Päätin vuoden 2025 alussa ryhtyä kirjaamaan lukemiani kirjoja tänne etenkin itselleni muistiin.
Toukokuu 2025:
Tamminen, Petri: Sinua sinua (Otava 2025)
Taattua Tammista eli pieniä suuria lauseita, pohdintoja, tunteita ja ihmisiä. Kirja kietoutuu nuoruudunrakkauden ympärille, mutta tavoittaa tietysti paljon elämästä muutenkin. Tällä kertaa kirjassa on myös monia valokuvia. Hieno kirja.
Kurjenmiekka, Vehka: Jouka Lumisalon ihastumisoppi (Aula & Co 2025)
Kivasti rullaava, hempeän kepeä ja lumouksilla ympäröity aikuisten satu, jossa seurataan Leinikkia ja Joukaa. He tuntevat toisensa lukiovuosilta ja päätyvät kymmenen vuoden jälkeen uudelleen tekemisiin. Kurjenmiekka kirjoittaa viihdyttävästi, ja tosi-tv:n maailma yhdistyy hyvin taikojen tekoon. Suositeltavaa luettavaa vaikka kesälomalle!
Zambra, Alejandro: Chileläinen runoilija
Kelpo lukuromaani, etenkin, jos tykkää pohtia runoilijoita. Kirjan alku oli varsin vetävä: nuorten romanssi, joka ei sitten jatkukaan. Myöhemmin kohdataan uudestaan, ja sitten kuviossa on mukana myös naisen pieni lapsi. Mitä on olla isäpuoli? Entä poikapuoli? Kirjassa oli joitakin mainintoja myös chileläisistä ruuista, ja niitä oli toki pakko googlata. Vähän lyhyemmäksi tarinan olisi voinut puolestani tiivistää, 450 sivun romaani on minun mittapuullani pitkä ja tämä ei ihan koko sivumäärää kantanut.
Jokelin, Jantso: Aikavuoret (Teos 2025)
Asuin entisen puolisoni kanssa Sveitsissä puoli vuotta vuonna 2011, joten kiinnosti, miten Jantso Jokelinin esseeteos käsittelee Sveitstiä. Olihan siellä paljon tuttuja tiedonmurusia ja läikähdyksiä (toki sveitsiläiset eivät itse juurikaan läiky), mutta jäi fiilis, että erityisesti kaivauduttiin kulttuuriin jonnekin sadan vuoden taakse. Ja mikäs siinä, koska sieltähän se nyky-Sveitsi ponnistaa, historiastaan. Teos loppuu Baseliin, jonka kupeessa me asuimme, ja viimeisenä lauseena on ajatus jäätelöstä. Se huvitti minua, koska ainoa kerta, kun olen saanut kunnon ruokamyrkytyksen, oli Baselissa jäätelökärrystä. Eihän sitä osannut ajatella, että tuossa siisteyden maassa moista edes tapahtuisi.
Huhtikuu 2025:
Vainio, Sanna: Tyttö (Atena 2024)
Tiivis ja toimiva erokirja: pitkä suhde, yhteinen talo ja lapsi ja elämä, ja sitten tilanteet muuttuvat. Enää se tuttu rakas ihminen ei tunnukaan niin tutulta, ja monenlaiset tunteet jylläävät.
Raevaara, Tiina: Peilityyni (LIKE 2025)
Tuttua ja taattua Raevaaran trilleriä. Peilityyni on trilogian kolmas osa, ja kahden ensimmäisen kirjan hahmot ja tunnelmat jatkuvat tiiviinä. Mukana on ajankohtaisia elementtejä ja elämän pidentämisen keinojen pohdintaa. Mainio kirja taas!
Herngren, Moa: Ruotsalainen avioero (Gummerus 2024, suom. Sirje Niitepõld)
Ylemmän keskiluokan avioero ja taustalla väijyvät keittiöremontit ja lomanvietto-ongelmat eivät jaksaneet minua kiinnostaa erityisen hyvin. Loikin kirjaa eteenpäin, kun vellominen erossa ja sen osapuolissa tuntui vähän raskaalta. Sinällään kirjan asetelma, jossa tarinaa kerrotaan osapuolien (Bea ja Niklas) kummankin näkökulmasta vuorotellen, oli kiinnostava. Kumpikin pääsi ääneen ja etsimään syitä eroon.
Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät (Atena 2020)
Koskettava tarina perheestä, jonka elämään 1930-luvun Stalinin vainot vaikuttavat merkittävästi. Soudakova kirjoittaa uskottavasti menetyksistä, surusta ja rakkaudesta. Lopulta päädytään 1990-luvun Suomeen ja maahanmuuttajien elämään. Kiinnostava ja vaikuttava kirja.
Nerea Riesco: Ars Magica (Otava 2007)
Espanjalaisia noitavainoja 1600-luvulla, uskontoa, taikauskoa, ihmisiä eri taustoilla ja vaikuttumilla. Sekä mainintana Mari-jumalatar, josta en ollut aiemmin ollut tietoinen. Historiajuttujen takia ihan jees, mutta ei nyt mitenkään imaissut minua mukaansa.
Maaliskuu 2025:
Alanko, Anna: Valoisat tunnit (Otava 2025)
Ystäväni kirjoittama hieno romaani yli nelikymppisestä, eronneesta naisesta ja elämän kiemuroista. Nautin paljon Annan kirjoitustyylistä, jossa on sopiva ripaus itseironiaa myös silloin, kun teemat ovat raskaita.
Enriquez, Mariana: Mitä liekit meiltä veivät (WSOY 2021, suom. Sari Selander)
Vaikuttava kokoelma novelleja, joissa on yliluonnollisuutta ja jännittävyyttä enemmän kuin osasin odottaa. Taikausko, kummitukset, kadonneet ja ihmiset, joiden elämässä on jotain vinksallaan, kohtaavat eri tavoin.
Naukari, Katri: Hienon elämän illuusio (WSOY 2025)
Mukavasti rullaava kirja influensseri Doriksesta, joka haikailee hienon elämän pariin New Yorkissa, ja uransa loppuvaiheessa olevasta taikurista. Naukari kietoo hahmojen tarinat hyvin yhteen, joten juoni ja parodia jaksaa kantaa loppuun asti. Välillä on osuuksi Girlbo$$ Bitch Podcastista, joka Doris tekee toisen vaikuttajan kanssa, ja niissä on tietysti sopivan överiksi vedettyä puhetta rahasta, manifestoinnista ja vastaavasta: “Sun asenne on everything!”
Annola, Elina: Luopuneet (2024)
Kaksi eri naista ja aikakautta, yhdistävänä tekijänä asunto eteläisessä Helsingissä. Vienon elämässä koti on paikka, jossa sinnitellään eteenpäin sodassa traumatisoituneen miehen rinnalla. Anniinan 2010-luvulla taas joudutaan keskellä homeisen asunnon tuskaa.
Toimiva lukuromaani, josta varmasti saa myös vertaistukea, jos homekodit tai remonttiongelmat ovat jotenkin liipanneet lähelle.
Keegan, Claire: Kasvatti (2024)
Todella lyhyt kirja, oikeastaan pitkän novellin mittainen. Herkkä tarina köyhästä irlantilaisperheen tytöstä, joka pistetään kesäksi sijaisvanhempien luokse. Kesän aikana keriytyy auki paljon, niin tunteita kuin tietoa.
Viime vuoden lopulla luin Keeganin Nämä pienet asiat -kirjan, jossa on samantyylistä taitavaa proosaa lyhyessä muodossa.
Helmikuu 2025:
Perec, Georges: Tavarat (Aviador 2024, ranskankielinen alkuteos 1964, suom. Leena Rantanen)
Pieni kuvaus kulutuskulutuskulttuurista ranskalaisen nuoren pariskunnan elämän kautta. Kiinnostavaa tietysti lukea kulutuskriittistä otetta vuosikymmenten takaa: miten meille synnytetään haluja ja kuinka rakennamme identiteettiämme kulutuksella.
Cusk, Rachel: Ääriviivat-trilogia (suom. Kaisa Kattelus)
Luin lukupiiriä varten. Kaksi ensimmäistä osaa olin lukenut jo joskus ennen, joten sikäli teksti ja tyyli oli tuttua. Pidän Cuskin kirjoitustavasta ja aina löytyy jotain kiinnostavaa pureskeltavaa, mutta kolme kirjaa putkeen oli vähän liikaa kerralla: viimeiseen osaan en oikein enää jaksanut panostaa.
Sandu, Cristina: Tanskalainen retkikunta (Otava 2024)
Tyylikkäästi ja kiehtovasti kulkeva tarina tanskalaisista siirtolaisista Nicaraguassa. Tosipohjainen tarina alkaa 1920-luvulta, haastavista oloista keskellä vierasta maata ja sen luontoa. Vähitellen kuljetaan eri ihmisten mukana nykypäivään ja nettiaikaan. Erinomainen teos.
Klein, Naomi: Kaksoisolento (Into 2024, suom. Silja-Maaria Aronpuro)
Varmaa ja tarkkaa Naomi Kleinia, joka antaa hyvää pohjaa nykyiselle poliittiselle tilanteelle ja salaliittoteorioiden leviämiselle. Tosin lukemiseni tyssähti kahden ensimmäisen osan jälkeen ja viimeistä kolmatta en ainakaan tähän samaan syssyyn lukenut, mutta ilmeisesti ne kaksi ensimmäistä ovat monien mielestä kirjan parasta antia.
Tammikuu 2025:
Arnkil, Antti: Seurauksia (Siltala 2024)
Esseekirja, jossa ympäristökriiseistä, jatkuvan kasvun mantrasta, fossiiliriippuvuudesta, kuluttajuudesta, planetaarisista rajoista ja sen sellaisesta. Toki toivoakin on ripoteltu mukaan. Monin tavoin aika tuttua pohdintaa, mutta kyllä tässä oli uusiakin ajatuskulmia. Ja epäilemättä olin kirjan kohderyhmää, ympäristöahdistunut keski-ikäinen ja jonkinlainen kulttuuri-ihminen, joka tietää Pauliina Haasjoen runoudesta jotain. Kirja nimittäin sisälsi useampia viittauksia esimerkiksi kirjallisuuteen (“nimike, joka sopisi sellaisenaan esim. Mikko-Pekka Heikkisen romaanin nimeksi”).
Sandberg, Lydia: Läpileikkaus (WSOY 2022). Suom. Sanna Manninen
Huh mikä kirjajärkäle! En kovin helposti tartu pitkiin (yli 500 sivua) romaaneihin, mutta tästä olin sen verran havainnut kehuja, että kiinnosti. Ja vaikka välillä tuntui, että olisi voinut tiivistääkin, niin täytyy ihailla tämän esikoiskirjan monipuolisuutta ja taitoa tarinankerrontaan. Kirja sukeltaa uskottavasti muutaman ihmisen elämään, ystävyyteen, rakkauteen ja perheisiin. Siinä sivussa pyöritään taiteen, filosofian ja kirjankustannuksen maailmassa.
Hadley, Tessa: Kun on ilta (Gummerus 2024). Suom. Marianna Kurtto
Olen aiemmin lukenut Hadleyn Vapaan rakkauden, ja kyllähän tämän tunnisti saman kirjailijan teokseksi. Kirja kertoo kahden keski-ikäisen brittipariskunnan elämästä, ja kirja alkaa, kun yksi nelikon jäsenistä kuolee yllättäen. Hadley kirjoittaa taitavasti pitkien avioliittojen ja ystävyyksien taustoista ja tunnelmista, mutta ei tämä minulle kovin suureksi lukuelämykseksi noussut.
Ypi, Lea: Vapaa: kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa (Otava 2023)
Ennen tämän kirjan lukemista en tiennyt Albaniasta juuri mitään, mutta Lea Ypin kerronta avasi maan lähihistoriaa hänen oman, kiinnostavan tarinansa kautta. Vuonna 1979 syntyneen kirjoittajan elämä mullistuu lähes yhdessä yössä, kun sosialistinen diktatuuri murtuu 1990-luvulle tultaessa. Yhtäkkiä moni lapsuuden turvallinen ja tuttu asia onkin jotain aivan muuta, ja myös omasta suvusta paljastuu uutta tietoa. Ypi kirjoittaa kokemuksistaan taitavasti ja huumorilla, ja tekstissä välittyy myös hänen ammatillinen osaamisensa eli tutkimustyönsä sosialismin parissa.
Ja niin, en tiennyt sitäkään, että vuonna 1997 yli puolet Albanian kansasta, Lea Ypin perhe mukaanluettuna, menetti säästönstä valtavassa pyramidihuijauksessa, jossa ihmiset olivat antaneet rahojaan yritysten haltuun voittojen toivossa.
Mäki, Anna Maria: Uudessa valossa (Teos 2024)
Äitien ja tyttärien suhteet ovat usein toistuva romaanin aihe. Mäki tuo kirjallaan aiheeseen hyvää kulmaa ja höystää sitä sosiaalisen median vaikuttajamaailmalla ja motivaatiopuhujan elämällä. Mitä kaikkea tapahtuu ihmiselämässä kulissien takana sekä äidille että tyttärelle? Tunnemmeko omia vanhempiamme pintaraapaisua enempää?