Ylioppilaskirjoitusten eilisessä äidinkielen kokeessa oli yksi tehtävä, jossa pyydettiin pohtimaan kuluttajuutta kuluttajaekonomian tutkijan, mainion opettajan ja kaikin puolin hyvän tyypin eli Minna Aution artikkelin innoittamana. Kyseinen teksti taas pohjautuu Minnan väitöskirjaan Kuluttajuuden rakentuminen nuorten kertomuksissa. Tehtävä kuului seuraavasti:
“Säästäväisyyttä pidettiin aiemmin hyveenä. Kuluttaminen pitää kuitenkin talouden rattaat pyörimässä. Missä menee järkevän kuluttamisen ja turhan kuluttamisen raja? Tarkastele teemaa Minna Aution artikkelin Tuhlauksen turhuus ja tarpeellisuus pohjalta.”
Kaikki tehtävät ja myös Minnan artikkeli ovat saatavissa Hesarin sivuilta pdf:nä.
Hesarin “Sanasta miestä, sarvesta härkää” -artikkelisarjassa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto oli tehnyt oman aineensa juuri kyseisestä tehtävästä. Häntä häiritsi Radio Helsingin haastattelun perusteella se, että artikkelin mukaan tutkimuksessa ei ollut yhtään sellaista nuoren kertomusta, jossa ei voitu kuluttaa, koska ei ollut rahaa. Alanko-Kahiluodon saama arviointi aineestaan julkistetaan torstaina.
Kiinnostavaa olisi joskus aikanaan selvittää, kuinka moni nuori tarttui kuluttajuuden aiheeseen. Oman aineistoaineeni silloin vuonna 1996 kirjoitin Punahilkasta, mutta taisin jo silloin olla sen verran kiinnostunut kuluttamisesta, että tämänkaltainen aihe olisi helposti valikoitunut pohdittavakseni. Mutta nyt toinen aihe (tehtävä nro 3) taitaisi olla minulle vielä mielekkäämpi, tosin kuluttamiseen tämänkin varmasti kytkisin:
“Ranskassa kansalaiset ryntäävät kaduille, suuttuvatpa he mistä tahansa. Suomessa ryntäävät verkkoon. Lopputulos on vähemmän näyttävä mutta tehokas”. Näin arvioi toimittaja Riitta-Liisa Snellman (HS 4.6.2006). Kirjoita verkkovaikuttamisesta ja vertaile sitä muihin vaikuttamisen keinoihin.”