Tänään 9. tammikuuta ilmestyi uusin kirjani, Pahan päivän varalle (Tammi)
Kun kriisi, pieni tai suuri, iskee, tarvitsemme ruokaa ja vettä. Tarvitsemme myös muita ihmisiä, sillä harva meistä selviytyy yksin. Siksi varautumisessa ja huoltovarmuudessa pitäisi ajatella varmuusvarastoja, säilykkeitä ja vessapapereita pidemmälle: esimerkiksi vähäinen eriarvoisuus ja luottamus toisiin ovat tärkeitä yhteiskunnan selviytymiselle kriiseistä.
Mitä paremmassa kunnossa yhteiskunta ja yksilöt ovat, sitä paremmin kriiseistä selvitään. Yksilön kohdalla tärkeitä ovat esimerkiksi suhteet muihin ihmisiin ja terveys. Naapureiden ja muiden lähipiirin jäsenten apu on havaittu monissa tilanteissa hyvin tärkeäksi. Vaikka katastrofielokuvista voi saada kuvan, että kriisin hetkellä ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan ja ryhtyvät taistelemaan ruuasta ja eloonjäämisestä, niin todellisuudessa esimerkiksi suuronnettomuuksissa ihmiset auttavat ja tukevat toisiaan. Samoin teemme pienemmissäkin arjen notkahduksissa: naapurilta kysytään, onko hänellä kaikki hyvin pitkän sähkökatkon aikana.
Myös omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta varautumismielessä, sillä hyvä fyysinen ja henkinen terveys auttaa paitsi arjessa, myös kriiseissä. Kun tietää, että jaksaa pyöräillä vaikkapa 70 kilometriä päivässä, ei ole riippuvainen muista kulkuneuvoista ja oma mieli on levollisempi. Samalla me, jotka pystymme liikkumaan hyvin, voimme auttaa heikommassa asemassa (lapset, vanhukset, pitkäaikaissairaat jne.) olevia eli heitä, joihin monet kriisit yleensä vaikuttavat eniten.
Tarvitsemme hyvinvointia tukevaa ja ympäristön huomioivaa politiikkaa
Yhteiskunnan kannalta on tärkeää huolehtia vähäisestä eriarvoisuudesta ja yhteiskuntarauhasta. Hallitusohjelmassa huoltovarmuus mainitaan yli 60 kertaa ja varautumisen merkityksestä puhutaan muutenkin paljon, mutta todella tärkeää olisi panostaa kaikkien hyvinvointia tukevaan politiikkaan. Esimerkiksi tuloerojen kasvu todennäköisesti lisää kuiluja ihmisten välille. Kun päätöksenteko ajaa heikompia vielä heikompaan asemaan, näkyvät seuraukset ikävinä vaikutuksina paitsi normaalissa arjessa, myös kriisin hetkellä. Esimerkiksi luottamus viranomaisiin ja toisiin kansalaisiin voi olla vähäistä, mikä pahentaa kriisin vaikutuksia.
Tämä pätee toki myös globaalisti eli heikommista huolehtiminen on oleellinen osa varautumista. Ilmastokriisi on tätä päivää ja luontokato pahenee, ja samalla kasvaa monien muiden kriisien riski. Siksi myös ympäristön vahvasti huomioiva politiikka ja jokaisen toiminta on tärkeää.
Pahoja päiviä kohtaamme väistämättä. Mutta kriisien välillä ei ole syytä uppoutua liikaa pohtimaan uhkakuvia, vaan kannattaa panostaa lempeyteen, yhdessä tekemiseen, iloon ja muuhun hyvään. Se luo pohjaa, joka kantaa kriiseissä.
Pahan päivän varalle -kirja kertoo varautumisesta, kriiseistä ja ihmisten merkityksestä
Kirjoittaessani Pahan päivän varalle -kirjaa uppouduin yllätyksekseni varsin syvälle ihmisten väliseen toimintaan ja katastrofimyytteihin. Miten ihmiset ovat oikeasti toimineet suurissa onnettomuuksissa? Mitä on eliittipaniikki? Millaiset tekijät auttavat vanhuksia selviytymään helleaallossa? Millainen merkitys on naapuriavulla tai vapaaehtoisella pelastuspalvelulla, kun myrsky riepottelee suomalaisen paikkakunnan tai onnettomuus rikkoo vesijärjestelmän?
Näiden lisäksi sukeltin lyhyesti suomalaisen huoltovarmuuden historiaan. Ja tietysti koostin yhteen myös ajatuksia tämän päivän huoltovarmuuden eri osa-alueista: miten vaikkapa ruoka, kuljetukset tai lääkkeet varmistetaan kriiseissä? Lisäksi kirjasin ylös tärkeimmät varautumisvinkit.
Veikkaan, että kirjassani puhutaan enemmän esimerkiksi polkupyörien merkityksestä kuin aiemmissa aihetta käsittelevissä suomalaiskirjoissa on tehty. Loppusanoihin olen upottanut jopa rakkauden, joka lienee myös varsin poikkeuksellista.