Kirjani Syötkö väärennettyä ruokaa? ilmestyy tammikuussa

Vuosi sitten päätin panostaa siihen, että jo pitkään päässäni muhinut idea päätyisi kirjaksi asti. Niinpä vuodenvaihteessa ilmestyy seuraava, neljäs tietokirjani Syötkö väärennettyä ruokaa? Elintarvikepetokset meillä ja muualla (kustantajana Into).

Kiinnostuin aiheesta vuosia sitten, kun silloisen työni vuoksi perehdyin hunajaväärennöksiin. Hunaja on yksi maailman väärennetyimmistä elintarvikkeista, ja sitä voidaan väärentää lukuisin eri tavoin. Esimerkiksi niin, että alkuperätiedot ilmoitetaan väärin, hunajan kasvialkuperä väitetään houkuttelevammaksi kuin se onkaan, hunajaan lisätään jotakin sokerituotetta tai hunajaa muokataan kemikaaleilla. Kuuluisia väärennöskohteita ovat erikoishunajat, kuten manukahunaja, jota tuotetaan Uudessa-Seelannissa. Mutta toki väärennetään myös paljon muita hunajia.

Hunajan kautta aloin tutkailla ruokaväärennöksiä laajemmin. Huomasin, että väärennökset ovat iso ongelma, joka heikentää ruokaturvaa erityisesti köyhemmissä maissa.

Meillä ruokaväärennökset nousivat esille erityisesti niin sanonut hevosenlihakohun myötä. Esimerkiksi pakaste-eineksissä oli naudanlihan lisäksi hevosenlihaa, josta ei pakkauksissa kerrotta ja jonka taustat olivat tietysti kovin hämärät.

Toki ruokaa on väärennetty aina. Historiasta löytyy monenlaisia viinien, kahvin, teen, mausteiden, lihan, kalan, leivän ja monen muun tuotteen väärennöksiä. Edelleen väärennöksissä voidaan myös käyttää samoja kikkoja kuin ennenkin: joukkoon sotketaan halvempaa raaka-ainetta tai tuotetta värjätään, tuotteen taustoista annetaan tietoa, joka ei pidä paikkaansa, työntekijöitä riistetään tai muuten rikotaan lakia, esimerkiksi ylikalastuksella tai eläinten hyvinvointiin liittyvistä säädöksistä ei piitata. Tuotteiden joukkoon voidaaan laittaa raaka-aineita, jotka eivät oikeasti kelpaisi elintarvikkeiksi eli käytetäään esimerkiksi vanhentunutta lihaa. Myös esimerkiksi laittomat torjunta-aineet ja lannoitteet ovat yleisiä.

Tällä hetkellä esimerkiksi luomu on väärentäjien suosiossa. Mutta oikeastaan mitä tahansa tuotetta voidaan väärentää, perunasta viskiin ja riisistä ravintolisiin. Ruokaan liittyy nykyisin todella pitkiä tuotantoketjuja ja mukana on lukuisia eri tahoja, joten väärennösten tunnistaminen ja jäljittäminen ei ole useinkaan kovin helppoa.

Ja kyllä, todennäköisesti sinäkin olet joskus syönyt jollakin tavalla väärennettyä ruokaa. Ehkä useammin kuin arvaatkaan.

Erilaisia elintarvikepetoksia voi tutkailla esimerkiksi Euroopan komission julkaisemasta kuukausittaisesta ruokaväärennösraportista.

Mausteita väärennettiin paljon jo keskiajalla. Nykyisin basilikapussissa voi olla jauhettuna jonkun toisen kasvin lehtiä tai kurkuman hehkua on lisätty väriaineella. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tällä vuosikymmenellä havaittu lapsilla lyijymyrkytyksiä, joiden on todettu johtuneen lyijyä sisältäneistä mausteista.
Kuva: Elias Ervast

Miksi kavereiden saaminen on hankalaa sovellusten avulla?

Muutaman kerran olen tuttujen kanssa pohtinut sitä, miksi treffailu onnistuu esimerkiksi Tinderin kautta varsin helposti, mutta jos haluaisi uusia kavereita, ei niitä noin vain etsitä sovellusten avulla.

Aihe palasi mieleeni, kun kuuntelin Auta Antti! -podcastin Ystävyydestä-jaksoa (Auta Antti! on tietysti paras podcast: jos et ole vielä kuunnellut, niin kuuntele nyt!). Siinä henkilö kysyi, miten päästä eroon ihmisistä, jotka haluavat kaveerata hänen kanssaan ja tilittää elämästään, mutta kun itseä ei kiinnostaisi yhtään. Kysyjä totesi, että tuttavuutta ei voi päättää noin vain selkeästi, samaan tapaan kuin romanttishenkistä tapailua.

Jos tavataan ”vain kavereina”, on vaikea kieltäytyä uusista tapaamisista, vaikka oikeastaan kaveruus juuri kyseisen ihmisen kanssa ei kiinnostaisi. Jos vielä tuntuu siltä, että on sille toiselle suunnilleen ainoa kaveri, niin säälistä saattaa pysyä kaverina, vaikka kokee, että itse ei saa kaveruudesta mitään.

Celia Franca striking a ballet pose in a park, 1944. Lähde: Flickr, Library and Archives Canada, e008406974

Heilastelulle on koodisto, kaveruudelle ei

Treffailutyypille sen sijaan voi sanoa, että sori, ei tästä mitään tule, kivaa elämää ja heippa. Treffailuun on tietty säännöstönsä, jonka olemme omaksuneet, mutta kaveruussuhteiden kehittelystä tällainen malli puuttuu.

Kun taustalla on tällaisia ajatuksia, ei edes tunnu kovin luentavalta lähteä etsimään sovelluksista ”vain kavereita”.

Lisäksi ystävyydelle on usein aika erilaisia kriteereitä kuin parisuhteelle. Itse voin aika helposti heilastella jonkun kanssa, mutta uusien kavereiden juurruttaminen elämään ei olekaan niin yksinkertaista.

Kaveripiiri karttuu netistä

Toki netin kautta voi ystävystyä. Minun kaveripiiristäni suuri osa on tullut tavalla tai toisella netin kautta. Esimerkiksi muinaisesta blogien maailmasta on jäänyt runsaasti kavereita ja jokunen hyvä ystävä. Sosiaalinen ulottuvuus oli aikoinaan minulle tärkeä syy kirjoittaa blogia, ja blogimiittien avulla oli helppo tutustua ihmisiin ja viritellä tapaamisista myös kaveruuksia.

Sovellusten sijaan kaveruudet siis syntyvät netissä usein toisella tavalla. Seurataan toisen päivityksiä Twitterissä tai ollaan samassa fb-ryhmässä tai keskustelupalstalla. Tavataan isomman porukan tapaamisessa tai viestinvaihdon jälkeen ehdotetaan kahdenkeskistä kahvittelua. Taustalla ei siis ole ajatusta siitä, että aktiivisesti etsisi uusia kavereita, vaan halu tutustua uusiin ihmisiin. Saattaa se siitä sitten muuttua ystävyydeksi, mutta voi myös jäädä kevyeksi tuttavuudeksi.

Joskus voi tietysti olla myös niin, että toinen on mielestään treffeillä ja toinen ajattelee kahvittelevansa kaverimielessä. Fiksut aikuiset ihmiset onneksi selviytyvät näistäkin tilanteista, vaikka onhan se helposti kiusallista puolin ja toisin.

Kavereita on tietysti tullut deittailunkin kautta. Mutta lähtökohtana treffeilleni on ollut se mahdollisuus heilastelusta. Joskus on havaittu heti, että tosi kiva tyyppi, mutta ei synny sutinaa ja jäädään jonkinlaisiksi kavereiksi. Jonkun kanssa sutinaa on voinut olla, mutta kipinä hiipunut ja sen jälkeen on jatkettu kavereina.

Tinder ei näytä enää yhteisiä Facebook-kavereita, ja se on huono asia

Jossain vaiheessa tätä kesää Tinderistä on kadonnut mahdollisuus nähdä, onko minulla ja eteeni ilmestyvällä henkilöllä yhteisiä profiileja. Virallista selitystä muutokselle en ole pikaisella googletuksella löytänyt, mutta muutos on kyllä havaittu keskustelupalstoilla. Syyksi on epäilty mm. GDPR:ää eli tiukentuneita vaatimuksia siihen, millaista tietoa meistä voidaan kerätä ja julkaista. Myös Facebookin tietoturvaongelmat ovat yksi selitys.

Tinderin käytettävyyden kannalta tämä on mielestäni huono muutos. Yhteiset kaverit kertovat paljon: jos minulla ja toisella on vaikkapa viisi tai kymmenen yhteistä kaveria, voin helpommin luottaa siihen, että toinen on kenties hyvä tyyppi ja arvomaailmoissamme voisi olla riittävästi samaa. Kolmekymmentä yhteistä kaveria kertoo, että hengaamme aika paljon samoissa porukoissa.

Lisäksi yhteisten kavereiden näkyminen mahdollisti sen, että pystyi mahdollisesti löytämään toisen Facebook-profiilin ja tsekkaamaan, mitä sieltä julkisista tiedoista löytyy.

Edelleen Tinderissä näkyy mahdollinen Instagram-tili, joten sitä kautta voi toista vähän nuuskia. Mutta ei se ole sama kuin Facebook-kaverit.

Yhteys Facebookiin vähenee deittisovelluksissa

Deittailusovellusten ja Facebookin yhteys näyttää tällä hetkellä olevan murenemassa. Esimerkiksi Hinge ja Bumble eivät enää vaadi kirjautumista Facebookin kautta. Facebookin tietoturvaongelmat ovat vauhdittaneet deittisovellusten siirtymistä pois Facebook-yhteydestä, mutta taustalla on myös näkemys siitä, että erityisesti nuoret eivät halua käyttää Facebookia. Lisäksi yhtenä muutoksen syynä pidetään sitä, että Facebook on tuomassa käyttöön oman deittailuosionsa.

Hingen kohdalla muutos on Techcrunchin tekstin mukaan erityisen suuri, sillä Hingen toiminnassa ”kavereiden kavereihin” tutustuminen on ollut erityisen isossa roolissa. Hingen kehittäjät uskovat, että tämä voi toteutua paremmin, kun taustalla ei ole pelkästään Facebook, vaan verkosto rakentuu myös muuta kautta.

Epävarmuuden väheneminen on tärkeää tutustumisen alussa

Kirjassani viittaan epävarmuuden vähentämisen teoriaan. Se liittyy myös yhteisten kavereiden merkitykseen. Teorian mukaan uusiin vuorovaikutussuhteisiin liittyy epävarmuutta, ja kaikki, mikä edistää epävarmuuden vähenemistä, on suhteen kannalta hyväksi. Yhteiset tuttavat siis vähentävät epävarmuutta, jonka myötä suhde voi edetä helpommin.


Kuva: Chris Lund. Canada. National Film Board of Canada. Photothèque. Library and Archives Canada, e010949014 

 

 

 

Oliko Tinder ennen parempi?

”Tinder oli silloin vuosia sitten niin paljon parempi!”

Näin on minulle huokaillut moni, joka käytti Tinderiä sovelluksen parin ensimmäisen vuoden aikana. Näillä ihmisillä on tunne siitä, että Tinderissä oli enemmän kiinnostavia profiileja ja viestittelyt johtivat useammin treffeille kuin nyt.

Yksi selitys lienee se, että Tinderin, kuten monen muunkin sovelluksen parissa, ensimmäisen aallon käyttäjät ovat tietynlaista porukkaa. Nämä edelläkävijät kokevat samanhenkisyyttä. Kun suuri massa löytää palveluun, edelläkävijät voivat turhautua ja mahdollisesti ajattelevat, että sovellus muuttui huonommaksi.

Tinder itsessään ei ole varmaankaan muuttunut, mutta se porukka, jota sitä käyttää, on laventunut.

Kuva: Harry Rowed. National Film Board of Canada. Photothèque. Library and Archives Canada, PA-112823 / Flickr BiblioArchives www.flickr.com/photos/lac-bac/

Mielestäni yksi Tinderin ongelma on se, ettei näytölle tulevia profiileja voi rajata muuten kuin iän, sukupuolen ja sijainnin suhteen. Vaikka lempi voi roihahtaa yllättävän henkilön kanssa, niin useimmat silti kokevat helpommin yhteenkuuluvuutta vaikkapa suunnilleen saman koulutustason omaavien kanssa.

Olen esimerkiksi kuullut miehen tuskailevan sitä, että suuri osa Tinderin helsinkiläisnaisista on korkeasti koulutettuja ja jos itsellä on alempi koulutustaso, ei tee mieli edes yrittää matchata.

Koulutustaso olisi ominaisuus, joka jo nyt näkyy monilla, joten sikäli sen lisääminen rajausmahdollisuuksiin ei olisi kovin iso homma.

Lisäksi ihmisillä voi olla mielessään joitakin ratkaisevan tärkeitä ominaisuuksia, joita toiselta toivotaan tai joita ei ainakaan haluta. Ne miehet, joille kasvissyöjän, arkipyöräilijän, pienen lapsen äidin tai feministin kanssa oleminen olisi tuskaa, voisivat olla tyytyväisempiä, kun eivät joutuisi edes vilkaisemaan profiiliani. Tällaisten rajausjuttujen tekeminen olisi jo vaativampaa, mutta esimerkiksi lapsista, lemmikeistä tai kasvissyönnistä voisi helposti kertoa parilla lisäruksilla.

Veikkaan siis, että jossain vaiheessa Tinder ottaa käyttöön mahdollisuuden parempiin rajauksiin. Vaikka algoritmien vuoksi ne profiilit, jotka Tinder meille näyttää, ovat jollain tasolla valikoituneita, ei se nyt näytä tuottavan parasta mahdollista, tai edes hyvää, käyttäjäkokemusta. Tietysti uudet rajausmahdollisuudet muuttaisivat hieman Tinderin peruslähtökohtaa ja -ajatusta, mutta muutos voisi olla jo paikallaan.

On tietysti tavallaan kiinnostavaa katsoa hämmentäviä tai outoja profiileja.  Mutta kun niitä tippuu eteen tarpeeksi, ei niistä jaksa repiä edes huumoria.
Kiitos, ei enää yhtään tyyppiä, jonka kuvausteksti on pelkkä ”Kysymällä lisää!”

Onnistuuko sanoilla ”rakkaus, juoma, musiikki” tai ”180 cm, perhe, koirat”?

Deittisovellusten suosittua tiedotemateriaalia on näköjään analysoida erilaisten ilmoituksissa käytettyjen sanojen määrää ja sitä, miten hyvin ne tilastojen perusteella näyttävät toimivan. Jokin aika sitten käsittelin juttupätkää ruokamaininnoista. Nyt osui silmiini juttu Badoo-palvelun esittelytekstien analysoinnista.

Badoo oli käynyt läpi miesten ja naisten profiilitekstejä ja poiminut sanoja, joita suosituimmat (eli he, joiden kanssa moni haluaisi osuman) käyttävät esittelyissään.

Minun silmiini sanat näyttävät olevan pitkälti linjassa sen kanssa, mitä deittiteksteissä on ennenkin sanottu (linkkaan taas mainioon Anne Holapan tekstiin). Eli siis perinteisiä arvoja, liikkumista, musiikkia, matkailua ja syömistä/juomista.

Naisten sanojen kärjessä:
  1. rakkaus
  2. juoma
  3. musiikki
  4. LOL
  5. sali
  6. kahvi
  7. siniset silmät
    (love, drink, music, LOL, gym, coffee, blue eyes).

Miesten sanojen kärjessä:

  1. 180*
  2. perhe
  3. koirat
  4. illallinen
  5. parta
  6. matkustelu
  7. musiikki
    (6ft, family, dogs, dinner, beard, travel, music).
    *viittaa tietysti miehen pituuteen.

Suosituimmat sanat eivät tietenkään voi olla mitään kovin omaperäistä. Siksi tällainen sanalistaus on aika turha: toki nuo sanat voi kopioida omaan profiiliinsa, jos kokee ne omikseen, mutta ei näillä sanoilla erotu joukosta.

En siis usko, että näiden sanojen käyttö takaisi menestystä digideittailussa.

Usein käytetut sanat ovat mielestäni kiinnostavia kuvaamassa treffikulttuuria ja tämän ajan ilmiöitä, kuten partoja. Mutta muuten hyöty on vähäinen.

Ja jos joku nyt testaa, onnistuuko digideittailu paremmin näitä sanalistoja hyödyntämällä, niin mieluusti kuulen tuloksista! 

 

 

Ruoka määrittää myös deittailijoita eli avokado, peruna, suklaa

Kesällä jaoin sosiaalisessa mediassa kuvan sanomalehti Karjalaisen jutusta: 

Tämän jälkeen ystäväni jakoi kuvani kommentteihin tiedon, että oli muuttanut Tinderissä profiilitekstiään:

Kyllähän tämä huvitti, kiitos vaan ystävälle! *

Tuo mainittu deittisivuston selvitys oli toteutettu viime vuonna, ja siinä oli selvitetty monta muutakin ruokaan liittyvää aihetta. Kannattaa toki muistaa, että suomalaisessa ympäristössä ruokamainintojen vaikutukset olisivat ainakin joltain osin toisenlaisia.

Ruoka kertoo arvomaailmasta ja identiteetistä 

Deittiprofiileissa vilisee viittauksia ruokaan ja juomaan:

Itse tehdyt sämpylät, sushi, vegaanisapuska, kunnon pihvi, fine dining, falafelit, mummon lihapullat vai porkkanakakku?
Punaviiniä, pienpanimo-olutta, vihreää teetä, sellerimehua, kotikaljaa vai tummapaahtoista espressoa?

Itsestään on helppo kertoa ruoan kautta, ja ruokavalinnat paljastavat arvomaailmaamme. Ruoasta on myös helppo aloittaa viestittely.

Voi siis olla hyvä idea kertoa lempiruokasi tai -ravintolasi profiilissasi. Kenties profiiliasi vilkaisee joku sellainen, joka myös nauttii tattirisotosta, lohipizzasta tai karjalanpaistista. Ehkä jo pian käytte keskustelua siitä, miten syntyy täydellinen risotto.

* Kysyin myöhemmin ystävältäni, oliko tällä profiilitekstillä vaikutusta Tinder-menestykseen. Ei kuulemma ollut: ei tullut tulosta ennen tekstin muutosta eikä sen jälkeen. Älkää siis ihmiset uskoko kaikkia digideittivinkkejä, hah!

 

 

 

 

 

 

 

 

Älä jätä deittiprofiilin tekstiosuutta tyhjäksi

Yleisin virhe, joka deittiprofiilin tekstissä tehdään, on se, että ei kirjoiteta mitään. Ei siis yhtään sanaa.

Hyvä vaihtoehto ei ole sekään, että läiskitään pelkkiä symboleita ja kuvakkeita (emojit). Niitä vastaanottaja voi tulkita miten tahansa ja niillä voi lisäksi viestiä jotain muuta kuin tarkoitti: se, että laitat kuvakkeen munakoisosta, voidaan tulkita aivan muuksi kuin rakkaudeksi munakoisoruokiin.

Monien mielestä tekstin keksiminen on ilmeisesti niin hankalaa, että ennemmin ollaan ilman kuin kerrotaan itsestä yhtään mitään. Mutta jos haluat saada matcheja ja erityisesti parempia matcheja, tekstin lisääminen kannattaa.

Moni meistä tiputtaa armotta pois ne, joilla ei ole mitään tekstiä. Toisaalta hyvä teksti pelastaa tilannetta silloin, kun kuvat eivät täysillä sykähdyttäneet.

Jo pari lausetta profiilissa on esimerkiksi Tinderissä selvä etu, jos mielii saada pyyhkäisyjä oikealle. Eikä haittaa, vaikka käyttäisit Tinderin koko tekstitilan, 500 merkkiä: tutkimusten mukaan laajempi teksti ei vähennä oikealle pyyhkäisyjä. Tekstillä voit kertoa itsestäsi oleellisia tiedonrippeitä, joista toinen voi päätellä, voisiko teillä olla sopivasti yhteistä.

Kliseet: huumorintaju, liikunnallisuus, matkustelu, rento ja avoin

Nettideittailun maailmassa on jo pitkään ollut tiettyjä kliseitä, joilla ihmiset itseään kuvailevat. Tästä kertoo artikkelissaan Anne Holappa. Hän oli analysoinut Deitti.netin Tositarkoituksella-palstan ilmoituksia vuonna 2012. Holapan havainnot sopivat pitkälti myös nykyiseen Tinder-maailmaan:

”Tyypillisessä internetin kumppaninhakuilmoituksessa haetaan tositarkoituksella rehellistä, luotettavaa ja huumorintajuista ihmistä. Yleensä hakija itse on liikunnallinen, matkustelua ja musiikkia harrastava. ”

Holappa toteaa myös mm. sen, että erityisesti 2010-luvun määritelmiltä tuntuvat suvaitsevainen, avoin, keskustelutaitoinen, sosiaalinen ja rento.

Nuo kaikki Holapan mainitsemat sanat ovat varmasti tuttuja digideittailijalle, sillä ne toistuvat ilmoituksissa niin usein. Kukapa ei pitäisi itseään huumorintajuisena?

Deitti-ilmoituksessa sitä omaa huumorintajua kannattaa ennemmin kuvata vaikka kertomalla suosikkitelevisiosarja tai -koomikko: jos toinenkin pitää näistä, niin teillä on epäilemättä enemmän yhteistä kuin vain se, että teillä on huumorintajua. Jos olet nokkela, voit välittää hauskuutesi myös osuvilla sanoilla.

Samaa pätee myös esimerkiksi liikunnallisuuden tai fiksuuden kuvaamiseen. Jos koet olevasi liikunnallinen, niin mainitse ennemmin, mistä liikunnasta pidät. Fiksuuden voit varmasti välittää tekstistäsi niin, että kirjoitat fiksun tekstin.

Millainen olet arjessasi ja mitä toivot?

Koeta siis kliseiden sijaan kertoa ennemmin siitä, mistä pidät tai mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Mitä teet mielelläsi ja usein? Mikä sinua ilahduttaa tai mistä olet kiinnostunut? Onko jokin aihe, josta juttelisit mielelläsi tai josta tiedät paljon?

Kannattaa myös kertoa, millä mielellä olet deittipalvelussa, jos sen osaat määritellä. Jos haet kepeää kesäheilaa ja toinen etsii tositarkoituksella mahdollista tulevaa lastensa isää tai äitiä, ovat toiveenne varsin kaukana toisistaan.

Mainitse myös mahdolliset lemmikit ja lapset. Asuinpaikka voi olla hyvä kertoa, etenkin, jos reissaat paljon ja haluat välttää päätymistä etäsuhteeseen. Toki tiedän useita tapauksia, jossa se ihana Tinder-tyyppi on löytynyt juuri siitä kaupungista, jossa oli vain käymässä ja ei todellakaan pitänyt kehitellä pikkusäpinää suurempaa.

Millaisin sanoin itse olen hakenut seuraa? Alla on yksi esimerkki (olen välillä hieman muokkaillut kuvaustani, joten täysin samanlaisena teksti ei ole aina pysynyt).

Profiiliteksti sekä kuvailee minua että tarjoaa täkyjä viestinnän aloittamiseen. Minulle on kommentoitu esimerkiksi sitä, että kiva, kun joku kertoo tykkäävänsä tieteestä tai kodistaan tai minulta on kysytty, pelaanko pingistä vakavammin.

Senttimetrit korostuvat

Moni on merkinnyt tekstiinsä pituuden. Joillakin senttimetrit ovat ainoa tieto: jos siis näet esimerkiksi luvun 186, se on todennäköisesti pituus, ei pankkitilin saldo.

Tämä tietysti johtuu siitä, että osalle pituus on tärkeä tekijä. Moni nainen ei halua tapailla itseään lyhempää miestä eivätkä kaikki miehet itseään pidempää naista tai merkittävästi lyhyempää.

Itse olen varsin lyhyt, joten en ole deittaillessa joutunut pohtimaan, haittaako minua, jos mies on kymmenen senttiä lyhyempi. Jos miehen mitta lähestyy kahta metriä, nenäni toki osuu lähemmäs napaa kuin miehen nenää. Sekään ei ole minua haitannut.

Välillä kuulee juttuja siitä, että joku on ilmoittanut  itsensä selvästi pidemmäksi kuin onkaan. Maailmalla tehtyjen nettideitti-ilmoituksiin liittyvien selvitysten mukaan pituutta todellakin joskus valehdellaan. Siitä on tietysti lähinnä haittaa. Kun kohdataan naamakkain ja toinen tajuaa, että tyyppi on vähintään viisi senttiä lyhyempi kuin kertoi, on luotu lähinnä pohjaa epäluottamukselle. Jos toinen on heti alussa valmis valehtelemaan pituutensa, mitä muuta hän vielä huijaakaan?

Nykyisin kuvat ovat merkittävässä roolissa ilmoituksissa. Siksi ulkonäköä ei ole tarpeen kuvailla sen tarkemmin. Kun sinulla on hyvät kuvat, sinun ei tarvitse mainita, onko sinulla parta, näkyviä tatuointeja, hurmaava hymy tai pitkät hiukset. Nämä oletettavasti näkyvät kuvissasi.

Älä listaa vaatimuksia toiselle

Kun tekstille on vähän tilaa, sitä ei kannata täyttää näkemyksilläsi siitä, millainen toisen pitää olla. Ainakaan ei kannata listata, millainen toinen ei saa olla.

”En halua naista, joka käyttää mummoalusvaatteita ja harrastaa neulomista” ei ole kuulosta erityisen kivalta, vaikka itse olisi nainen, jolla on sievät pitsipöksyt ja neulomistaidot hukassa.

Äläkä laita tekstikenttään vain tekstiä ”Laita viesti ja kysy”.  Kai nyt sentään jotain voisit kertoa itsestäsi, jotta toisella olisi paremmat mahdollisuudet viestittelyn aloittamiseen?

Jos tekstin laatiminen tuntuu vaikealta, kysy apua kaverilta. Tai laita ensiksi jotain lyhyesti, ja kun pääset sisälle digideittailun maailmaan, muokkaa profiiliasi ja laajenna tekstiä. Kun törmäät mielestäsi hyvään profiilitekstiin, mieti hetki, miksi juuri tämä on hyvä ja voisitko itse käyttää jotain samankaltaista. Älä kuitenkaan vain kopioi jonkun toisen tekstiä, vaan tee esittelystäsi aidosti sinua kuvaava.

Muista myös oikeinkirjoitus. Sinun ei tarvitse osata jokaista pilkkusääntöä, mutta esimerkiksi lukuisat yhdyssanavirheet valitettavasti tekevät tekstistä vaikeammin luettavaa ja antavat vähemmän myönteisen mielikuvan.

Lisää vinkkejä ja ajatuksia profiilitekstistä on tietysti Digideiteillä-kirjastani. Sitä muuten voi jo varata esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista ja parin viikon päästä pääsee ostamaan!
Muista myös Digideiteillä-kirjan Facebook-sivu.

 

Hyvät kuvat luovat deittiprofiilin perustan: hymyile, näytä kasvosi, laita useampi kuva

Jos olet nettideittailun untuvikko, suuri ensimmäinen pohdinnan paikka on deittiprofiilisi sisältö. Millaisia kuvia ja sanoja profiiliin kannattaisi laittaa?

Kirjoittelen nyt muutaman sanan kuvista, ja tekstin lopusta löydät muutaman ihastuttavan selfien! Profiilitekstin otan käsittelyyn myöhemmin.

Hymyile, olet deittikuvassa!

Nykyisessä Tinder-maailmassa ensivaikutelma tehdään kuvilla. Osa kokee sen pinnalliseksi, mutta fakta on se, että ulkoinen olemus on  tärkeä tekijä siihen, kiinnostummeko toisesta vai emme. Baarissakin haetaan katsekontaktia tyypin kanssa, joka miellyttää omaa silmää. Harva kiinnostuu nurkassa myrtyneen näköisenä möllöttävästä.

Kuvat myös kertovat paljon enemmän kuin pelkän ulkonäkösi. Teemme niistä päätelmiä sosiaalisesta ja psyykkisestä tasosta. Miten toinen on pukeutunut, millaisia ovat kuvausympäristöt, mitä ihminen kuvissa tekee?

Moni deittisovellus, kuten Tinder, hyödyntää kirjautumisessa Facebookia ja sen kuvia. Voit siis käyttää pääkuvana Facebookin profiilikuvaasi, mutta jos se ei ole deittitoimintaan sopiva, kannattaa se vaihtaa.

Hommaa itsestäsi useampi hyvä otos, sillä digideittailun tilastojen perusteella vain yhden kuvan itsestään jakaneet saavat selvästi vähemmän matcheja.

Pääkuvaksi kannattaa valita hymyilevä kasvokuva: Tinderin mukaan hymyllä saa 14 prosenttia pyyhkäisyjä oikealle (eli kuvastasi tykätään). Voi olla, että itse mieluummin valitsisit vakavamman kuvan, koska saatat kokea, että hymyillessäsi näytät typerältä. Mutta usko pois, hymy toimii.

Ei aurinkolaseja eikä hattuja

Älä peitä kasvojasi aurinkolasien, hatun tai laskettelukypärän taakse. Ritarihaarniskakaan ei todennäköisesti ole hyvä idea. Ihminen, joka ei tunne sinua, ei hahmota, minkänäköisestä ihmisestä on kyse. Tilastojen mukaan esimerkiksi aurinkolasit vähentävät mahdollisuutta osumien saamiseen.

Valitse pääkuvan lisäksi ainakin pari otosta, joissa näkyy enemmän sinua ja elämääsi. Pyri siihen, että kaikki kuvat eivät ole selfieitä tai lomakuvia. Laita joukkoon kuva, jossa näkyy koko olemuksesi.

Mitä voisit kuvilla kertoa harrastuksistasi tai arjestasi? Tunnustan, että itse olen heikkona kuviin, joissa mies pyöräilee tai on fillarinsa vierellä. Tällöin saatan anteeksi jopa sen, että profiilitekstiä on vain muutaman sanan verran.

Kyllä lemmikeille, ei lapsille

Jos sinulla on lemmikki, se kannattaa näyttää kuvissa. Moni jakaa kiinnostuksen eläimiin ja lemmikki kertoo sinusta jotain (toki se on viesti myös allergisille). Älä silti kuvaa pelkästään lemmikkiä: olen törmännyt esimerkiksi profiiliin, jossa kissa oli mukana useammassa kuvassa, mutta mies oli pikselöinyt omat kasvonsa.

Mutta jos olet erehtynyt poseeraamaan ulkomaanmatkallasi esimerkiksi tiikerin kanssa, niin jätä se kuva jakamatta äläkä enää toiste mene mukaan moiseen.

Mahdolliset omat tai kummilapset sen sijaan on mielestäni syytä jättää pois: he eivät etsi seuraa, vaan sinä.  Muutenkaan lapset eivät mielestäni kuulu deittiprofiilien kuvastoon, vaikka he tietysti ovat hyvin tärkeitä läheisilleen. Omat lapset kuitenkin kannattaa mainita tekstissä, jotta jälkikasvun olemassaolo ei tule toiselle yllätyksenä.

Harkitse ylipäätään kuvia, joissa näkyy muita ihmisiä. Haluavatko kaverisi olla mukana deittiprofiilissasi? Älä laita kuvaa, jossa selvästi halaat sydämellisesti jotakuta: vaikka hän olisi vain kaverisi tai sukulaisesti, ei tuntematon sitä tiedä. Olen nähnyt joskus jopa rakeisen hääkuvan, ja se jos mikä on ehdoton ei.

Vältä tuhruisia, epätarkkoja, pimeitä tai muuten heikkolaatuisia kuvia. Vessassa otettu peiliselfie on harvoin onnistunut valinta, sillä vessa ei ympäristönä ole kovin kiva, valo voi olla julma ja katsekin on usein suunnattu hassusti.

Käytä tuoreita otoksia. Viidessä vuodessa ihminen voi muuttua paljon, ja kuvilla on tarkoitus kertoa, miltä näytät juuri nyt.

Harkitse omaisuuden tai pelkkien huippuhetkien esittelyä

Yllättävän moni mies laittaa profiiliinsa kuvan autostaan tai moottoripyörästään. Siis jopa niin, että mies itse ei ole kuvassa. Harvaan naiseen nämä kuitenkaan vetoavat. Omaisuuden esittely ylipäätään tuntuu lähinnä kiusalliselta. Ainakin minä haluan tapailla miestä, en hänen kulkuneuvoaan.

Toiset taas laittavat jakoon nipun loma-aktiivisuutta: laskettelua Alpeilla, kiipeilyä Norjassa, kilistelyä aurinkorannalla, purjehdusta Turun saaristossa, iltajuhlat Helsingin yössä. Tällöin jää mietityttämään, mitä mahtaa olla ihmisen perusarki, jos hän on kuitenkin töissäkäyvä nelikymppinen.  Mutta en kiellä, etteivätkö tällaisten kuvien jakajat voisi löytää sopivaa seuraa toisistaan.

Alkoholipitoisia kuvia ei kannata juurikaan laittaa julki. Yksi terassiotos vielä menee, mutta jos useammassa kuvassa on mukana tuoppi tai kuoharilasi, tulee fiilis, että alkoholi taitaa olla isossa roolissa elämässä.

Pyydä apua kaverilta

Ymmärrän, että Tinderin käyttö voi edelleen tuntua joistakin nololta eikä siitä halua kertoa edes kaverille. Mutta jos ystäväsi on oikeasti ystäväsi, hän haluaa mieluusti auttaa sinua seuran etsimisessä. Pyydä siis ystävää ottamaan kuvia sinusta ja arvioimaan, mitkä olisivat hyviä profiilikuvia.

Sitten muutama esimerkki, koska aihetta on tietysti helpompi esitellä kuvin. Otin hikisenä sunnuntaipäivänä itsestäni selfieitä. Olen kuvissa meikitön, koska en nyt näillä helteillä muutenkaan juuri viitsi meikata.

Epätarkka lähikuva aivan liian läheltä. Korostaa lähinnä nenää ja vaikka hymyilen, ei se pelasta kuvaa.

Tässä järki-ihminen, joka suojaa silmänsä ja päänsä! Jos etsisin vannoutunutta kypäräpakon kannattajaa, tämä voisi toimia. Muuten ei. Jos ei tiedä, miltä näytän, niin eipä tämän kuvan perusteella voi sanoa ulkoisesta olemuksestani kovin paljon.

Tällainen olen, ota tai jätä. Tässä peiliselfiessä katse suuntautuu väärään kohtaan eli tuijotan kännykkääni enkä katso kameraa. Kuvauspaikka ei ole pahin mahdollinen (on sentään eläviä viherkasveja, joten voisi luulla, että olen viherpeukalo), mutta ei paraskaan. Ankea ilme.

 

Hilpeä tuulitukkanainen tässä terve! Tosin kuvakulma on huono ja katse kiinnittyy lähinnä kaulaani. Vaikka hymyilen, ei kokonaisuus toimi. Kuvasta ei selkeästi hahmota, miltä näytän.

 

Vertailukuvana selfie, jonka voisin hyväksyä deittikäyttöön. Neutraali tausta, hyvä kuvakulma, katse ja hymy. Näytän mielestäni kivasti itseltäni.

– – –

Digideiteillä Facebookissa
Twitterissä #digideiteillä

Kirjan julkkarijuhlat keskiviikkona 22. elokuuta alkaen klo 17.30 ravintola Tenhossa Kalliossa, tervetuloa!

Deittailusanastoa: penkittämistä, pehmustamista, ghostaamista, jäädyttämistä ja nyt myös häälymistä

Ylen toimittaja otti yhteyttä reilu viikko sitten ja halusi kysellä kommenttejani deittailuilmiöstä nimeltä orbiting. Juttua varten suomensimme sanan häälymiseksi*.

Kyseessä on ilmiö, jossa on vähän tapailtu eli esimerkiksi käyty pari kertaa kahvilla. Sitten toinen ei enää vastaa suoriin viesteihin, mutta innokkaasti tykkäilee esimerkiksi Instagram-kuvista tai katsoo kaikki Insta-tarinat. Eli henkilö haluaa jäädä jonkinlaiseen yhteyteen, mutta ei kuitenkaan suoraan viesti esimerkiksi niin, että olet kiva tyyppi, mutta kipinä puuttuu.

Tämä on oikeastaan harvinainen deittailusana siinä mielessä, että ilmiö liittyy selkeästi some-maailmaan. Monet viime vuosina esillä olleet sanat ovat olleet olemassa jo ennen digideittailua, mutta niistä on tullut näkyvämpiä Tinderin ja muiden deittipalveluiden myötä.

Ghostaus
Käytte treffeillä ja sitten toisesta ei enää kuulukaan mitään. Hän ei vastaa viesteihin eikä ole muutenkaan yhteydessä. Huom: mielestäni ghostausta ei ole se, että ennen ensimmäistä tapaamista lopettaa viestimisen ilmoittamatta syytä toiselle. Tällainen viestinnän lopahtaminen kuuluu digideittailuun, ja se on vain hyväksyttävä.

Penkittäminen
Tapailet yhtä tosi kiinnostavaa, mutta toinenkin melko kiinnostava on jollain tavalla kuvioissa. Ilmoitat kakkosvaihtoehdolle, että just nyt ei ole sopiva hetki tavata, mutta ehkä kuukauden päästä? Eli tavallaan pidät toista vaihtopenkillä.

Pehmustaminen
Sukua penkittämiselle. Tapailet tiiviisti yhtä, mutta samaan aikaan olet yhteydessä toiseen siltä varalta, että tapailu ykköstyypin kanssa lopahtaa. Tavallaan siis pidät itsellesi pehmusteet kunnossa, ettet tipahda kovaan, yksinäiseen tilaan, jos ykköstyyppi katoaa kuvioista.

Jäädyttäminen
Termien joukon jatkoksi liittyy vielä jäädyttäminen, icing. Kiinnostavasta ihmisestä ei kuulu mitään aikoihin ja kun olet jo luopunut toivosta, pistää toinen viestiä ilmoittaen, että nyt voidaan tavata.

Miksi deittailuviestintä on joskus niin vaikeaa?

Miksi ihmiset sitten toimivat tapailuissaan ja suhteissaan tavalla, joka tuntuu helposti ikävältä? Kannataa muistaa, että hyvin harva tekee näin siksi, että haluaisi olla inhottava.

Oikeiden sanojen löytäminen on usein vaikeaa. Siksi voi tuntua helpommalta vain hiljentyä ja toivoa, että toinen ymmärtää sen hiljaisuuden viestiksi kiinnostuksen vähäisyydestä.

Usein taustalla voi olla myös epävarmuutta ja epätietoisuutta omista tunteista ja ajatuksista. Tilanteeseen saattaa lisäksi liittyä myös pelkoa siitä, että jos kertoo toiselle avoimesti epävarmuudestaan tai tunteiden vähyydestä, niin toinen hermostuu. Jos on kerran saanut kuraa niskaansa siksi, että on ilmaissut toiselle tapailun olevan nyt tässä, ei välttämättä tee mieli kokea samaan uudelleen.

Tietysti kannusta kaikkia viestimään mahdollisimman selkeästi, mutta samalla toista kunnioittaen. Sitä kannattaa opetella myös muualla kuin deittaillessa.

*Orbiting-sanan varsinainen käännös viittaisi kiertoratoihin ja kiertolaisuuteen. Kiertoratailu ei kuitenkaan tuntunut sopivalta suomenkieliseltä termiltä.

 

Digideiteillä-kirja ilmestyy elokuussa

Olin vielä alkusyksystä sitä mieltä, että en jaksa tai ehdi kirjoittaa uutta tietokirjaa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Loppuvuodesta saatu idea johti kustannussopimukseen Otavan kanssa, ja joulusta lähtien olen käyttänyt aikaa digideittailun maailmaan perehtymiseen ja aiheesta kirjoittamiseen.

Nyt Digideiteillä-kirjan tekstit on kirjoitettu, ja kaupoissa kirjan sen pitäisi olla elokuussa.

Tämänkin kirjan kirjoittaminen on ollut tietysti mahdollisuus oppia paljon uutta. Olen lukenut erilaisia Tinderiin ja muihin deittipalveluihin liittyviä tutkimuksia ja juttuja sekä tietysti jutellut lukuisten ihmisten kanssa deittailusta.

Käyn kirjassa läpi myös omia kokemuksiani. Mutta en minä silti osaisi luokitella deittimiehiä samaan tapaan kuin esimerkiksi Antti Kivimäen kirjan pohjalta tehdyissä lehtijutuissa on naisia ja heidän ilmoituksiaan luokiteltu.

Lista on suoraan Kivimäen Odotusarvoisesti sinun -kirjasta, joten itse tulkitsin sen erityisesti romaanihenkilön listauksena, en suoraan Kivimäen omana ajatteluna. Kivimäen kirja on ajalta ennen Tinderiä, ja Tinderin myötä deittimaailma on muuttunut monin tavoin.

Yksi iso muutos on tietysti se, että nettideittailu on normalisoitunut. Jos 2000-luvun alussa moni deittaili kertomatta siitä muille, niin nyt sinkulta saatetaan kysyä, onko hän Tinderissä ja jos ei ole, niin miksi ei ole.