“Ajattele, miten toisenlaista voisi olla, jos silloin joskus sata vuotta sitten amerikkalaiset olisivatkin ryhtyneet kehittämään seitanbisnestä eivätkä broilereita”, totesin kumppanilleni tänään.
Seitania on valmistettu kauan Aasiassa, ja kyseessähän on proteiinipitoinen, vehnägluteenista valmistettu tuote, joka taipuu moneen. Meillä voisi siis hyvin olla broilerisuikaleiden, -leikkeiden ja -nugettien tilalla kaikenlaisia eettisiä, ekologisia ja halpoja seitanvalmisteita arkisessa käytössä, jos maailma olisi nitkahtanut toiseen suuntaan.
Toki monia vehnägluteenituotteita myydään nykyisin kaupoissa, mutta harva syö seitania yhtä paljon kuin keskivertosuomalainen broileria (ns. luullisena lihana noin 30 kg/v). Paitsi esimerkiksi kumppanini. Teen usein seitania samalla reseptillä noin 1,5 kiloa viikossa ja siitä menee noin kilo miehen suihin, joten hän syö arvioilta yli 40 kiloa seitania vuodessa. Ja kyllä, hän myhäilee aina tyytyväisenä, miten hyvää seitan onkaan, eikä haikaile broilereita ruuakseen.
Mutta valitettavasti vielä on matkaa siihen, että vannoutuneet lihansyöjät löytäisivat seitanin. Tai että sen tuntisivat myös ravintola-alan ammattilaiset, jotka voisivat loihtia seitanista ties mitä kiinnostavia ruokia.
Pöllyttelin gluteenijauhoja (meille niitä ostetaan kymmenen kilon säkeissä tilaamalla K-kauppaan) ja tein seitania Yhteishyvä-lehden jutun kuvauksia varten. Haastattelussa kerroin ruokaan liittyviä näkemyksiäni eli esimerkiksi sen, miten ruoka on rakkautta itseä, muita ihmisiä, luontoa ja muunlajisia kohtaan.
Ja siitä broilereiden historiasta:
Broilerituotannon alkamisajankohtana pidetään vuotta 1926, jolloin Yhdysvalloissa alkoi ympärivuotinen broilerituotanto. Yksi ratkaisevat tekijä oli se, että rehuun ryhdyttiin lisäämään D-vitamiinia. Tämä mahdollisti broilerinkasvatuksen myös pimeänä vuodenaikana eli eläinteollisuus on siis jo pitkään ollut merkittävä teollisten vitamiinien käyttäjä. (Toivio, Hilja 2009: Suomen broilerituotannon historia 1959–2009.)
Eurooppaan broileri levisi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa broilerinkulutus alkoi kasvaa 1970-luvulla: vuonna 1970 siipikarjanlihaa syötiin 0,7 kiloa, vuonna 1980 meni 3,2 kiloa ja vuonna 1990 kulutus oli tuplattu 6,8 kiloon. Sen jälkeen on ollut valitettavan suurta kasvua ja on tultu tuohon lähes 30 kiloon.
Ja nykyisin Suomessa tapetaan vuodessa yli 80 miljoonaa broileria, jotka elävät kurjan, lyhyen ja usein kivuliaan elämän.
Yhteishyvän juttu löytyy printin lisäksi näköislehdestä (s. 50–52).
