Perjantaina istuin ensimmäisessä jatko-opintoseminaarissa kuuntelemassa, millaista tutkimusta joku toinen suunnittelee. Kyseessä olivat saksalaisen Sylvia Lorekin opinnot: hän on jo pitkään tehnyt kotimaassaan tutkimustyötä kuluttamiseen liittyvien ympäristöasioiden parissa, ja työskentelee parhaillaan Vice President -tittelillä Sustainable Europe Research Instituutissa (SERI). Väitöskirjan aiheena hänellä on "Sustainable Consumption Governance".
Lorekin mukaan olisi vaikutettava huomattavasti voimakkaammin kansallisiin ja globaaleihin päättäjiin, jotta kulutus muuttuisi ympäristöystävällisemmäksi. Hän totesi, että on on helpompaa saada muutama sata päättäjää vakuuttuneeksi muutosten tarpeesta kuin yrittää käännyttää miljoonien kansalaisten tottumuksia. Myöskään kuluttajien vaiktelutusmahdollisuudet eivät loppujen lopuksi ole niin suuret.
Poliittisia päättäjiä pitäisi saada tekemään myös ei-niin-mukavia päätöksiä, joilla esimerkiksi lainsäädäntö tukisi ympäristöystävällisiä kulutustapoja nykyistä huomattavasti enemmän. Lorek ei usko, että markkinavetoiset ratkaisut riittäisivät muutokseen, vaan tarvitaan joskus rajuakin päättäjien käyttämää valtaa.
Seminaarin tunnelma oli yllättävän leppoisa. Läsnä oli ehkä vajaa parikymmentä tutkijaa ja jatko-opiskelijaa yliopistolta. Sylvia Lorekin esityksen jälkeen käytiin kiinnostavaa keskustelu esimerkiksi siitä, mistä löytyy riittävän vahva globaali organisaatio, joka voisi vaikuttaa asioihin, ja toisaalta kommentointiin, että yksi suuri este on Yhdysvallat, joka ei muusta maailmasta juuri piittaa.
Minulla on toki vielä hurja matka siihen, missä Lorek on: hänellä on takanaan jo huomattava työuraa ja itse tutkimuskin on pitkällä. Seminaarista jäi kuitenkin sellainen olo, ettei ehkä ole ihan mahdotonta kuvitella itseään kertomassa samalla tavalla omista ajatuksistaan ja suunnitelmistaan.