Odotan joulun ja loman lähestymistä sikäli, että se tarjoaa muutaman päivän mahdollisuuden oikeasti panostaa näihin opiskelujuttuihin. Tuntuu, että on niin monta “pitäisi tehdä, hoidan joo” -asiaa, jotka olisi ensinnäkin listattava ja sitten yksi kerrallaan ryhdyttävä toimimaan.
Huomaan hieman ahdistuvani siitä, kun ihmiset kyselevät, että mites ne opinnot. Ei minulla juuri ole mitään konkreettista näyttää, eikä opintosuorituksia ole vielä karttunut yhdenkään opintopisteen verran, enkä todellakaan ole vienyt opintojani erityisesti eteenpäin, kunhan kirjoitan blogeja ja seurailen, mitä tapahtuu.
Yritän sanoa kyseilijöille ja itselleni, että tämä nyt on ikään kuin harrastus ja menee aikaa, ennen kun pääsen sisällle hommaan. Mutta silti: on tässä jo kohta neljä kuukautta oltu jatko-opiskelija, joten luon itselleni suorituspaineita.
Toisaalta tolkutan itselleni, että elämässä on myös muuta ja hyvin tärkeää. Ihmissuhteita ja tiettyjä harrastuksiani haluan ylläpitää, ja niille löydän aina aikaa. Opiskelut jäävät silloin kakkossijalle.
– – –
Time-lehti on valinnut Vuoden henkilöksi joukon eli netin käyttäjät (via). Mielenkiintoinen, mutta toki tähän aikaan sopiva teko. Steven Johnson kirjoittaa artikkelissaan:
“Web 2.0 is made up of ordinary people: hobbyists, diarists, armchair pundits, people adding their voice to the Web’s great evolving conversation for the sheer love of it.
Amateurs, in other words. And to a certain extent, how you feel about the broader cultural implications of the Web revolves around the response this permanent amateur hour triggers in you. For some, it has power-to-the-people authenticity. For others, it signals the end of quality and professionalism, as though the history of electronic media turned out to be one long battle between Edward R. Murrow and America’s Funniest Home Videos, and Home Videos won.
– – –
But that local knowledge has been limited historically to the personal contact of word-of-mouth. Now, on the Web, it has a megaphone.”
Voit lohduttautua sillä, ettei kaiken tekemisen tarvitse olla mitään konkreettista. Jos olet käyttänyt tämän ajan aineiston keräämiseen ja tutkimusongelman rajaamiseen, olet jo oikeilla jäljillä. Väitöstyöt ovat vuosien urakkoja.
Kiitos vaan Lauri rohkaisusta! Tutkimusongelman rajailu taitaa osoittautua olettamaani vaikeammaksi, kun veivailen sitä suuntaan ja toiseen
Aineistoa toki kertyy sinällään koko ajan, ja toisaalta blogisosiaalinen elämäni antaa ehkä jotain vankempaa pohjaa viitekehykseeni