Oman elämänsä nettisankari

Tietoviikon Kari Ahokas pohtii Hesarin nettimaailman uutta kirjeenvaihtajaa, ja hänen kommentti on varsin helppo allekirjoittaa.

“Juuri kun näytti siltä, että olimme ymmärtämässä internetin jatkeena perinteiselle toimintaympäristölle, viestimet alkavat jälleen käsitellä verkkoa muusta elämästä erillisenä saarekkeena. Miksi?”

Niinpä. Monille, minä mukaan luettuna, netti on arjessa mukana ilman sen suurempaa pohdintaa. Kuluttajilta on varsin turhaa enää kysyä esimerkiksi sitä, oletko tehnyt hankintoja tai vertaillut tuotteita netin avulla. Niin moni tekee sitä jo ajattelematta, että hei, tässä minä nyt netissä pohdin lentovaihtoehtoja, tilaan cd-levyjä tai varaan leffalippuja.

Tätä mielestäni hiukkasen sivusi myös Pirkka, joka kirjoitti vanhemman sukupolven digitaalisesta epävarmuudesta.

“Elämme yhteiskunnassa, jossa ajatus digitaalisuuden kasvavasta läsnäolosta arjessamme on jollain tasolla epämiellyttävä hyvin merkittävälle osalle aikuisista.”

Netti on arjessa, ja sen kanssa opitaan elämään. Se tuo paljon hyvää, esimerkiksi jo olemassaolevien kuin uusien verkostojen, rakentamista ja lujittamista, kuten tuonne Pirkan kirjoitukseen kommentoin. Ilman blogeja minulla ei olisi nyt tällaista tuttavapiiriä, ihmisiä, joilta voin kysyä neuvoa ja apua monenlaisissa seikoissa, joiden kanssa käydä kiinnostavia keskusteluja niin virtuaalisesti kuin naamakkain, tai ihan vain viettää mukavasti aikaa yhdessä myös netin ulkopuolella.

Yksi uusi blogien tulokas on Satakunnan Kansan alla oleva Blogiskooppi.

“Tämä on blogi blogeista: tarkoituksena on sukeltaa syvälle blogosfäärin salaisuuksiin. Jos et ole ikinä käynyt (yhtä useammassa) blogissa, usko huviksesi: nyt on jo korkea aika. – – – Blogiskooppi on siis vahvasti sitä mieltä, että blogit eivät ole pelkkää kevytkenkäistä sontaa. Päinvastoin blogosfääristä löytyy runsain mitoin sellaisiakin blogeja, joista on hyötyä tai jotka voivat olla lukijoilleen jopa välttämättömiä.”

Tietysti kaltaiseni blogifanin on helppo nyökytellä, mutta toisaalta kuitenkin pienesti jarruttelen. Eivät kaikki naiset lue naistenlehtiä, jokainen ei kaipaa romaaneja, toiset eivät katso televisiota, osa hyppää aina yli lehden kulttuurisivut. Kaikkien ei siis ole mikään pakko tutustua blogeihinkaan, vaikka todennäköisesti niihin nettisurffailijana törmää.

Blogiskooppi oli koonnut myös näkemyksiä blogien tulevaisuudesta. Toivottavasti Blogiskooppi jaksaa pitkään penkoa suomalaista blogosfääriä ja nostaa esiin kiinnostavia osa-alueita.

– – –

Nettimaailman ykkösnimi eli Google ilmoitti tänään, että aikoo räätälöidä palveluita suomalaisillekin. Tätä oli jo osattu odottaa, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan, millaista keskustelua asia herättää.

Tagged: Tags

5 Thoughts to “Oman elämänsä nettisankari

  1. Ymmärrän vallan mainiosti, että sinua värisyttää :)

    On hienoa, että on kaltaisianne vanhemman sukupolven edustajia, jotka ennakkoluulottomasti pörräävät netissä. Ja minäkin tunnen monta nuorta, joille web 2.0 -meininki on vierasta siinä, missä heidän vanhemmilleenkin.

    Välillä tosin itsenikin jämähtäneeksi, kun en ole omaksunut kaikkea mahdollista: ei ole luureja Skype-puheluiden soittamiseen jne, ja melkein hirvittää, että miten sitä pysyy vauhdissa mukana. Mutta kai se siitä!

    Jos vain vielä saisi omat vanhemmat (etenkin oman isänsä) jotenkin innostumaan vähän laajemminkin netin mahdollisuuksista.

  2. Kyllähän ikäihmisissä on sekä että – niinkuin nuoremmissakin.

    Meidänkin suvun vanhimmat kyllä käyttävät koneita ja laitteita – ylläpitäminen on vaan hankalaa.

    Iästä ja sukupuolesta riippumatta jotkut vaan jäävät näiden nettiasioiden ulkopuolelle.

    Kohta työelämässä aletaan väheksyä niitä, joilla ei ole meseä tai Skypeä tai niitä, jotka eivät ole rekisteröityneenä LinkedIniin tai Xingiin.

    Oletteko te?

    Mulla jokapäiväisesti käytössä kaikki paitsi mese…

  3. Janne,
    LinkedIn on semituttu, olen joskus käynyt siellä kokeeksi kurkkimassa, mutten ole koskaan tuntenut tarvetta itse rekisteröityä. Xingistä en ollut ikinä edes kuullut (nyt kävin ja havaitsin, että niillä on ihan suomenkieliset sivut ja kaikkea, mutta ne löytyivät vain englanninkielisellä Googlella). En tuonnekaan tuntenut tarvetta liittyä.

    Miksi en tunne sinne vetoa? No kun ne on niin bisnesbisnes-näköisiä. Tällaisen julkihyödyllisen vanhan rouvan on vaikea samaistua niihin kolmikymppisiin skragamiehiin, joita sivun kuvituksessa pyörii! Ihan tyhmää, tiedän, mutta niin se vaan menee.

    Skype mulla on, macistinä en mesetä (on mulla tunnukset iChatiin kyllä, mutta sen jälkeen, kun Skypeenkin sai kameran, on niiden käyttö jäänyt).

  4. Äippä,

    Kiva että tunnet noita palveluita – mutta sinähän oletkin nettimaailman amatööri (sanan alkuperäisessä merkityksessä)!

    Tuo Xing oli aikaisemmin OpenBC, muutti vähän aikaa sitten nimeään.

    Hyvä että on tuo Skype! Se toimii niin mukavasti lyhytviestinnässä.

  5. Minä olisin voinut sanoa samat kuin SÄ: tuo LinkedIn on jonkun verran tuttu, mutten ole rekisteröitynyt, kun en ole kokenut niin tarpeelliseksi. Xing ei taas sano mitään. Käytän sekä Skypeä että meseä, mutta ilman kameroita, eli ihan vain kirjoittelemalla.

    En pidä itseäni mitenkään erityisen nopeana omaksumaan uusia nettisysteemejä, vaan kai toivon, että ajan myötä on “pakko” ottaa jotain käyttöön, koska se on yleisesti hyväksi havaittu ja käyttäjämassa on niin suuri. Laiska siis olen testailemaan mitään.

Comments are closed.