Silmäilin tänään David Klinen ja Dan Burnsteinin kirjaa blog! toivoen saavani jotain uutta ajatusta. Koko kirjaa en todellakaan jaksanut nyt lukea, monet artikkelit ja haastattelut toistivat sitä samaa, mitä jenkkilästä on jo blogaamisesta moneen kertaan tullut ilmi: kansalaisjournalismin voimaa, vaikutuksia yrityksiin ja politiikkaan sekä kulttuuriin.
Kuluttaja-aktivismi ja USA
Mutta jotain sentään jäin miettimään. USA:ssahan on vankka pohja esimerkiksi kuluttaja-aktivismille (esimerkiksi presidentinvaaleissa ehdokkaana ollut Ralph Nader on aiemmin tullut tutuksi nimenomaan taistellessaan autoteollisuutta ja autojen turvattomuutta vastaan 50-luvulta lähtien).
The Consumerist -blogi edustaa juuri tätä linjausta, jossa nostetaan esiin kuluttajien kokemia vääryyksiä räväkästi ja myös ironisesti. Eli jotenkin tuntuu luontevalta, että jenkeissä kuluttajien blogaamiseen kiinnitetään paljon huomiota.
Blogaaja kuin muusikko
Toiseksi jonkinlaista raksumista aivosoluissani tapahtui, kun luin kirjasta John Battellen haastattelua. Hän vertasi blogaamista kirjojen tai musiikin julkaisemiseen.
“Blogging is highly personal, just like the music and book business, and it’s personal on both sides of the equation. It’s personal because it’s the individual voice of blogger that attracts the audience, just like a band does. And it’s personal in that the audience reacts to the voice of the blogger much like it reacts to that of a musician. They’re fans.”
Battelle toteaa, että eniten arvostetut blogaajat ovat niitä, jotka todella kuuntelevat yhteisöä ja vasaavat sille. He ymmärtävät tiedon virtauksen ja yhteisön vaatimukset, ja se rakentaa heille uskottavuutta. Se, että kenellä tahansa on ääni, ei tarkoita, että jokainen saisi yleisön.
Toinen on tärkeämpi toista
Battellen mukaan:
“So, from a marketing point of view, the goal ist to get not just the respect of the blogger, but the inferred respect of the influential communicty that the blogger has a relationship with.”
Eli Battelle osasi pukea sanoiksi sen, mitä olen viime aikoina taas mielessäni pyöritellyt ja joka on varsin selvää ja muualtakin vastaan tullutta. Yhteisössä on aina arvostetumpia henkilöitä, joita kuunnellaan enemmän.
Ja se oma persoona. Ehkä vielä suomalaisessa kentässä ei ole joka paikassa ymmärretty sitä, miten tärkeää on, että blogi henkilöityy, oli kirjoittajia yksi tai useampi. Blogeissa kiinnostavat todellakin ne kirjoittajatkin taustalla, ei vain pelkkä teksti. Kulutusmielessä on vielä oleellista pystyä muodostamaan kuva siitä, että kyseinen blogisti on esimerkiksi mieltymyksiltään melko samanlainen kuin minä, jotta hänen kommenttinsa tuntuvat minulle käyttökelpoisilta.