YLEllä työskentelevä Noora Vanhanen kummastelee medioiden välisiä viittauskäytäntöjä:
“Jostain syystä Helsingin Sanomat on saanut Suomessa lähes raamatullisen aseman ja valehtelisin jos sanoisin, ettei koskaan ole vituttanut (anteeksi, mutta sanan käyttö on tässä kohtaa perusteltua) se, että esimerkiksi entistä työpaikkaani, Kuningaskuluttajaa ei koskaan mainita Hesarin uutisten yhteydessä tai lähteenä. Koskaan ei kirjoiteta “Kuningaskuluttaja-ohjelmassa esille tuotu…” Vaan asia otetaan omaksi – aina. Pidetään muutaman viikon taukoa ohjelmamme ulostulosta ja sitten otetaan aihe otetaan omaksi. Eikä tämä koske ainoastaan Hesaria vaan myös iltapäivälehtiä. Se harmittaa minua toimittajana ihan hirveästi varsinkin, jos kyseessä on ollut skuuppimme.
Esimerkiksi pari viikkoa sitten Hesari uutisoi bukleemattoasiaa, jossa nainen syyttää maton pohjassa olevia kemikaaleja syyksi liukastumiseensa, joka johti työkyvyn menettämiseen. Kunkku kertoi tämän jo viime syyskuussa ja uskon Hesarin sen tietävän, mutta asiaa ei tuoda uutisessa esille mitenkään. – – – Tiedän, että niin iltapäivälehdet, kuin Hesari ja moni muu media, seuraavat ohjelmaa säännöllisesti ja imevät ideoitaan sieltä, mutta virallisesti Kuningaskuluttajaa ei noteerata. “
Aihe on varmasti tuttu monille toimittajille: esimerkiksi Jaikussa käsiteltiin keväällä tapausta, jossa aihe oli ensimmäiseksi esillä Tietokone-lehdessä ja muutama päivä myöhemmin MicroPC.netin sivuilla. Kun muut lähtivät aiheeseen mukaan, krediitit menivat MircoPC:lle, ei Tietokoneelle.
Alkuperäisten lähteiden mainitsemisen merkityksen ymmärrän täysin: blogeissahan viittaukset ovat arkipäivää, ja mieluusti vastaavan toiminnan näkisi olevat normaali käytäntö kaikkialla, myös medioiden välillä. Usein onneksi onkin, eli uutisissa kerrotaan, missä aihe oli ensimmäisenä tai kuka tämän tietolöydön teki.
Mutta toisaalta on myös niin, että samat aiheet ovat pinnalla eri paikoissa. Tällöin on vaikea sanoa, varastiko kukaan ideaa toiselta vai ei. Myönnän, etten itse ole erityisen aktiivinen seuraamaan suomalaista mediakenttää koko laajuudessaan, kun televisiota en katso ja moni lehti jää lukematta. Niinpä voi käydä, että jonkun mielestä olen varastanut hänen juttuideansa, vaikka en koskaan ole kyseistä juttua nähnytkään.
Lisäksi olen tietysti itse poissa arkisesta jutuntekoruljanssista, kun en ole minkään tietyn median palkkalistoilla.
Ylipäätään omissa jutuissani on vaikeaa sanoa, mistä idea on alunperin tullut. Seurailen nettiä, mediaa ja tuttavien kokemuksia, ja niistä riittää ammennettavaa kuluttaja-aiheisiin.
Mutta toivottavasti osaan antaa kiitosta niille, joille se kuuluu, ainakin välillä.
Kadotetussa menneisyydessäni, tai paremmin tunnettuna “tunnit joita en enää saa takaisin”, flirttailin media-alan kanssa sen verran, että huomasin monessakin mediassa harrastettavan juttujen talteenottoa.
Eli jos vaikka lehti A teki jutun jostain, se leikattiin irti, ja myöhemmin vaikka radio B teki aiheesta “jatkojutun”, tyyliin “mitä jutulle kuuluu nykyään?”
Koska juttu oli periaatteessa tuolloin radion oma, ei erikseen mainittu että “lähteenä oli juttu lehti A:ssa”.
Eikä millään pahalla ketään kohtaan, mutta syyskuu – kesäkuu = n. 10 kk väliä.
Vai mikä on virallinen juttuideoiden puoliintumisaika? 😉
Niin, on vaikea varmaan määritellä, pitäisikö viitata johonkin toiseen mediaan, jos aiheeseen on saanut kimmokkeen sieltä joskus aiemmin. Selkeät uutisskuupit ovat tietysti erikseen, mutta ajattomammat kohteet ovat toinen juttu.
Aika hankalaa olisi sekin, jos aina pitäisi muistaa, mistä juuri tämän juttuidean itse asiassa sai. Harvoin ne kuitenkaan vastaan noin vain kävelevät. No, joskus tekevät sitäkin: kuluttajuus on sikäli helppoa aihealue, että aina voin ainakin väittää kohdanneeni itse juuri tämän ongelman tai hienouden 🙂
Huomaan ajoittain tiettyjen blogien lainaavan toisesta blogista ilman viitteitä. Totta puhuen se hieman ärsyttää mutta uskon taustalla olevan vain puhdasta tietämättömyyttä siitä että viittaamalla (linkittämällä ulospäin) blogaaja vahvistaa omaa asemaansa verkossa eikä suinkaan heikennä. Eri juttu sitten onkin se kun lehdet tekevät suoria lainauksia blogeista ilman viittausta blogiin. Sehän se vasta raivostuttaakin :[