Aamupäivällä kävin kuuntelemassa 15/30 Researchin tekemän Kansallisen nuorisotutkimuksen julkistustusta ja tulosten herättämää keskustelua. Tutkimuksesta tammikuussa julkisuuteen tulleista tiedoistahan keskusteltiin mm. Kari Haakanan blogissa.
Itse väkersin muistiin muutamia huomioita oman kiinnostukseni johdattelemana, ja kiitokset myös tilaisuuden jälkeisesti pienestä ajatuksenvaihdosta Pirkalle ja Tuijalle. (Kuten Tuijalle totesin, niin medioista keskusteltaessa radiota ei mainittu: nettiä, printtiä ja televisiota sentään kommentoitiin. Mutta ehkä yleläisiä lohduttaa, ettei kirjoistakaan puhuttu).
Tutkimuksen perusteella nuoriso siis kokee tiettyä ahdistuneisuutta nykyhetken ja tulevaisuuden vaatimuksesta ja siitä, mistä se onni löytyy. Tämä tuntemus yhdistää monia nuoria riippumatta siitä, mihin elämäntyylisegmenttiin (trenditietoiset, itsevarmat, perinteiset, älyköt, maailmanparantajat, kapinalliset, syrjäänvetäytyvat) he kuuluvat. Nuorisolla on “hiljaista kapinaa” ajankuvaa ja nyky-yhteiskuntaa vastaan.
“Olen tarkka, otan Pirkan”
Kun tutkimuksessa oli kysytty tuotemerkkiä, joka sopii parhaiten omaan elämäntyyliin, oli ykköseksi noussut Pirkka: tuttu ja turvallinen, tasalaatu ja sopiva hinta.
Tämän perusteella mietin itse, että ei siis liene yllättävää, jos nuoret hakevat netissä kommunikaatiota (joka tuli esiin IRC-Galleriasta keskusteltaessa) ja yhteisöllisyyttä. Se tuo minullekin tiettyä turvallisuudentunnetta: mm. blogeissa saan huomata, että muut painiskelevat samojen ongelmien parissa ja on olemassa tietty verkosto, johon voin jollain lailla tukeutua, niin arjen kysymyksissä, elämänkatsomuksellisissa näkemyksissä kuin vaikkapa niissä ostopäätöksissä.
Lisäksi netti on toki kanava ylläpitää suhteita jo olemassa oleviin tuttuihin, kuten nuoret toivat esiin.
“Mielipiteelläni on merkitystä”
Tutkimusta tekevä Antti Kasanen totesi, että netissä näkyy yhteisöllisyyden lisäksi omien mielipiteiden esiintuonti, ja tämä pätee myös kulutuskysymyksiin. Toisaalta esimerkiksi trendikäs nuori voi olla hyvinkin kriittinen ja tiedostava kuluttaja.
Kommenttipuheenvuorossaan OSKU ry:n Petri Rajaniemi ilmaisi kulutusmuutoksen niin, että kulutus ei vähene, vaan se muuttaa muotoaan ja uncool on uusi cool. Tälle näkemykselle on tietysti helppo nyökytellä. Rajaniemi mietti nuoruuden ongelmallisuutta: varmat menestyjät eivät välttämättä menestykään, joten ihmekös tuo, jos nuoriso kokee epätietoisuutta tulevaisuudesta.
“Etsä tiedä kuka mä oon?”
Tilaisuus päättyi keskusteluun, jossa oli mukana useampi nuori, niin ammattiin opiskelevia, tuplatutkinnon suorittajaa kuin lukiolaista. Erityisesti heistä jäi mieleen Ressun lukiossa opiskeleva, IRC-Gallerian nimimerkkinsäkin paljastanut nuori mies, joka heitti räväkämpiä kommentteja.
Sapiskaa voisin hieman antaa yleisöstä kysymyksiä esittäneille. Jos nuoret kerran tulevat avoimesti esiin ja kertovat itsestään, niin olisi mielestäni reilua, että myös kysymyksen esittäjät sanoisivat oikeasti edustamansa firman nimen sen sijaan, että kuvailevat “eräs suuri netin parissa toimiva yritys” tai “aikakauslehdistö”.
Yleisön edustaja oli huolissaan siitä, tajuavatko nuoret, että heidän esittämänsä kommentit jäävät nettiin ja ovat siellä vaikka kymmenen vuoden päästä luettavissa. Minä sen sijaan olen huolissani siitä, jos kymmenenkään vuoden päästä ei ole tajuttu, että suuresta osasta nykynuorisoa on netissä valtaisasti informaatiota ja sitä pitää osata katsoa oikeanlaisten lasien läpi. Kuten tilaisuuden jälkeen todettiin, on meistä jokaisella oikeus muuttaa mielipidettään ja se on jopa suotavaa.
Kyllähän minustakin ja erityisesti blogi-identiteetti Marinadista löytää vaikka minkälaista tietoa (esimerkiksi lukuisat kommenttini toisten blogeihin ovat asiayhteyksistään irrotettuna taatusti epäilyttäviä), mutta en nyt jaksa olla kovinkaan huolissani siitä, horjuttaako se esimerkiksi ammatillista uskottavuuttani.
Vielä muutama tieto tutkimuksesta:
– Tehty nettipaneelina, johon vastasi 1825 nuorta (15-25-vuotiaita): tutkimuksen tekijöiden mukaan on pyritty siihen, että vastaajissa eivät painottuisi aktiiviset netinkäyttäjät.
– Kun tutkimuksessa mainitaan, että 83 prosenttia on tuottanut nettiin sisältöä, tarkoittaa se myös mm. kommentointia, eli ei välttämättä kovin aktiivista tekemistä. Toki suurella joukolla on esim. kuvia IRC-Galleriassa. Muita mainittuja nettipalveluita olivat mm. Huuto.net, Suomi24.fi, MySpace, Last.fm, City.fi, Wikipedia, Demi.fi, YouTube, Habbo (kovimmassa kasvussa kuulemma MySpace, YouTube, Wikipedia).
– Perinteinen media tavoittaa nuoret edelleen hyvin, eli kaikesta huolimatta kaikki eivät todellakaan vielä pörrää vain netissä.
Aina kun nuorten mediankäyttö ja nettielämä nousevat ajankohtaiseen keskusteluun, jossain päin perinteistä lehdistöä kirjoitetaan huolestuneeseen sävyyn siitä, ettei nuorilla ole enää aikaa rauhoittua ja keskustella syvällisiä. En tiedä, miksi virtuaalinen yhteisöllisyys oletetaan automaattisesti joksikin monikanavaiseksi ja levottomaksi hälyksi, joka ei jätä mitään sijaa keskittymiselle. Valtaosaltaan se kuitenkin on pienen ryhmän välistä tai kahdenkeskistä sosiaalisuutta, kuten vaikkapa pikaviestinnässä.
Tai ehkäpä ne ovat nuo termit, jotka mättävät? Vaikkapa “pikaviestin”, mikä kuulostaa siltä, että se sisältää pinnallista ja hirveässä kiireessä kirjoitettua sontaa
Eikä “blogi” taida olla ainakaan vanhemmalle väelle sen helpommin aukeava ilmaisu. Verkkopäiväkirja taas on liian pitkä ja kaiken lisäksi harhaanjohtava. Auttakaa joku, kielestämme puuttuvat sanat!
Mari,
Kommentteja tallentuu nettiin ihan joka päivä, mutta ne pitää ottaa vaan sen hetkisenä totuutena.
Tietysti on hyvä pitää mielessä se, että hymiöt on helppo poistaa ja samalla muuttaa sanomiset ihan toiseksi.
Kymmenen vuoden kuluttua netissä on niin paljon tietoa niin monesta ihmisestä, ettei ketään tuomita sanomistensa perusteella. Näin ennustan.
Miia,
Blogista voisi käyttää vaikka nimeä “runostin” koska blogeissa on paljon runoja.
“pikaviestin” voisi sitten olla vaikka…”yhteytin”
Miia: Nimenomaan, netti on paljolti sitä sosiaalisuutta. Mitä termeihin tulee, niin on kai vain pakko luottaa siihen, että ‘blogi’ juurtuu ja tulee tutuksia. Onhan näitä nykyisin paljon muitakin sanoja, joista ei sopivia suomennoksia tunnu saavan aikaan millään. Toki Jannen heittämä ‘yhteytin’ on aika herkullinen
Janne: Ihan varmasti meistä jokaisesta on jo muutaman vuoden kuluttua netissä ties mitä. Kuten jossain vaiheessa Marinadin puolelle kirjoittelin asiaa sivuten, niin oletettavasti myöskään jokainen nuoruuden ääliömäinen teko (kännissä festareilla perseennäyttö tms) ei enää ole niin kamalaa juttu.