Blogioppia yritysmaailmaan kansien välistä ja palanen videoblogia

Kun tulin kotiin lomaltani, niin täällä odotti myös Anja Alasillan painotuore Blogi tulee töihin -kirja. Hienoa, että viestinnän ammattilainen on kasannut perusoppaan siitä kaikesta, mitä yritysblogiin liittyen pitäisi ottaa huomioon.

Tosin en ole itse vielä ehtinyt kirjaa muuta kuin lähinnä selata: loman jälkeen elämä on täyttynyt menemisistä ja tekemisistä, kuten Mediapäivät (joihin yritän lyhyesti vielä palata blogissa Qaiku-raporttien lisäksi) ja oma sosiaalinen elämä. Arvelin kyllä heti, että varmaan Aallon Tuija arvioi kirjan. Ja niin hän on tänään tehnyt, joten sinne kannattaa vilkaista kirjan omien sivujen ja blogin lisäksi.

Kiitos tietysti kirjasta ja siitä, että olen päässyt mainintoina mukaan. Hämmentää ja ilahduttaa, että minut nähdään yhdeksi Suomen kärkibloggaajista. Omaa häntää ei tohdi nostaa, mutta muiden palautetta on aina mukava saada. Kun oma kirjoittelu on saanut alkunsa harrastuksesta ja sitä myöten syvenneestä kiinnostuksesta, niin on edelleen vaikea mieltää, että tässä nyt tekisi jotain erityistä naputellessaan nettiin tekstejä ja tarkkaillessaan ilmiötä.

Prahaa videolle

Lomani Prahassa sujui oikein mukavasti. Pääsyy reissuun oli elämäni ensimmäinen puolimaraton, ja se meni huomattavasti paremmin kuin uskalsin odottaa. Aika oli 2.10.44: harjoittelumäärääni nähden nappisuoritus.

Olen nyt suunnitellut opettelevani amatööritason videoeditointia. Askel tähän sattumalta tuli juuri Prahan reissun myötä: turistipäivänä otin videokuvaa digikameralle ja koostin kotiin saavuttuani videon (joka on tuossa alla). Selvästi vielä on paljon parantamisen varaa mm. tekstitysten suhteen, mutta jatkan harjoittelua.

Videoblogit eivät vielä Suomessa ole käsittääkseni tehneet suurta ryntäystä. Yksi tekijä on varmasti se, että oman naaman ja puheen kuvaaminen vaatii kanttia: siinä näkyy paljon enemmän kuin pelkässä tekstissä. Sujuva puheentuotanto videolle ei ole kovin helppoa, sen olen saanut itsekin havaita monta kertaa.

Tekniikkahan on periaatteessa varsin yksinkertaista. Moni on kyllä kokeillut blogissaan liittää myös videota mukaan, mutta kovin aktiivisesti “vanhan polven” julkaisijat (=ne kirjoittajat, joita olen seurannut pidempään) eivät ole innostuneet.

Syy lienee myös kulttuurinen. Olemme tottuneet lukemaan ja kirjoittamaan, ja kuten tässäkin blogissa on todettu, niin videota ei voi esimerkiksi silmäillä samoin kuin tekstiä. Enhän itsekään jaksa kovin paljon katsoa videoita: jos ei heti nappaa mukaan, niin katsomisen keskeyttää ja homma jää siihen.

Lisäksi nettiin itsestään kertovia “syytetään” jo muutenkin narsismista, joten videomuotoinen itsensä esittely lienee vielä suurempaa itserakkautta?

Itselleni videoiden teko on tähän mennessä ollut hauskaa vaihtelua pelkkään kirjoittamiseen. Ei sitäkään viitsisi tehdä, ellei se tuntuisi kivalta.

Kun nettiin on jo paljastanut itsestään kirjoittamalla ja kuvin kaikenlaista, niin kynnys videoihinkin on alentunut. Joskus aiemmin olisin varmasti karsastanut ajatusta ja kokenut, että voi ei, vaikutan ihan pöljältä, tukkakin on huonosti, enkä kyllä kehtaa tuollaista löpinää julkaista, mutta nyt “itsehäpäisy” ei suuremmin huoleta.

Tosin katsojia ovat tähän mennessä keränneet enemmän kissaa käsitelleet pätkät kuin omat höpinäni, mutta se tuntuu luonnolliselta: katselenhan itsekin usein YouTubesta hauskoja eläintallenteita sen sijaan, että kuuntelisin asiaa. Viihde on tärkeää!

Tagged: Tags

One thought to “Blogioppia yritysmaailmaan kansien välistä ja palanen videoblogia”

  1. Snif. Ei päässyt Myrskyn “Mikä on weblog?” -kirjoitus mukaan (ehkä se on niin muinaishistoriaa, että ei ole enää validia tavaraa :D). Taidan siitä huolimatta ostaa kirjan, hyvältä vaikuttaa.

Comments are closed.