Olen tässä joutunut tietysti perustelemaan jatko-opintopäätöstäni niin itselleni kuin tuttaville: miksi vakituisessa, hyvässä työpaikassa oleva nuori nainen haluaa vähentää työntekoa ja käyttää aikaansa väitöskirjan valmisteluun?
Suurin syy on halu kehittää itseään ja oppia lisää. Pidin paljon opinnoistani yliopistolla, vaikka aloittaessani vuonna 2001 olin päättänyt, että tavoitteena on valmistua mahdollisimman nopeasti. Toki maisterin paperin sain ulos varsin vauhdikkaasti (tammikuussa 2004), mutta en ollut osannut aavistaa, millaista mielihyvää akateemisessa maailmassa opiskelu minulle voi tuottaa. Gradua tehdessä koin onnistumista ja nautin siitä, kun huomasin pystyväni hyödyntämään sitä teoriapohjaa, jonka olin kuluttajaekonomian perus- ja aineopinnoissa saavuttanut.
Toki päätökseeni ovat vaikuttaneet myös käytännöllisemmät seikat. Työni ei varsinaisesti liity kuluttajaekonomiaan, joten en ole tätä osaamista päässyt hyödyntämään. Lisäksi elämäntilanteeni sallii nyt hyvin joustamisen opintoihin. Koen, että minulle sopii pitkäjänteisempikin opiskelu sen sijaan, että vain kävisin lyhyempiä kursseja.
Pidän itsenäisestä työskentelystä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tuleva tutkimusaiheeni eli blogit ovat tulleet minulle tutuksi viime vuosina, ja koska käytän vapaa-aikaani niiden parissa muutenkin, niin miksipä en hyödyntäisi aikaa myös muutoin.
Toki mukana on ripaus kunnianhimoa, samoin kuin ajatusta siitä, että jos jotain haluaa tehdä, niin se on syytä tehdä nyt, koska ei voi tietää päiviensä määrää. Kokeilen tätä nyt, jottei jää varaa jossitteluun "olisiko sittenkin pitänyt…"
Toisin kuin monen muun opiskelun kohdalla, ei väitöskirjan tekemiselle ole selvää syytä. Peruskoulu on pakko käydä. Lukiosta pitää valmistua, jos haluaa yliopistoon. Ja korkeakoulututkinnon jälkeen sitä onkin sitten valmis työelämään (tai ainakin pitäisi olla) ja loppuelämä pedattu valmiiksi, jos vielä työpaikkakin löytyy.
Itse en ole ollenkaan varma, miksi jatko-opinnot tuli aloitettua, mutta niin vain ne ovat käyntiin lähteneet. En vielä tiedä, ovatko irrationaaliset perusteet hyvä lähtökohta rationaalisen tutkimuksen tekemiselle, mutta ehkä viiden vuoden päästä siihen on vastaus tiedossa. Tuskin jää sinullakaan viimeiseksi kerraksi, kun pohdit väitöskirjan tekemisen mielekkyyttä. Onnea matkaan projektillesi (vaikka onnella tuskin on kovin suurta roolia väitöskirjan tekemisessä)!
Niinpä, jatko-opinnot ovat monen syyn summa. Yksi syy tämän blogin pitämiselle lienee juuri se, että voin välillä muistutella itseäni, miksi touhuun lähdin. Niitä epätoivoisempia hetkiä varmasti tulee.
Kiitokset tsemppauksesta: olen luonteeltani kuitenkin aika lyhytjänteinen, joten jännittää, kuinka hyvin tämänkaltaisen pitkällisen projektin jaksan suorittaa.