Juuso tekee opinnäytetyötään suomalaisista blogeista ja on laatinut kyselyn tähän tarkoitukseen. Käykääpäs täyttelemässä, niin saadaan toivottavasti hiukkasen valaistusta meistä!
– – –
Omana viikonlopun lukemisena oli Pertti Alasuutarin Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. On ehkä hiukkasen häpeällistä myöntää, mutta perusopinnoissa päähäni eivät jääneet eri nimet ja tutkimussuuntaukset (paradigmaattisuus, diskurssianalyysit jne.) erityisen hyvin mieleen, joten on hiukkasen päivitettävä omaa tietämystään tällä tasolla ihan peruskirjan avulla.
Ja hyvää se teki, sillä nyt taas paremmin tajuan, mihin oma tutkimukseni voisi kytkeytyä tässä kaikessa. Samalla tuli hyvää muistutusta yleisesti ottaen tutkimuksen teon käytännöistä ja tutkijan roolista.
Päivän kiintoisaa lukemista olivat myös Hesarin jutut. Esillä olivat LinkedIn (juttua ja palvelua pohtii myös Marjut ja sinne kommentoineet, minäkin olen siis lopulta saanut profiilini luotua), ubiikkiyhteiskunta ja sunnuntaisivujen pääjuttuna nykypäivän julkisuuskoneisto (D1, kirjoittajat Tommi Nieminen ja Riku Siivonen).
“Uudenlaista julkisuutta ei olisi ilman internetiä, Youtuben ja MySpacen kaltaisia sivustoja, joilla kuka tahansa voi esitellä itseään – periaatteessa koko maailmalle. Ja sitä nykyteinit juuri tekevät: netti on täynnä valokuvia ja päiväkirjoja, joilla nuoret avaavat yksityisyyttään jopa miljoonille katsojille.
Nettijulkisuudessa olennaista on julkisuus itsessään. Ei siis se, miksi julkisuudessa ollaan, vaan se , että siellä ollaan. – – –
Yli kolmekymppisten on vaikea tätä muutosta ymmärtää.”
Ikärasismia!
Minä ymmärrän muutoksen, vaikka olen yli kolmekymppinen. Tunnen myös 6-kymppisiä, joiden luulen ymmärtävän asian.
Ei se nyt _niin_ vaikeaa ole…
Ei jutun kirjoittajat toki sitä ikärajaa ehdottomana tarkoittaneet. Mutta valitettavasti tunnen itseni nykynuorten kelkasta tipahtaneeksi, vaikka olen vielä muutaman kuukauden alle kolmekymppinen. Kyllä parikymppiset elävät niin toisenlaista nettimaailmaa kuin mitä se minulla oli.
Ja tänäänkin taas sain kuulla erään kommentin, kuinka vanhempi, varmasti älykäs mies ilmaisi, miten nettimaailmassa kavereiden kanssa oleminen on virtuaali-identiteettileikkiä, joka ei hänen näkökulmastaan ilmeisesti mitenkään voi vastata “tavallista kavereiden kanssa olemista”.
Sinänsä juttua kritisoimatta en voi olla ihmettelemättä Hesarin juttujen tekoprosesseja sillä tuollainen samankaltainen monen sivun artikkeli ilmestyi 17.2 New York-lehdessä. Numero tuli Suomessa myyntiin juuri viime viikon alussa, lehdet tulevat todella hitaasti tänne Pohjolaan. Juttussahan on pieni lainaus lehdestä mutta en voi mitenkään uskoa että ovat saman idean saaneet sattumalta samaan aikaan… Samoin jutun kuvituksena käytetty nelikenttägraafit ovat käytössä myös New York:issa. Ja hassuna sivuhuomautuksena, uusimmassa Image:n numerossa on käytetty samanlaista nelikenttää muistaakseni eri puheenaiheita jaottelemaan (viitaten kuitenkin New York:iin).
Tuossa linkki siihen juttuun : http://nymag.com/news/features/27341/index.html
Ihan normaalia toimituksellista toimintaahan se on, että ideoita poimitaan muista lehdistä. Siis sikäli en osaa kritisoida Hesaria siitä, jos idea on poimittu vaikka New York-lehdestä.
Ja aihe on ollut pinnalla monin tavoin: Hesari valtakunnallisena ykköslehtenä vain on Suomessa tärkeä media ja sikäli näyttää suuntaa sille, mistä nyt keskustellaan. Siksi sen artikkeleilla on minulla tietty merkityksensä myös tutkimuksellisesta näkökulmasta, “suomalaisen ajan hengen” kuvaajina.
noh, itse jotenkin tuntui hassulta kun se oli selvästi otettu sieltä, u know, ei ne sitä grafiikkaa sattumalta voinut nelikenttään tehdä… but whatever…
Näin jutun kirjoittajana voin kertoa, että juttuaihetta alettiin miettiä joulukuun alussa. Silloin fokus oli enemmän siinä, että miten media kohtelee/vedättää julkkiksia ja käyttää valtaansa. Alkuperäinen idea muuttui hiukan kun saimme luettavaksemme Blåfieldin ja Sharman kirjan, joka oli liian samankaltainen alkuperäisen idean kanssa. Nelikenttää mietittiin ennen kuin kukaan oli nähnyt New York -lehden juttua. Kyllä Suomessakin pystytään ajattelemaan siinä missä ulkomaillakin. Eipä silti, yhtä hyvin sen olisi voinut tehdä New Yorkinkin pohjalta. On kai ihan paikallaan lokalisoida maailman ilmiöitä.
Kiitos Riku tiedosta (ja tietysti myös hyvästä jutusta)!
Itse en yhtään epäile, etteikö toimittajakunta täälläkin osaa ideoita, sen verran itsekin olen sitäkin hommaa seurannut . Ja lokalisointi on tärkeää: kuten kirjoitin edellä, niin mielestäni Hesarin yksi merkitys on nimenomaan siinä, että se näyttää tätä suomalaista meininkiä.