Yhteishyvän kolumnissa (6/2008, s. 29) Kjell Westö pohtii kiinnostavasti sitä, miksi googlaamisen kautta blogeista paljastuvat kommentit tyyliin “Kjell Westö on elähtänyt, yliarvostettu kupla” jäävät vaivaamaan hänen mieltään.
“Bloginpitohan on varsin henkilökohtaista touhua. Samalla kun bloginpitäjä tuo julki mielipitetitään taiteesta ja politiikasta, hän saattaa myös kertoa, että kävi eilen Lissu-ystävättärensä kanssa lattella ja että Pikku-Petteri ja Wilma-Vanessa nukkuivat rattaissaan koko kahvitteluhetken ajan ja että hänen tutkijamiehensä katsoo juuri olohuoneessaan Täydellisten naisten tämän viikon jakso.
Tätä kautta tajusin pikkuhiljaa, että joka ikisen noista kirpeistä blogihuomioista oli kirjoittanut noin 25-35-vuotias, sanavalmis, korkeasti koulutettu nainen. Ja se taas – kyllä! – aiheutti minulle narsistista mielipahaa. Sillä aikamme kokemistavan mukaan minähän olen 25-vuotias kolli, tai ainakin melkein kuin.”
Kuinkakohan moni meistä tavallisista bloginpitäjistä ajattelee, että se julkkis, jonka tekemisistä kirjoittaa, saattaa googlata ja päätyä lukemaan kyseisen tekstin? Ihmiset, myös ne julkisuudessa olevat, ovat kuitenkin kiinnostuneita siitä, mitä heistä puhutaan ja miten muut heidät näkevät.
*tsihih* Tuota, koska luen paljon ja arvostelen joka ikisen lukemani kirjan ainakin muutamalla sanalla, on palautetta tullut. Joko kommenttilaatikkoon tai meiliin. Aika loukkaantuneitakin, mm. eräs ilmoitti, että EI missään nimessä ole omakustanne (Pilotilla) ja oli kovasti loukkaantunut. Toisaalta on tullut kivaakin palautetta nimenomaan kirjailijoilta, pari kirjaakin ;D Eli kyllä – ainakin kirjailijat googlaavat ilmeisesti arvostelujaan esiin, vaikkakin sitten “vain” blogeista.
Nimimerkillä: Paljon Lukeva Welhotar
Polgara, hauskaa kuulla tuosta! Ihan luontevaahan se on, että kirjailija haluaa tietää, mitä lukijat ovat olleet teoksesta mieltä.
Mä taas olen toisinaan ihmetellyt keitä ne tyypit on jotka googlailevat Kaijanahoa tai Antti-Juhani Kaijanahoa. Vain ehkä yksi prosentti selittyy omalla egosurffauksella 🙂
A-J K, sun nimesi on sellainen, ettei edes kaimoja voi löytyä: minä sentään voin ajatella, että ihmiset hakevat jotain toistakin Mari Koistista. Viime kuussa koko nimeäni hakemalla on tultu tähän blogiin noin 60 kertaa: onhan se melkoisen iso määrä, enkä kyllä myöskään tunnusta, että googlaisin omaa nimeäni ja sitten tulisin lukemaan omia juttujani 🙂
Mutta ehkä osa selittyy sillä, että jotkut lukevat blogeja niin, että googlaavat nimen ja tulevat sen perusteella blogiin: ehkä sullakin on näitä lukijoita?
Piti kuulkaa ihan googlata että mitä ole kirjoittanut Westöstä, no en onneksi väittänyt elähtäneeksi tai yliarvostetuksi, mutta sanoin ettei “koskettanut”….
Tosin, mulla ei ollut mitään latte-juttuja, tosin en kuulu myöskään ikäryhmään 25-35, joten ehkä KJ ei nyt sitten niin kauheasti välitä vaikken ylistystä vuodattanutkaan 😉
No nyt mä menin heti katsomaan “Kuka on Antti-Juhani Kaijanaho”. 🙂
Mutta samoja asioita on vilahtanut omassakin mielessä välillä nettiä selatessani, että ajattelevatko ihmiset yhtään mitä ja kenestä kirjoittavat, etenkin kun kaikki eivät välttämättä käyttäisi ihan samoja sanavalintoja jos tulisi mieleen että kohde itse saattaa myös lukea samat kirjoitukset.
Julkisena ihmisenä taas pitää kasvattaa sen verran sietokykyä, että kun on tosi ihanaa saada kehuja, voi joskus tulla myös luntatupaa. Blogien kautta on mahdollista saada paljon hyvää täysin ilmaista mainostilaa mutta myöskin kirpeää arvostelua.
Vaikka oma blogini on ns. sekametelisoppa niin olen jättänyt esim. työasiat ja tietyt henkilökohtaiset asiat täysin sen ulkopuolelle, vaikka muuten voin täysin palkein päivitellä vaikkapa rasvaprosenttiani enkä yhtään ole huolissani vaikkapa joku vielä päätyisi lukemaan sen. 🙂
No, myönnän, kirjalijapalautteeni voipi olla aika rankkaa. Nykyään muutamat kustantamot työntävät ulos niin paljon skeidaa joko omakustanteina tai muuten, että oikein hävettää. Onhan minun sitten itse avauduttava, että ei kannata ostaa edes paperin takia, Embokin on kannattavampi ostos jne. Eli raakaa on, mutta kyllä positiivistakin löytyy. Oikeasti siis todellakin luen kaikki kirjat ja jopa hetken mietin, ennenkuin kirjoitan – oikeasti ,D
Minäkin olen joskus saanut palautetta palautteistani, mutta yleensä annan palstatilaa vain diggaamilleni tyypeille. Olin erityisen ilahtunut, kun fanittamani suomentaja Kristiina Drews oli löytänyt salaisen ihastukseni ilmaisun googlaamalla 🙂
Antti-Juhani: Nimien googlailuun liittyy myös vääristymää, sillä on helpompi mennä vaikkapa blogiin ihmisen nimellä kuin vaivautua muistamaan osoitetta 🙂
Norppa, no kukas se nyt sitten on? 🙂
Erkka ja muut, kyllähän se on selvä että tulee tuollaista. Pointti oli vaan että kun joutuu arvailemaan eikä voi tietää 🙂
Tosin yksi osittaisselitys taisi tulla esiin eilen illalla kirjastossa: entisen kouluni oppilas tuli juttelemaan ja ohimennen paljasti että olen siellä jonkintasoinen julkkis. Hämmentävää – mutta selittänee osan googlauksista.
Yleensä, jos minä jonkun julkun mainitsen blogillani, niin pidän toivottavana että hän sen lukee, vetää herneet nenään ja päätyy tappamaan perheensä ja itsensä.
Toki on poikkeuksiakin, mutta usein näin.
Terve Mari,
löysin blogisi vasta hetki sitten, mutta olen törmännyt sinun nimeesi blogosfäärissä jo useamman kerran. Kirjoitat mielenkiintoisia juttuja.
Tuohon Westöön liittyen.. blogosfäärissä on paljon anonyymeja blogeja joissa kirjoittavat antavat palaa täysiilä, eli kirjoittavat monesti tasan sen mitä ajattelevat ja saattavatpa korostaa sanomistaa vielä muutamalla kirosanalla ja ronskilla ilmauksella 🙂 Jos jokainen kirjoittaisi omalla nimellään niin ei Westön tarvitsisi olla huolissaan kommenteista. Mahdollisuus pysyä anonyymina tarjoaa kuitenkin tilaisuuden kipakoihin kommentteihin.
Tämä Westön lausuntohan näköjään kirvoittaa kommentteja laajalti 🙂
@Marko, joo, tietysti anonyymiteetti tunnetusti huomattavasti madaltaa kynnystä huudella mitä tahansa, niin keskustelupalstoilla kuin blogeissa. Mutta kuten on aiemminkin pohdittu, niin blogi-identiteetti kuitenkin on usein ihmisillä sellainen, josta halutaan jollain tavalla pitää huolta, eikä ihan niin älyttömiä pistetä julki.
Ja kävin vilkaisemassa blogiasi. Mielenkiintoista havaita, että näitä “miten kirjoitat ja tienaat blogilla”- blogeja on viime aikoina ilmestynyt Suomeen. Mutta ei niitä jenkkejä kannattaisi niin paljon seurata, että kirjoittaa Otsikon Jokaisen Sanan Isolla, kuten Marjut juuri huomioi 🙂
Kiitos vinkistä, Mari. Enpä ole aiemmin tuota isojen kirjainten merkitystä pohtinut. Olen kirjoittanut englanninkielisiä blogeja aiemmin ja siellä tosiaan on tapana kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Noh, ainakin se on herättänyt huomiota 🙂
Antti-Juhani: marraskuussa syntynyt vihreä opettaja debian kehittäjä? 😉
Anonyymiteetistä vielä; jossain vaiheessa itsestä alkoi tuntua, että nimimerkillä kirjoittaminen pitäisi “kieltää”. Tai ainakin moderointia olisi pitänyt vahvistaa urakalla.
Keskustelupalstat tuntuvat välillä olevan täynnä kirjoittajia ilman minkäänlaista suodatista. Tosin sitten myös on monta täysin asiallista ja informatiivista palstaa jossa ihmiset jakavat tietoa ja vinkkejä nimimerkeillään.
Ja nimimerkkihän antaa mahdollisuuden myös kehua ja tunnustaa ihailuuaan koko sydämestään, jos sitä ei omalla nimellään kehtaisi muuten niin lujaa huudella.
Loppujen lopuksi piti itsekin avata Yhteishyvä muovikelmustaan, olisi muuten voinut jäädä tekemättä, ja oikein lukea mitä Kjäll oli kirjoittanut, ja katsoa että “no onko se sitten elähtänyt kupla”. Sen kirjoituksen perusteella joudun vielä kypsyttelemään päätöstäni. Arvailun varaa jäi. 🙂