YLE julkaisi eilen jutun, jossa käsitellään downshiftingin, kohtuullistamisen, ideologiaa. Aiemmin tänä vuonna Anu Silfverberg käsitteli teemaa kolumnissaan:
“Tänä päivänä on elitistinen teko luopua vakituisesta työstä”, hän selitti. “Se ei ehkä tee rikkaaksi, mutta se edellyttää sosiaalista pääomaa. Ja siitä luokassa on kyse. Työstä ei luopuisi ellei odottaisi, että asiat järjestyvät itselle parhain päin.
Huomautin ystävälle, että köyhä hän kuitenkin on monella mittarilla. Hän kohautti olkapäitään. “Aristokratia ja köyhät ovat habitukseltaan muistuttaneet aina enemmän toisiaan kuin keskiluokkaa.”
Niin: toinen vain on joutilas ja toinen raataa. Downshifting on etuoikeutettujen hommaa.”
Minunkaltaisten kohtuullistajien, vakituisesta palkkatyöstä vapaaehtoisesti poisheittäytyneiden, on helppo kertoa, miten mukavaa vähemmät työt, mahdollisuus määrittää omaa ajankäyttöään ja pienemmät tulot ovat. Kuten noin vuosi sitten kirjoitin HS:n kolumnissa:
“Vähäistä kulutusta ja joutilaisuutta arvostetaan, kun niitä toteuttaa ihminen, joka halutessaan voisi helposti olla myös kiireinen ja hyvätuloinen.”
Itse en tajunnut kolumnissani nostaa esiin sosiaalista pääomaa ja sosiaalisten verkostojen merkitystä. Työtitteli ei ole niin tärkeä, vaan se, mitä olen ja missä piireissä toimin. Siihen auttaa myös netti.
YLEn jutussa tutkija Minna Autio toteaa:
“- Yhteiskunta on muuttunut sillä tavoin, että sosiaaliseen elämään ei välttämättä tarvita suuria määriä rahaa. Työtön tai rahaton nuori voi kuulua esimerkiksi nettiyhteisöjen kautta erilaisiin pienryhmiin, eikä rahan tai työn puute sulje häntä enää yhteiskunnan ulkopuolelle, Autio sanoo.”
Tietysti olisi hienoa, jos kohtuullistamisen aate saisi jalansijaa niin kulutuksessa kuin ajankäytössä. Tällä hetkellä on aika hankalaa vaatia esimerkiksi nelipäiväistä työviikkoa ilman pätevää perustetta. Työajan lyhennyksestähän on jo pitkään puhunut esimerkiksi Osmo Soininvaara.
Olen omaan elämääni ja valintoihini toki tyytyväinen. Määräysvalta omaan ajankäyttöön ja tekemiseen on hienoa: en minä odota suuresti kesälomaa, koska arkenikin on vallan mukavaa, ja työn ja vapaa-ajan raja hyvin häilyvä (mutta kun se on oma valinta, niin se ei siis vaivaa).
Rahaa riittää yli arjen pakollisten menojen, verojakin saan maksaa yhteiskunnan pyörittämiseksi ja intoa riittää myös esimerkiksi yhdistystoimintaan tai Porkkanamafiaan. Koen hyvää omaatuntoa siitä, että kulutusvalinnoillani voin toimia niin kuin opetan. Eli siis tämä kaikki on tietynlaista “itsensä toteuttamista”.
Toiset varmasti saavat mainioita fiiliksiä hyväpalkkaisista töistä ja kiireisemmästä arjesta, eli en siis halua tyrkyttää kaikille omaa tapaani elää.
Tiedostan myös, että toisinkin elämässäni olisi voinut mennä: sattumalla on merkityksensä. Enkä tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Saati, että elämäni olisi koko ajan onnea ja ihanuutta.
Eikä tämä downshifting-puhe tähän jää. Lisää on luvassa huomenna torstaina YLEn aamu-tv:ssä, johon lupauduin haastateltavaksi: nettikirjoitteluni kautta minut tuonnekin löydettiin. Paikalla lienee joku toinenkin antamassa asiantuntijanäkemystä. (Muokkaus: saamieni tietojen mukaan edustan aihetta ihan itse).
– – –
Lisäys: aihetta käsittelevä Voimalan jakso on myös vielä katsottavissa YLE Areenalta: “Tuoko vapaaehtoinen köyhyys paremman elintason. Rahasta ja kohtuullistamisesta puhuvat Jaakko Rytsölä, reppumatkailija Tero Tähtinen, tj. Ilkka Seppälä, tutkijat Tuuli Hirvilammi ja Ritva Rajander-Juusti.”
Lisäys 2: muita kirjoituksiani aiheesta
3.9.2009: Kohtuullista onnea ja kulutusta, riittävä elanto ja Ihmisen osa
15.6.2009: Taantuman tunnelmissa
26.3.2009: Heittäytyen netissä ja naamakkain
20.2.2009: Viipaleita elämästä – joutilasta avoimuutta
9.11.2008: Downshifting-termin ongelmallisuudesta
27.8.2008: Joutilaisuutta, yksinkertaisuutta vai boheemiutta
Itse en koe olevani elitisti, vaikka heittäydyn pois päivätyöstä.
Minulle se on ennemminkin sisäinen pakko kehittyä edes johonkin suuntaan elämässäni. Yhtä hyvin voi joutua olemaan tietenkin vaikka koko loppuelämäni työttömänä.
Suomessa on sellainen ihmeellinen kulttuuri, että töissä pitäisi kärsiä loputtomasti. Ja olla ikuisesti tyytyväinen siihen, mitä annetaan.
Kiitos esiintymisestäsi aamu-tv:ssä. Olet aito, etkä mikään sarasvuolainen markkinamies.
Esa, tässä on varmaan kyse siitä, miten elitistimäisyyden määrittelee. Eikä tietysti ainoa määritelmä siihen olekaan se, että jättäytyy pois päivityöstä: taustalla on ajatusta siitä, että “akateemisena aivotyötä” tekevänä ja tietyt sosiaaliset verkostot ja mainitun sosiaalisen pääoman omaavana minulla on tietty turvaverkko, johon nojata. Sitä samaa ei välttämättä ole kaikilla.
Kuten Silfverberg kirjoittaa: “Luokka ei ole rahaa, vaan koulutusta ja sosiaalista valtaa; sitä että hallitsee koodistoja, että on varaa riskeerata, että uskaltaa ja osaa vaatia itselleen hyvää.”
Tuohon “elitistiseen joukkoon” on minunkin myönnettävä kuuluvani.
Kiva, että esiintymiseni vaikutti tolkulliselta! Itse en vielä ole sitä vaivautunut katsomaan: itsekritiikki on sen verran kova, että parempi odotella pari päivää 🙂
Juu, olet toki oikeassa, että on eriasia heittäytyä “vapaalle” kontaktien kera kuin niitä ilman.