Vaatimaton pakosta vai valinnasta

Julkaistu Helsingin Sanomissa 6.5.2009:

Joutilaisuus, leppoistaminen, downshifting, vapaaehtoinen vaatimattomuus, askeettinen hedonismi, yksinkertaistaminen, slow life.

Vaikka sanat ovat erilaisia, niiden sisältö on samantyylinen. Tavoitteena on arki, jossa tehdään sitä, mistä nautitaan. Se ei vaadi suuria tuloja, päinvastoin: jos vähentää kulutusta, saa kaivattua vapautta.

 

Nämä termit ovat nyt muodikkaita ja sopivat taantumatunnelmiin. Kulutuksen vähentäminen on hyvästä myös ympäristöä ajatellen – tapahtui se sitten vapaaehtoisesti tai taloustilanteen heikentymisen takia.

Ajattelu kuitenkin ontuu. Pitää olla ensin kiirettä ja kulutusvimmaa, jotta voi siirtyä niukkuuteen. Siis samaan tapaan kuin taantumaa edeltää noususuhdanne.

 

Kiireettömien ja joutilaiden elämäntapojen näkyvimmät puolestapuhujat ovat yleensä oravanpyörästä pois hypänneitä bisnesihmisiä. Heillä on usein pankkitilillään niin suuri summa, että niukkuuden ja vapaan elämän filosofiaa voi harrastaa rauhassa.

Sen sijaan elämänsä vaatimattomuudesta puhuvat lehdissä harvoin ne, jotka eivät uusi vaatekaappiaan vuoden välein, harrasta viikon parin rantalomia tai törsää rahojaan muodinmukaiseen sisustukseen.

He ovat “vain” pienituloisia. Jos ei ole koskaan ansainnut suuria summia, niin ei voi mainostaa niukan elämän loisteliaisuutta verrattuna aikaisempaan kiireiseen kulutusjuhlaan.

Tällainen niukkuus ei useimmiten ole vapaaehtoista. Siksi sitä ei myöskään ihailla. Kirpputoriostaminen ei näyttäydy trendikkäänä, jos joutuu laskemaan, riittävätkö rahat edes käytettyjen kesäpaitojen ostamiseen.

 

Hitaammalle vaihtaneiden downshiftaajien ja pakkoköyhäilijöiden lisäksi on niitä, jotka toteuttavat vaatimattomuutta läpi elämänsä. Heidän päätöksensä herättää paitsi ihailua, niin myös hämmennystä.

Miksei joku halua täysipäiväistä vakityötä? Kuinka voi elää ilman televisiota ja espressokeitintä? Onko mahdollista olla aidosti onnellinen pienessä kaupunkiyksiössä?

Ehkä leppoistaja on vain laiska ja saamaton?

Entä miten käy bruttokansantuotteen, jos kaikki vähentävät kulutustaan?

 

Tietyn pisteen jälkeen raha ja materia eivät tuo onnea, väittävät tilastot ja tutkimukset. Mutta kuka oikeasti haluaa olla ennemmin köyhä kuin rikas?

Vähäistä kulutusta ja joutilaisuutta arvostetaan vain, kun niitä toteuttaa ihminen, joka halutessaan voisi helposti olla myös kiireinen ja hyvätuloinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *