Päätin vuoden 2025 alussa ryhtyä kirjaamaan lukemiani kirjoja tänne etenkin itselleni muistiin.
Helmikuu 2025:
Sandu, Cristina: Tanskalainen retkikunta (Otava 2024)
Tyylikkäästi ja kiehtovasti kulkeva tarina tanskalaisista siirtolaisista Nicaraguassa. Tosipohjainen tarina alkaa 1920-luvulta, haastavista oloista keskellä vierasta maata ja sen luontoa. Vähitellen kuljetaan eri ihmisten mukana nykypäivään ja nettiaikaan. Erinomainen teos.
Klein, Naomi: Kaksoisolento (Into 2024, suom. Silja-Maaria Aronpuro)
Varmaa ja tarkkaa Naomi Kleinia, joka antaa hyvää pohjaa nykyiselle poliittiselle tilanteelle ja salaliittoteorioiden leviämiselle. Tosin lukemiseni tyssähti kahden ensimmäisen osan jälkeen ja viimeistä kolmatta en ainakaan tähän samaan syssyyn lukenut, mutta ilmeisesti ne kaksi ensimmäistä ovat monien mielestä kirjan parasta antia.
Tammikuu 2025:
Arnkil, Antti: Seurauksia (Siltala 2024)
Esseekirja, jossa ympäristökriiseistä, jatkuvan kasvun mantrasta, fossiiliriippuvuudesta, kuluttajuudesta, planetaarisista rajoista ja sen sellaisesta. Toki toivoakin on ripoteltu mukaan. Monin tavoin aika tuttua pohdintaa, mutta kyllä tässä oli uusiakin ajatuskulmia. Ja epäilemättä olin kirjan kohderyhmää, ympäristöahdistunut keski-ikäinen ja jonkinlainen kulttuuri-ihminen, joka tietää Pauliina Haasjoen runoudesta jotain. Kirja nimittäin sisälsi useampia viittauksia esimerkiksi kirjallisuuteen (“nimike, joka sopisi sellaisenaan esim. Mikko-Pekka Heikkisen romaanin nimeksi”).
Sandberg, Lydia: Läpileikkaus (WSOY 2022). Suom. Sanna Manninen
Huh mikä kirjajärkäle! En kovin helposti tartu pitkiin (yli 500 sivua) romaaneihin, mutta tästä olin sen verran havainnut kehuja, että kiinnosti. Ja vaikka välillä tuntui, että olisi voinut tiivistääkin, niin täytyy ihailla tämän esikoiskirjan monipuolisuutta ja taitoa tarinankerrontaan. Kirja sukeltaa uskottavasti muutaman ihmisen elämään, ystävyyteen, rakkauteen ja perheisiin. Siinä sivussa pyöritään taiteen, filosofian ja kirjankustannuksen maailmassa.
Hadley, Tessa: Kun on ilta (Gummerus 2024). Suom. Marianna Kurtto
Olen aiemmin lukenut Hadleyn Vapaan rakkauden, ja kyllähän tämän tunnisti saman kirjailijan teokseksi. Kirja kertoo kahden keski-ikäisen brittipariskunnan elämästä, ja kirja alkaa, kun yksi nelikon jäsenistä kuolee yllättäen. Hadley kirjoittaa taitavasti pitkien avioliittojen ja ystävyyksien taustoista ja tunnelmista, mutta ei tämä minulle kovin suureksi lukuelämykseksi noussut.
Ypi, Lea: Vapaa: kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa (Otava 2023)
Ennen tämän kirjan lukemista en tiennyt Albaniasta juuri mitään, mutta Lea Ypin kerronta avasi maan lähihistoriaa hänen oman, kiinnostavan tarinansa kautta. Vuonna 1979 syntyneen kirjoittajan elämä mullistuu lähes yhdessä yössä, kun sosialistinen diktatuuri murtuu 1990-luvulle tultaessa. Yhtäkkiä moni lapsuuden turvallinen ja tuttu asia onkin jotain aivan muuta, ja myös omasta suvusta paljastuu uutta tietoa. Ypi kirjoittaa kokemuksistaan taitavasti ja huumorilla, ja tekstissä välittyy myös hänen ammatillinen osaamisensa eli tutkimustyönsä sosialismin parissa.
Ja niin, en tiennyt sitäkään, että vuonna 1997 yli puolet Albanian kansasta, Lea Ypin perhe mukaanluettuna, menetti säästönstä valtavassa pyramidihuijauksessa, jossa ihmiset olivat antaneet rahojaan yritysten haltuun voittojen toivossa.
Mäki, Anna Maria: Uudessa valossa (Teos 2024)
Äitien ja tyttärien suhteet ovat usein toistuva romaanin aihe. Mäki tuo kirjallaan aiheeseen hyvää kulmaa ja höystää sitä sosiaalisen median vaikuttajamaailmalla ja motivaatiopuhujan elämällä. Mitä kaikkea tapahtuu ihmiselämässä kulissien takana sekä äidille että tyttärelle? Tunnemmeko omia vanhempiamme pintaraapaisua enempää?