Kun nettikeskustelijat eivät olekaan anonyymeja huutelijoita – tapaus Suomen Parhaat Verkkosivut

Viime viikolla saatiin vähän säpinää suomalaiseen sosiaalisen median kenttään, kun Nova Trotters -yhtiö lähetti minulle ja 17 muulle sähköpostia. Viestissä todettiin Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailuun liittyneiden kirjoitusten olevan valheellisia ja herjaavia, ja ne kehotettiin poistamaan. Pahimpia tapauksia uhattiin käräjöinnillä.

Perustiedot voi lukea Hesarin jutusta. Linkkejä lukuisiin aihetta käsitteleviin teksteihin löytyy mm. Erkalta. Oma kirjoitukseni kisasta on elokuulta 2008.

Lähetin sähköpostitse tiedustelun vastapuolelle, koska halusin tarkemmat perustelut sille, mikä kirjoituksessani oli valheellista tai herjaavaa. Uusin pyyntöni muutama päivä myöhemmin, mutta mitään vastausta ei siis vieläkään ole tullut.

Pöly on siis, ainakin toistaiseksi, laskeutunut.

Myönnän, että minua henkilökohtaisesti moinen viesti kirpaisi ikävästi. Ei ole koskaan kivaa joutua syytetyksi siitä, että olisi herjannut yritystä tai ihmistä, saati, että uhkaillaan käräjöinnillä. Ylipäätään harvoin kirjoitan yrityksistä mitään negatiivista blogeihini, sillä pyrin ennemmin positiiviseen, julkiseen palautteeseen. Tämä Suomen Parhaat Verkkosivut oli kuitenkin mielestäni ansainnut kritiikin mm. markkinointikeinoistaan.

Millaiset ja kenen mielipiteet vakuuttavat verkossa?

Tapaus sai minut taas miettimään sitä, mikä vaikutus on sillä, kuka ja missä netissä kommenttejaan latelee. Siis sekä tietoa hakevien että yritysten kannalta.

Kun haemme netistä kuluttajakokemuksia, niin näitä mielipiteitä tietysti arvostetaan eri tavoin riippuen siitä, missä ne on esitetty. Esimerkiksi asiantuntijafoorumin oloinen sivusto on vakuuttavampi kuin satunnainen, pelkästään nimimerkeillä toimivien kommenttiosasto.

Jos sattuu lukemaan useita samankaltaisia, kohtuullisen järjellisesti kirjoitettuja merkintöjä blogeista, joita kirjoitetaan vähintään omalla nimellä (ja usein myös naamalla), niin todennäköisesti niiden sisällöstä on helpompi vakuuttua kuin “anonyymien nettihuutelusta”. Tässä Nova Trotters -touhussa monet kilpailua kritisoineet olivat lisäksi enemmän tai vähemmän netin kanssa tekemisissä myös työkseen, joka tietysti lisää uskottavuutta.

Sinällään tämä ei poikkea mistään verkon ulkopuolisesta ympäristöstä: uskon helpommin fillarikorjauksessa pyöräkorjaamon ammattilaista tai pyöräilyharrastajaa kuin satunnaista baarikeskustelijaa.

Tosin kuten Suomen Parhaat Verkkosivut -tapaus opetti, niin omilla tiedoillaan netissä kirjoitteleville voi helpommin lähettää myös uhkailuviestejä.

Jos tuote on aidosti hyvä, niin sillä on helpompi vakuuttaa kuin uhkailuilla

Olen lähinnä nyökytellyt lukiessani muiden tekstejä tästä tapauksesta. Kuten esimerkiksi näiden kohdalla:

Heikki H:

“Olisiko sittenkin parempi yrittää silittää myötäkarvaan? Jos tuotteesi on hyvä, ei varmaan ole vaikeaa näyttää sitä toteen.”

Janne Saarikko:

“Jos ko. yrityksen edustajat eivät pidä negatiivisesta kirjoittelusta, lähes ainut tapa saada tilanne muuttumaan on kääntää kirjoittajien mielet positiivisiksi. Ja se tehdään lähtemällä mukaan keskusteluun, selittämällä asian oikea laita, tai jos tuote/palvelu on pielessä, pistämällä se kuntoon. Verkossa asiat saadaan parannettua ensisijaisesti positiivisuuden ja asioiden oikeaksi todistamisen kautta.

No mitä sitten voisi tehdä? Saavutettu vahinko on tässä vaiheessa vaikeaa korjata. Vaikka keskustelu tulee lähipäivinä hiljenemään, nuo hakukoneosumat ja satunnainen novatrotters-maininta jäävät kyllä olemaan.”

Lisäksi Harto Pönkä julkaisi eilen hyvän kaavion siitä, miten kriittiseen nettikeskusteluun voi suhtautua ja millaisia tuloksia eri tavoilla saadaan.

Tagged: Tags

2 Thoughts to “Kun nettikeskustelijat eivät olekaan anonyymeja huutelijoita – tapaus Suomen Parhaat Verkkosivut

  1. Hölmöä tuollainen uhkailu. Saavat vieläpä itselleen lisää negatiivista palautetta sillä.

Comments are closed.