Levittääkö vai pimittääkö

Miia kirjoitti vähän aikaa sitten omien tuotosten (artikkeleiden raakaversioiden jne.) julkaisemisesta netissä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Olen ajatellut omalta osaltani, että varsin paljon ajatuksiani ja laatimiani tekstejä voin huoletta laitella esiin: naiivisti jaksan ajatella, ettei niitä kukaan kehtaisi suoraan hyödyntää ja kopioida.

Mutta (tiede)maailma ei ole niin ruusuinen paikka. Kaverini, joka toimii aivan eri alalla, suunnitteli artikkelia suomalaisjulkaisuun. Hän hyvää hyvyyttään mm. antoi artikkeliin liittyviä materiaaleja hyvin tuntemalleen kollegalleen työkäyttöön. Kollega tiesi kaverini ajatuksista, mutta siitä huolimatta pian ilmestyi kaverini aiheesta laadittu artikkeli, jossa kollega oli yhtenä kirjoittajana, kyseisessä julkaisussa.

Erityisen pettynyt kaverini oli tietysti siihen, että hänen vuosikaudet tuntemansa ihminen, jopa joskus ystäväksi luokiteltu, toimi näin. Kollega kun ei edes etukäteen kertonut artikkelista mitään, vaan kaverini näki painetun tekstin. Tämän jälkeen hän ryhtyi selvittämään asiaa kollegaltaan ja sai ympäripyöreän vaivautuneita vastauksia.

Suomessa varmaan alalla kuin alalla tiedeyhteisöjen piirit ovat niin pieniä, että olen kuvitellut tuollaisen käytöksen jäävän pois jo sen vuoksi. Mutta tietysti kyse on yksilöistä, ja toiset ovat valmiita kyseenalaisiinkin toimiin. Saati sitten opiskelijat tai muut, jotka haluavat päästä mahdollisimman helpolla.  

Toistaiseksi minulla ei ole ollut mitään erityistä varjelua vaativaa tekstiä tai edes suunnitelmaa sellaisesta. Mutta kai se on pakko jatkossa harkita, minkä pimittää itsellään ja mitä laittaa julki.  

4 Thoughts to “Levittääkö vai pimittääkö

  1. Teppo, näinhän se on, enkä ole aikonutkaan mitään maailman mullistavimpia ideoitani paljastaa. Lähinnä tässä mietin sitä, että joku voi kopsata tekstin täältä noin vain ja laittaa sen omiin nimiinsä, esimerkiksi opiskelujen yhteydessä jne.

  2. Toisaaltahan ne maailman mullistavimmat ideat kannattaisi juuri paljastaa, koska ne saattavat tehdä maailmasta paremman paikan. Jos panttaat niitä esmes kuusi vuotta ja kerrot ne sitten niin hiottuna kuin itse pystyt, me muut joudumme vain odottelemaan. Kaikki se aika on pois siitä mahdollisesta hyvästä, mitä muut voisivat ideasi päälle kuudessa vuodessa rakentaa.

    Ja maailma pelastuisi

  3. Teppo: Tuskin tässä keksin mitään niin mullistavaa :D .

    Toki siinä mielessä pitäisi tuottaa nopeasti jotain uutta maailmalle, että tutkimuskohde eli blogit voivat olla jo historiaa viiden vuoden päästä…

    Jos jotain mullistavaa keksisin, niin tietysti yrittäisin pitää itse siitä niin suurta ääntä, ettei jäisi huomaamatta, mistä idea on oikeasti lähtöisin, vaikka joku toinen yrittäisi sitä itselleen omia :)

  4. Usein mullistavia ideoitaan ei tajua itse, koska ne tuntuvat niin itsestäänselviltä. Ei niin, että minä olisin koskaan sellaista saanut ;)

    Mutta ei, tuo on mielenkiintoinen kysymys ylipäätään, että missä vaiheessa kannattaa avata suunsa ja missä vaiheessa ei. Blogeissa tulee turistua kuin kahvi- tai kaljapöydässä, vaikkei aina välttämättä pitäisi. Joku voi vaikka kuulla

Comments are closed.