Palasin puolivuotisesta Sveitsi-oleskelusta Suomeen kesäkuun lopulla. Näin jälkijättöisesti taitaa olla hyvä kirjata muutama ajatus siitä, miten ulkomailla asuminen vaikutti mm. työntekoon ja mitä kannattaisi huomioida, jos vielä joskus toiste saan vastaavan mahdollisuuden.
1. Paikallisen kielen osaaminen auttaa paljon. Tämä ei varmasti ole mikään yllätys, mutta yllättävän paljon iloa oli ruostuneesta saksastani. Ei sillä tosin voinut oikeasti keskustella sveitsiläisten kanssa, joilla on oma murteensa, mutta sentään pystyin lukemaan lehtiä ja tutkimaan nettisivuja. Jos pidemmän aikaa työskentelisin freetoimittajana ulkomailla, niin kielitaitoa olisi ehdottomasti parannettava. Haastattelujen ja muun toiminnan kannalta kommunikointi ihmisten omalla kielellä on tärkeää.
2. Ulkomailta paikallisten juttujen teko on selvästi työläämpää. Suomessa on helppo etsiä asiantuntijoita, tutkijoita, kuluttajia ja muita kommentoijia, sillä oma yhteiskunta ja täällä toimivat ihmiset ovat tuttuja. Omista verkostoista voi helposti kysellä tietoja eikä ole kynnystä soitella eri puolille.
Sveitsissä sen sijaan joutui käyttämään paljon aikaa esimerkiksi tilastotietojen kaiveluun tai sopivan taloustutkijan etsimiseen. Taas törmäsi myös kielitaidon rajallisuuteen, jonka vuoksi esimerkiksi jatkokysymysten tekeminen on vaikeampaa kuin suomeksi. Englanniksikin joudun aina varmistamaan, että ymmärsinhän todella oikein.
3. Ulkomaajaksoon pitäisi valmistautua Suomessa kunnolla. Tietysti minun piti ennen muuttoa sopia enemmän töitä, mutta se jäi tekemättä. Ulkomailta käsin erityisesti uusien yhteyksien luominen Suomeen on vaikeampaa. Samalla taas myös opin sen, että pitäisi sopia kunnolla eikä vain uskoa, että se “Joo, kuulostaa hyvältä, palataan toki asiaan” riittää siihen, että työpanoksia todella tilattaisiin.
Toisaalta oma asenteeni puolivuotiseen oli varsin rento, eli en edes pyrkinyt työllistämään itseäni samalla tavalla kuin Suomessa, vaan päätin turvautua osittain säästöihini. Koska Sveitsi on hintatasoltaan vähintään Suomen tasoa, niin taloudellisesti olin miinuksella: jossakin halvemmassa maassa pärjäisi vähemmällä rahalla.
4. Pidemmän projektin suunnittelu on todennäköisesti hyvä idea. Jos vielä lähden vastaavalla ulkomaanjaksolle, niin pyrin kehittelemään itselleni jonkin pidemmän projektin tehtäväksi. Se toisi tiettyä vakautta arkeen ja olisi tietysti myös sinällään helpompaa kuin sekalainen pikkupuuhastelu. Tällaisen projektin valmistelu pitäisi aloittaa riittävän aikaisin.
5. Netti on suureksi avuksi. Skype, Google Translate, hakukoneet, yritysten kotisivut, Wikipedia jne… Käytin paljon erilaisia netin mahdollisuuksia yhteydenottoihin ja tiedonhakuun. En kuitenkaan hommannut itselleni paikallista mobiilinettiliittymää, vaan käytin nettiä vain kotona koneelta. Sveitsissä ei edes laajasti ollut langattomia, vapaita verkkoja esimerkiksi kahviloissa.
6. Juttuideoissa pitää olla myös tiukkaa itsekritiikkiä. Tein itse suurelta osin vastaavia Suomi-tekstejä kuin normaalisti, eli Sveitsiä käsittelevät jutut olivat vähäisempiä. Jos maassa olisi asunut kauemmin, olisi näitä juttuja varmasti pyrkinyt kehittelemään enemmän. Tosin usein huomasin, että moni ilmiö oli minusta kiinnostava, koska asuin kyseisessä maassa, mutta oli pakko olla realistinen ja todeta, ettei tämä kiinnostaisi välttämättä edes itseäni Suomessa.
7. Elämiseen ja elämyksiin kannattaa varata aikaa. Alkuvaihe uudessa maassa hujahtaa tutustumiseen ja arjen rutiinien muodostamiseen (tosin itselläni ei tarvinnut käydä mitään suurempaa byrokratiaa läpi, joka helpotti verrattuna moniin muihin Sveitsiin muuttaviin ja siellä itseään työllistäviin). Mutta myös sen jälkeen ainakin minulla oli hinku tallustella, tutkailla ja hämmästellä. Lisäksi olin tietysti ensisijaisesti lähtenyt taiteilijamiehen mukaan, joten elämään kuului paljon taidetta ja ulkomaalaiset tuttavuudet tulivat myös lähinnä taidepiireistä.
Puoli vuotta menee nopeasti huumassa ja ihastellessa. Vasta sen jälkeen olisi varmasti iskeneet ne kuuluisat tunteet siitä, miten kaikki ei olekaan niin hienoa. Olen tyytyväinen, että pidin suhteellisen aktiivisesti blogia ja otin kännykällä kuvia, sillä monet muistot olisivat muuten jo nyt haalistuneet huomattavasti.
8. Paluu Suomen arkeen ei välttämättä suju mutkattomasti. Töiden kannalta ei ole helppo myydä osaamistaan toisesta maasta käsin. Siksi piti varautua myös siihen, ettei töitä ole odottamassa samalla tavalla kuin ennen lähtöä. Onneksi minulla on kuitenkin tiettyjä vakiohommia ja jotain uutta on kehitteillä. Eli eiköhän se syksy nyt tästä lähde rullaamaan, ja varmasti Sveitsin asumisesta voin ammentaa mitä erilaisimmissa tilanteissa myös jatkossa.