Medis kirjoitti heinäkuun lopussa kokemuksiaan vuodesta oman itsensä herrana eli yrittäjänä. Suurin piirtein saman ajan minäkin olen pyörittänyt omaa toiminimeä.
Mutta jostain syystä minusta ei tunnu niin ihmeelliseltä. Itsensä irtisanominen ja yrityksen perustaminen vain oli se ratkaisu, joka tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Tosin heti silloin alkuvaiheessa konkretisoituivat myös yrittäjän ongelmat: elokuun lopussa tapahtunut umpilisäkeleikkaus muistutti, miten palkkatyöläisenä ne sairasajat ja palkat ovat toista kuin aloittavalla yrittäjällä.
Silti olen tyytyväinen: aikaa on riittänyt kaikenlaiseen puuhasteluun ja tienaan tarpeeksi tullakseni toimeen (menoni ovat pienet, joten paljon en tarvitse). Moni asia on toteutunut paremmin kuin osasin odottaa, mutta jotain ei ole sitten toteutunut lainkaan.
Jatko-opintoni sen sijaan ovat käytännössä tyssähtäneet. En näköjään saa itsestäni irti motivaatiota ja aherrusta, jota se projekti vaatisi. Viimeisen vuoden mittaan suoritin muutaman yliopistokurssin viestintää, ja tänä vuonna tuskin sen enempää tapahtuu.
Videoita blogeissa yhä enemmän
Videoiden tulemisesta blogeihin kirjoitin talvella. Tällä hetkellä Sun Äitis on innostunut touhusta, ja myös Maurelita julkaisi oman videoblogauksen. SusuPetal on mennyt videolle jo ajat sitten, mutta vähän eri tavalla.
Minä olen julkaissut kissan kuulumisia videomuodossa, mutta ajattelin nyt tällä kertaa tallentaa videolle vähän muutakin, tosin kissa sylissä. Eli siis lisää mietteitä yrittäjyydestä: epävarmuuden sietämisestä ja oman osaamisen markkinoinnin vaikeudesta.
Itse en silti oikein vieläkään ole innostunut videoista, en siis katselemisesta enkä tekemisestä. Tykkään lukea tekstit omaan tahtiin: videoblogia ei voi samalla tavalla nopeasti “silmäillä”, vaan se pitää kuunnella kokonaan (kuten Qimkikin Sun Äitis -kommenttiosastolla kirjoitti). Toisille kuunteleminen ja katseleminen mitä ilmeisemmin sopii paremmin ja he tykkäävät videopätkistä.
Oman itseni tallentamista videolle en koe mitenkään kiusalliseksi, kun olen sitä siis jo kissan kanssa harrastanut pidempään. Enkä jaksa suunnitella videon tallentamista sen suuremmin, joten lopputulos on tällä kertaa tämä:
Mediamyllystä jauhoja -tilaisuus 12. syyskuuta
Jos jotakuta kiinnostaa kokea minut livenä, niin se on mahdollista (blogimiitin lisäksi) TIEKEn järjestämässä aamutilaisuudessa 12. syyskuuta YLEn Ison Pajan tiloissa. Tarkoitus olisi puhua blogeista erityisesti yritysten näkökulmasta. Tilaisuus on maksuton, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen
Jeps,
videoblogausta olen pari viikkoa hiukkasen harjoitellut, nyt kun se on muuttunut Seesmicin myötä niin helpoksi, ettei tarvitse olla mikään atk-velho onnistuakseen. Oikeastaan olisin kiinnostuneempi ihan vain ääneen toimimisesta, kuvasta en kovasti välitä. Koen oloni kameran edessä omituiseksi eikä siinä minusta ole kovasti lisäarvoa, että naama näkyy puhuessa (mihinkään videoeditointijutskiin en jaksa perehtyä, vaikka tässä koneessa sellaisetkin mahdollisuudet olisi sisään rakennettuina).
Miksi sitten juttelen juttuni kuvan kera? No kun podcastien tekemiseen ei ole (tai en ainakaan tiedä olevan) mitään yhtä idioottihelppoa systeemiä kuin tuo Seesmic. Minua ei huvita ensin äänittää puheitani jollain ohjelmalla ja sitten muuntaa niitä mp3;ksi ja uppia jollekin palvelimelle ja sitten tehdä jotain, että niistä saisi esim. iTunesilla tilattavissa olevan podcastin. Siksi video.
Millä sinä nauhoitit tämän jutun? Vissiin tuossa YouTubessakin on sellainen suoraan nauhoittamisen mahdollisuus, vai? En ole perehtynyt, kun YuoTubessa olen tottunut vain katselemaan muiden tuotoksia.
Olen vuosien varrella ehtinyt nähdä sinut useampaan kertaan videolla ja täytyy sanoa, että olet kyllä olemisessasi kovasti rauhoittunut. Tämä oli tosi levollinen pätkä! Onko sinulla kamerana MacBookin iSight? Miten ihmeessä tiedät, mihin pitää katsoa? Minulla on ihan hakusessa, mihin pitää katsoa, jotta katselijasta tuntuisi, että katson häneen!
Kaikkea hyvää vastaiselle taipaleellesi!
t. Sä, Irmeli
SÄ, tämä nyt oli poikkeuksellisen rauhallinen esiintyminen minulta, kun piti vissiin tosissaan miettiä, mitä sanoo 🙂 Ja oli tuo kattikin sylissä, niin ei voi käsiään heilutella 🙂
Minä otan videopätkät digikameralla (Canon Ixus) ja siirrän sit koneelle ja sit You Tubeen. Eli en mitään kätevää tapaa toistaiseksi käytä, kun olen tuon opetellut… Digikameralla kun on näppärä kuvata kissaa pihalla ja osaan sitä kameraa käyttää.
Ihan totta varmasti tuo, että videopätkien teko on helpompaa kuin podcastien. Aika jännää sinällään. Mutta vaikka se naama ei lisäarvoa tuokaan, niin eipä se nyt haittaakaan. En minä ainakaan jää sitä ihmistä katselemaan, vaan puuhaan jotain muuta ja kuuntelen vain.
Joo. Ei tuo itsenäisen yrittäjän elämä “niin kamalaa ole” kuin yleensä peloitellaan. Siinä on omat etunsa ja haittansa, mutta lähinnä eläminen pk-yrittäjänä on organisointi- ja asennekysymys (kuten rahan tarvekin). Ainakin omalla kohdalla (7v yrittäjän elämää) olen huomannut Soininvaaralaisen “Enemmän aikaa, vähemmän roinaa”-ajatusmallin korostuvan vuosien karttuessa. Ehkä tämä on sitä vanhenemisen viisautta 😉
2K, välillä tuntuu, että yrittäjyydestä puhuttaessa on lähinnä kaksi ääripäätä: joko hehkutetaan vapautta ja iloa tai sitten maristaan, miten on vaikeaa. Sellainen realistinen välimuoto tuntuu usein puuttuvan, eli juuri tuo puoli, että hommassa on etunsa ja haittansa. Ja esimerkiksi sellaisen “yrittäjäluonteen” vaatiminen kuulostaa minusta omituiselta. Useimmista lienee yrittäjiksi, jos se elämään sopivasti loksahtaa.
Iän karttuminen tuo mukanaan tietysti sen, että tajuaa konkreettisemmin, miten aika on rajallista, mutta roinaa kyllä tuntuu riittävän rajattomasti 🙂
Hieno videopostaus, vaikutat tosi lunkilta ja heität juttua spontaanisti. Ja minusta videopostauksia on helpompi katsella kuin pelkkiä podcasteja ; voihan sitä tehdä muuta ja kuunnella videotakin, mutta on kiva jos kuva tulee bonuksena. Kuin näin virtuaalissa maailmassa mennään niin saa edes jotain todellisuuden tuntua ja melkein käsinkosketeltavaa.
Maurelita, video kieltämättä tuo blogipersoonat vähän yllättävänkin lähelle. Toisaalta voisin kuvitella, että joidenkin kohdalla voisi joutua luopumaan tietyistä illuusioista: kun tunnen esimerkiksi joitain anonyymisti kirjoittavia, jotka ovat blogissaan aika erilaisia kuin livenä, niin ei heidän kohdallaan osaisi kuvitella videoblogia. KIrjoittamalla on helpompi antaa erityyppistä kuvaa kuin videolla: video vaatisi jo näyttelijäntaitoja 🙂
Kiitos vaan kehuista, ehkä näitä videopostauksia ripottelen silloin tällöin. Ja tsemppiä sullekin omiisi 🙂
Mielenkiintoisia ajatuksia, Mari.
Minunkin kai pitäisi tehdä tuollainen pohdintavideo niistä viidestä vuodesta, jotka käytännössä toimin yrittäjänä, vaikka teinkin hommaa free-verokortilla. Nyt olen kokotoimisessa palkkatyössä perhetilanteen vaatimuksista johtuen.
Monet kokemukseni yrittäjäelämästä ovat aika samanlaisia kai kuin sinun. Vapaus tehdä itse omat valintansa on asia, jota arvostin kovasti. Tulojen epävarmuus ja epäsäännöllisyys olivat selviä miinuksia. Lisäksi jouduin kohtaamaan harmittavan usein toimeksiantajia, joilla ei ollut ammatillista osaamista työn tilaamiseen ja jotka sen tähden alihinnoittelivat työn tosi rankasti.Kun itse toimin enimmäkseen kolmannen sektorin ja julkisen hallinnon liepeillä, ongelmat olivat tässä suhteessa suurempia kuin mitä ne olivat, kun tein puhtaasti kaupallista juttua.
Osaan olla tosi iloinen siitä, että minun ei nyt tarvitse ostaa itse työvälineitäni. Tällä suuntautuneisuudella työkalut tulevat ajoittain nimittäin tosi kalliiksi eikä toimeentuloon sitten jää paljoakaan.