Kypsyttele, kirjoita, rajaa, nauti

Aamupäivällä kävin istahtamassa professori-Visan luona. Lopputulos konkreettisella tasolla oli se, että lupailin tuottavani englanninkielistä tutkimussuunnitelmaa toukokuuksi vajaan kymmenen sivun verran.

Lisäksi helpotti omaa päätä se, kun proffa kehotti nauttimaan tästä kypsyttelyvaiheesta (vaikka pitäisi toki niitä pakollisia opintojakin suorittaa…). Välillä nimittäin iskee fiilis, että ei tästä mitään tule: on niin paljon kaikkea, kyseessä on helkutin iso projekti, en osaa, en pysy kaiken tiedon kintereillä, en lue tarpeeksi, en kirjoita tarpeeksi. Kitisen, että miten muka olen kuvitellut olevani jonkinsortin tutkijantekele.

Nyt proffan terapeuttimainen läsnäolo kai sai huojentumaan: ihan iisisti vaan, harrastushan tämä kuitenkin on (eihän minulla edelleenkään ole esimerkiksi apurahoja juoksemassa) eli pitää tehdä tykkäämisen kautta.

Jatko-opiskelijan identiteetti on minulle vielä suhteellisen uusi, ja siihen sekä kaikkien käytäntöjen suorittamiseen on myös annettava itselle aikaa. Ja suunnitelmiakin on oikeus muuttaa: jos jokin kohta tässä kaikessa tökkii pahasti, niin sitten uutta näkökulmaa kehiin.

Tutkimuksen rajaamisesta puhuttiin tietysti. Kävellessäni tänään paikasta toiseen pohdin sitä, mikä minua nyt oikeasti aihealueessa kiehtoo. Kaikkea kulutuskirjoittelua en voi tutkia, saati jokaista blogia tai blogaajaa. Jo graduvaiheessa silloin muinoin teroitettiin, miten tärkeää on lohkaista se omankokoinen pala.

Näin ollen tällä hetkellä koen, että haluan perehtyä niihin konkreettisiin kulutuskokemusten ilmaisuihin. Siis haukut ja kehut: miten ne blogeissa ilmaistaan, millaisissa tilanteissa, miksi? Olen kuitenkin näitä kommentteja kerännyt Kulutusjuhlaan, joten sikäli tästä on jonkinlainen käsitys itselle hämärästi hahmottunut.

Sitten vain pitää valita riittävä ja sopiva näyte blogeista. Mutta sen pohtiminen sitten aikanaan. Ja kuten proffalle sanoin, olisin halukas keräämään myös haastatteluaineistoa (blogaajien ryhmä- tai teemahaastattelut), koska uskon, että senkaltainen aineisto antaa toisenlaista näkökulmaa.

Kyllä se tästä. Pääsiäisen aikaan pidän lomaa töistä ja naputtelen oikeasti tieteellistyyppiseen julkaisemiseen soveltuvaa tekstiä. Lupaan.

– – –

Tänään istuin myös eduskunnan kotitalouden tukirenkaan (jep, sellainenkin on olemassa) Nuorten hyvinvointi -seminaarin alkupuoliskon. Tuttua tietoa nykynuorista: monilla menee hyvin, mutta pienellä joukolla todella huonosti, eikä näytä tilanne parantuvan.

Koska tänään pohdiskelin näitä omaan jatko-opiskelijan identiteettiini liittyviä kysymyksiä, niin sattuvasti kolahti kun Tampereen YTHS:llä toimiva johtava psykologi Totte Vadén lainasi esityksessään Atte Oksasen väitöskirjaa:

Erilaisista identiteettiongelmista on tullut osa arkielämää, samaan aikaan kun yhteiskunta materiaalisesti vauraampi ja teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan aiemmin. Jatkuvasta muutospaineesta on tullut ainoa pysyvä asia. Kysymys “kuka minä voisin olla” on syrjäyttänyt aiemman “kuka minä olen” -kysymyksen. Identiteetistä on tullut vain päivitysversio.

Lohdulliselta kuulosti Vadénin kommentti siitä, että oppiminen on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Siksi minä tätä teen, oman hyvinvointini vuoksi, osana omaa identiteettiäni, jota ei toivottavasti kovin usein tarvitse päivittää.

Tagged: Tags