Viime viikolla istuin Mediapäivillä ja hiukkasen Pikseliähkyssä. Tajusin taas, että huomattavasti useammin minun pitäisi uskaltaa kurkottaa omien mukavuusrajojen ulkopuolelle ja alueille, joista en juuri mitään tiedä.
On paljon helpompaa seurata luentoja tai lukea tekstejä aiheista, joihin minulla on jo tietämystä. Se on turvallista. Mutta siitä ei välttämättä opi niin paljon mitään, sillä samat teemat ja näkökulmat toistuvat. Jonkinlainen “oman elämän poikkitieteellisyys” on tarpeen.
Tutut bloginäkökulmat
Esimerkiksi Mediapäivillä kävin kuuntelemassa molemmat blogeja käsitelleet luennot. Muotiblogit ja niiden ympärillä käyty keskustelu oli pitkälti yritysten kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön ja markkinointiin keskittyvää, joten se ei tarjonnut itselleni juurikaan uutta. Mutta tuli sentään kohdattua kasvokkain tämänkin blogialueen edustajia.
Toinen keskustelu oli Helsingin yliopiston tutkijan Janne Matikaisen blogitutkimuksesta. Tänne suuntasin, koska olin itse hänen haastateltavanaan tutkimusta varten. Mitään minulle mullistavaa ei tullut ilmi.
Mediapäivien luentoja raportoitiin kimpassa Qaikuun, mm. minulta tekstiä näistä molemmista luennoista.
Ajattele valuutta uudella tavalla
Mutta päädyin siis myös hieman Pikseliähkyyn eli minulle ennestään varsin tuntemattomaan tapahtumaan. Kun näkökulma ja tekijät ovat toisentyyppiset, niin oma ajatusmaailma tuulettuu.
Esimerkiksi Uuva-projekti, “Uuden työn valuutta”, oli kuluttajaekonomistinkin aivoihin kiinnostavaa kuultavaa:
“Uuva on valuutta, arvopaperi jonka arvo määräytyy sitä vaihtavien henkilöiden välillä. Se pyrkii mahdollistamaan palvelusten vaihdon toisistaan riippumattomien järjestöjen ja toisilleen entuudestaan tuntemattomien kulttuuritoimijoiden välillä. Uuva on uudelleen käytettävä vastalahja joka tekee näkyväksi rahatalouden ulkopuolella toimivat verkostot ja tunnustaa niiden työn arvon. Uuvien käyttäminen on mielenosoittamista. Voit antaa sellaisen palkinnoksi henkilölle jonka tekemää työtä arvostat.”
Uuvahan linkittyy osaltaan esimerkiksi Heiskasen Teron pohdintoihin “sosiaalisesta vastineesta“. Ja minusta on mielenkiintoista miettiä edes hieman näitä rahan, valuutan ja muun arvostuksen mahdollisuuksia. Uskon, että näillä olisi jotain annettavaa myös pohdittaessa median tulevaisuutta ja vaikkapa toimittajien ansaintamalleja.
Pikseliähkyssä kuuntelin myös pari muuta kiinnostavaa puheenvuoroa. Esimerkiksi Tapio Mäkelän esitti ajatuksia taiteen ja tieteen yhdistämisestä ja eettisistä kysymyksistä vaikkapa ympäristönäkökulmissa. Mieleen jäi kommentti, olisiko ok, jos Suomenlahti täyttyisi levällä, jonka voisimme hyödyntää esimerkiksi energiaksi, vaikka se samalla tietysti pilaisi koko merialueen muutoin?
Väärä mielikuva Pikseliähkystä?
Varmasti Pikseliähkyssä olisi ollut paljon muutakin kiinnostavaa. Mutta jostain syystä tapahtuma tuntuu hankalalta lähestyä, sillä mielikuva on kovin taiteellinen ja myös hieman tietotekninen. Luulen, että sama mielikuva jättää myös monet muut tapahtuman ulkopuolelle.
Silti, tai juuri siksi, niitä omia rajojaan pitää selvästi uskaltaa rikkoa. Vaikka mediaporukan kanssa on hauska pörrätä ja heiltä saan tietämystä juuri omasta alastani, niin tuulahdukset muista suunnista tekevät hyvää.
kiitos Uuva-projekti -vinkistä, pyrähdän heti tuonne “uuvahtamaan” ja palailen kertomaan heränneitä ajatuksia jonnekin (tänne tai omaan blogiin)
Jään odottelemaan pohdintojasi! Samassa tilaisuduessa myös Kristoffer Lawson esitteli Scredin betavaiheessa olevaa Mini-Corpsia, https://www.scred.com, jonka kehitys ainakin minua kiinnostaa.
Minäkin venytin rajojani eilen – kävin kuuntelemassa esitelmän siitä, kuinka tyyppi aikoo edistää länsimaisten aikuisten ihmisten kanjien oppimista tietokoneanimoinnin ja visualisoinnin keinoin 🙂 Projekti on älyttömän kiinnostava ja pystyn jotakuinkin seuraamaan sen edistymistä ainakin vuoden vielä. Tosin ei se vuodessa vielä ole valmis… kaikki ne testaukset ja homman kaupallistaminen… dah, ainakin pari kolme vuotta lisää helposti!
Mari: Josain syystä itsekin koen pikseliähkyn vaikeasti lähestyttäväksi. Eipä sillä, täältä periferiasta on muutenkin kynnys lähteä, mutta on siinä jotain muutakin, jota en osaa paikallistaa ja purkaa.
Vasta nyt ehdin katsomaan nuo Uuvan sivut läpi. Todella mielenkiintoinen konsepti. Huomionarvoista on, että Uuva näyttäisi olevan läpikotaisin web1.0:aa. Uuvassa on täsmälleen sama ajatus pohjalla kuin minun pohdinnoissakin eli arvon osoittaminen ja kaupankäynti välineellä, joka ei ole rahaa. Uuvassa tuo arvon osoittaminen tehdään vaan ilman nettiajan hienouksia maanläheiseen tyyliin.
Ihmiskunnan avoin yhteistoimintatalous ilman rahaa on tulossa! Olen ihan täpinöissäni tästä kehityksestä.