Viikko sitten Ylen MOT julkaisi Kipeäksi kasvatettu kirjolohi -ohjelman. Siinä Oikeutta eläimille -järjestön kuvaama materiaali toi hyvin esiin kirjolohien elämän kurjuutta, kipua ja ankeutta sekä muita ongelmia. Kasvatettu kala on osa teollista ruokabisnestä, ja siellä jyllää raha, vaikka kuinka alan edustajat vakuuttaisivat, että eläinten hyvinvointi ja terveys on tosi tärkeää.
Minäkin ostin kirjolohta vielä sen jälkeen, kun nisäkkäiden ja lintujen lihasta olin jo luopunut. Ajattelin, että se on pienempi paha, koska kirjolohen ilmastovaikutus on suhteellisen pieni. Lisäksi takaraivossa pyöri ajatus siitä, että kalan syönti on terveellistä.
Mutta lopulta oli selvää, että jos haluan minimoida muille aiheuttamaani kärsimystä, ei ruokavaliossani ole tilaa kirjolohelle. Kalojen kasvatus on monin tavoin samanlaista toimintaa kuin broilerituotanto, tosin kirjolohet elävät selvästi pidempään.
Jalostuksessa pienempiä päitä, sukukypsyysiän viivästystä ja rehuhyötysuhdetta
Hyvä paha jalostus -kirjaa tehdessäni opin myös paljon kiinnostavaa tietoa kirjolohista ja niiden jalostuksesta. Tässä muutama poiminta:
- Tärkein jalostuskohde on tietysti kasvu. Sen painoarvo jalostuksessa on noin 51 prosenttia.
- Toiseksi merkittävin tekijä on sukukypsyysikä, 15 prosenttia. Jalostuksella halutaan estää liian varhaista sukukypsyyttä, sillä kun kala tulee sukukypsäksi, se ryhtyy käyttämään energiaansa muuhun kuin kasvamiseen.
- Kalaterveyden painoarvo jalostuksessa on alle kymmenen prosenttia.
- Kirjolohien jalostuksessa on pyritty pieneen päähän. Päätä ei suomalaisessa ruokakulttuurissa syödä, joten sen kasvattaminen on ihmisnäkökulmasta turhaa.
- Kirjolohi oli aikoinaan paljon pilkullisempi. Jalostuksella on haluttu hopeisempaa väriä, jotta kuolleet kalat olisivat kuluttajille houkuttelevampia kalatiskillä.
- Kirjolohen rehuhyötysuhde (kuinka paljon lihaa saadaan tuotettua kilolla rehua) on uskomattoman hyvä eli kilo kuiva-ainetta tuo lähes kilon kalanlihaa. Kirjolohi kasvaa nykyisin samalla rehumäärällä kaksinkertaisen kilomäärän aiempaan verrattuna. Nisäkkäisiin verrattuna rehuhyötysuhdetta parantaa se, ettei kalojen tarvitse pitää yllä ruumiinlämpöä eikä kannatella itseään jaloilla. Rehuhyötysuhde on parantunut jalostuksen ja rehujen kehityksen myötä.
- Käytännössä kaikki syömämme kirjolohet ovat naaraita (aiheesta eli kääntökoiraista ja täysnaarasparvista lisää Eläinten hyvinvointikeskuksen sivuilla). Naaraiden syömä liha säilyy laadukkaana ympäri vuoden. Lisäksi naaraat tulevat myöhemmin sukukypsiksi kuin koiraat.
- Kirjolohet tapetaan ruoaksi kahden-kolmen vuoden iässä eli selvästi vanhempina kuin esimerkiksi broilerit ja siat.
Kasvatetun kalan syömisen lopettamisen lisäksi voi myös esimerkiksi liittyä Oikeutta eläimille -järjestön kannatusjäseneksi (norm. 50 e, vähävaraisille 25 e). Niin minäkin tein, sillä arvostan järjestön tekemää työtä. Lisäksi kannattaa osallistua Kärsimys pinnan alla -kampanjaan.