Oma netti- ja blogihistoriani

Lienee paikallaan selventää, miten olen itse päätynyt blogien pariin ja ns. Blogistaniaan.

Kun nyt mietin nettihistoriaani, niin olen aina ollut netissä kiinnostunut sen mahdollistamasta kommunikaatiosta. Perehdyin sähköpostiin ja internetiin vuonna 1996, kun opiskelin viestintää kansanopistossa: räpelsin mm. kotisivun, mutta koodaamista en osaa edelleenkään.

Samoin innostuin silloin irkkaamisesta, mutta tämä vaihe kesti vain puolisen vuotta. Vieraiden ihmisten kanssa kirjoittelu ei kuitenkaan ollut riittävän kiehtovaa, enkä sittemmin ole chättailyyn tai IRC:n maailmaan palannut. (Käytän kyllä pikaviestinpalveluita tuttujen kanssa yhteydenpitoon.)

Opiskelin vuosina 1997-2000 ammattikorkeakoulussa Jyväskylässä. Näinä vuosina sähköposti juurtui käyttööni, ja tutustuin keskustelupalstoihin. Käytin nettiä koulusta ja kirjastosta, omaa tietokonetta minulla ei ollut. Vuonna 2000 pidin ensimmäistä nettipäiväkirjaa Nolla.net -sivustolla: en itse ole koskaan minkäänlaista lautailua harrastanut, mutta seurasin harrastusta sivusta. Päiväkirjan pito kuitenkin  tuolloin lopahti.

Syksyllä 2000 muutin Helsinkiin, olin vajaan vuoden töissä sihteerinä ja syksyllä 2001 aloitin kuluttajaekonomian opinnot. Yliopistoaikana minulla oli omat kotisivut, mutta omaan asuntoon avasin nettiliittymän vasta vuonna 2003. 

Jossain vaiheessa innostuin aktiivisemmasta liikuntaharrastuksesta ja kiinnostuin mm. ravintoasioista. Netti oli tietysti tuonteva tapa tiedonhankintaan. Tätä kautta päädyin lukemaan blogeja, sillä seurasin aktiivisesti Katri Mannisen Kutri kuntoon -projektia.

Kun olin noin vuoden ajan seuraillut Blogilista.fi:n edeltäjän, Pinserin listan, blogeja, päätin lopulta pistää omankin blogin pystyyn. Kesällä 2004 aloitin Mieto marinadi -blogin. Pidin blogia ensimmäisen puoli vuotta ilmoittamatta sitä blogilistalle, sillä halusin varmistua, että minusta on kirjoittamaan säännöllisesti.

En kertonut blogistani tuolloin kuin parille ihmiselle. Koin, että oma blogi on jotenkin nörttimäistä ja omituista: pitää kai olla vähän outo, jos haluaa kirjoitella julkisesti itsestään. Alkuvaiheessa blogini oli siis ns. selkästi anonyymi, enkä kuvitellut, että paljastaisin omaa nimeäni tai naamaani blogissa. Jossain vaiheessa kuitenkin kerroin yhä useammalle kaverille blogistani, ja näin tarjosin heille mahdollisuuden lukea kuulumisiani.

Oma blogi ja blogipersoona sulauttivat minut tiiviisti blogiyhteisöön. Kommentoin muiden blogeja Marinadin nimellä, ja vastaavasti tietysti sain kommentteja muilta blogaajilta. Syyskuussa 2005 pohdin blogaamista meemin ansiosta.

Syksyllä 2005 päätin perustaa toisen blogin kuluttajakirjoitteluun. Näin alkoi Kuluttavasta elämästä, jota kirjoitin etunimelläni: koin, että Marinadi ja Mari ovat kaksi eri puolta minusta.

Kyseinen syksy toi mukanaan myös muita uusia asioita blogaamiseeni liittyen. Osallistuin ensimmäistä kertaa blogimiittiin: en tuntenut ennestään ketään "todellisessa elämässä", mutta uteliaisuus voitti. Näin taas vähensin omaa anonyymiteettiäni.

Lisäksi Mieto marinadi -blogi mainittiin Ögonaböj-tv-ohjelmassa, ja sehän oli minusta hämmentävää.

Blogit alkoivat vuonna 2005 kiinnostaa suomalaista mediaa yhä enemmän (kuten Jere Majava kertoo gradussaan, s. 27) . Maaliskuussa vuonna 2006 hätkähdin, kun löysin Kauppalehti Pressosta maininnan omasta kulustusblogistani.

Pari viikkoa myöhemmin sain sähköpostin Ylen aamu-tv:n toimittajalta, ja minua pyydettiin seuraavan päivän lähetykseen keskustelemaan netin kuluttaja-aktivismista. Tällöin tietysti menetin sen anonyymiteetin, mikä minulla oli aiemmin oli ollut, ja harrastukseni paljastui laajemminkin tuttavapiirille.

Tämän jälkeen päädyin siihen, että kuluttaja-asiaa voisi kirjoitella isommalla porukalla. Hankin Kulutusjuhla.com -domainin ja sain tähän ryhmäblogiin mukaan nuoria miehiä.

Kesän mittaan sitten kypsyttelin ajatusta jatko-opinnoista, ja olikin taas aika aloittaa uusi blogi eli tämä Kuluttajuuden opintoputkessa.

Koska blogipersoonani on muuttunut nimensä ja naamansa esiintuovaksi, niin myös Mieto marinadi -blogi on tyylillisesti muuttunut. Tämän vuoksi olen sieltä poistanut vanhoja kirjoituksia, sillä olen kokenut ne jollain lailla liian henkilökohtaiseksi ja paljastavaksi omalla nimellä kerrottavaksi. Tämä "hömppäblogini" on siis esimerkki siitä, miten blogin kirjoittaminen alkaa, miten se kehittyy ja miten oma suhtautuminien blogeihin, muihin blogaajiin ja Blogistaniaan muuttuu.

Olen tietysti myös joutunut pohtimaan samoja kysymyksiä kuin kaikki muutkin blogaajat: mistä kirjoitan ja miksi, miten avoimesti, pidänkö henkilöllisyyteni salassa jne.

Samalla tietysti näkyy, miten tutkimusaihe löytyy omasta harrastuksesta.  

– –

Wikipedian artikkeli blogeista.  

Blogilista.fi:n neuvot blogin perustamiseen.  

 

2 Thoughts to “Oma netti- ja blogihistoriani

  1. Ja minä saavuin blogistaniin vajaa vuosi sitten Miedon Marinadin ja Ögonaböj -ohjelman kautta.

    Mutta miksi olet ‘hajaantunut’ jo kolmeen blogiin?

  2. Mari Koo on eri rooli kuin Marinadi, se lienee tärkein syy. Minusta on helpompaa omistaa Marinadi pelkälle arkiselle hömpälle ja vastaavasti tämä blogi opinnoille. Ei opiskelujaaritukseni ole mielestäni samankaltaista kuin Marinadin jutustelu, ja myös tavoitteet blogeille ovat hieman erilaiset. Lisäksi jos jonakin päivänä päätän lopettaa Marinadin, niin tämä blogi säilyy silti muistuttamassa siitä, että pitäisi opiskella…

    Kulutusjuhla taasen on ryhmäblogi, joten sen on pakkokin olla erillään näistä muista. Toisaalta se tukee hyvin tätä opintoblogia.

Comments are closed.