Kulutustutkimuksen seuraan syysseminaarin pääpuhuja oli professori Jaakko Suominen Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin laitokselta. Hän kertoi, kuinka keksiminen ja keksinnöt näkyvät 1950-lukujen Aku Ankkoissa, eli silloin, kun kyseinen lehti oli rantautunut Suomeen.
Suominen totesi, että Aku Ankoissa on havaittavissa aktiivisen teknologian käyttäjän rooli. Ankkalinnan hahmot sovittavat teknologiaa arkeensa ja ns. tekevät sitä omaksi. Laitteille saatetaan keksiä kokonaan uusia käyttätarkoituksia tai niihin tehdään muutoksia eli "tuunataan".
"Tekninen leikki ja puuhastelu on varattu yleensä tietyillä mieshahmoille", tutkija kertoi tulkinnoistaan. "Kekseliäisyys ja laitteiden kehittely kuvaa piirroshahmojen luonteenpiirteitä, esimerkiksi arvaamattomuutta, ja Ankkalinnan naisten roolit ovat jotain muuta."
Yleisimpiä 1950-luvun Aku Ankoissa vilahtelevia laitteita ja myös molempien sukupuolten käyttämiä ovat puhelimet ja autot. Sarjakuvalehti piti voimakkaasti esillä myös televisiota, jota käytettiin monin tavoin ja jolla oli erilaisia rooleja. Esimerkiksi Hessu jo tuolloin lanseerasi mobiili-tv:n, jota kuljetti kuononsa päällä. Lisäksi televisioon kytkeytyi komiikkaa esimerkiksi sen kautta, miten eläimet siihen reagoivat. Televisio näyttäytyi myös valvojan ja tarkkailijan roolissa. Sen suhde katsojiin saattoi tätä kautta olla myös kaksisuuntainen: katsojan toimet vaikuttivat televisiossa nähtyyn tai toisinpäin.
Jaakko Suomisen esitys oli mielenkiintoinen tapa nähdä toisen maailmansodan jälkeisen kulutusyhteiskunnan kehitystä ja muutosta jotain muuta kautta, kuin mitä ehkä perinteisesti on totuttu ajattelemaan. Esityksen jälkeisessä keskustelussa nousikin esiin esimerkiksi amerikkalaisen kulutuskulttuurin ihannointi ja vaikutukset Suomessa 1950-luvulla sekä keksimisen mahdollistamat tekijät: kun puhutaan suomalaisesta innovaatioyhteiskunnasta, niin olisi ehkä syytä myöntää se, että aito keksiminen vaatii tiettyä hullujenkin ajatusten esittelyä ja kokeilua, eikä se synny noin vain sormia napsauttamalla.