Mari Koistinen2 Comments on Perusteluja itselle ja muilleYleistä

Perusteluja itselle ja muille

Olen tässä joutunut tietysti perustelemaan jatko-opintopäätöstäni niin itselleni kuin tuttaville: miksi vakituisessa, hyvässä työpaikassa oleva nuori nainen haluaa vähentää työntekoa ja käyttää aikaansa väitöskirjan valmisteluun?

Suurin syy on halu kehittää itseään ja oppia lisää. Pidin paljon opinnoistani yliopistolla, vaikka aloittaessani vuonna 2001 olin päättänyt, että tavoitteena on valmistua mahdollisimman nopeasti. Toki maisterin paperin sain ulos varsin vauhdikkaasti (tammikuussa 2004), mutta en ollut osannut aavistaa, millaista mielihyvää akateemisessa maailmassa opiskelu minulle voi tuottaa. Gradua tehdessä koin onnistumista ja nautin siitä, kun huomasin pystyväni hyödyntämään sitä teoriapohjaa, jonka olin kuluttajaekonomian perus- ja aineopinnoissa saavuttanut.

Toki päätökseeni ovat vaikuttaneet myös käytännöllisemmät seikat. Työni ei varsinaisesti liity kuluttajaekonomiaan, joten en ole tätä osaamista päässyt hyödyntämään. Lisäksi elämäntilanteeni sallii nyt hyvin joustamisen opintoihin. Koen, että minulle sopii pitkäjänteisempikin opiskelu sen sijaan, että vain kävisin lyhyempiä kursseja.

Pidän itsenäisestä työskentelystä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tuleva tutkimusaiheeni eli blogit ovat tulleet minulle tutuksi viime vuosina, ja koska käytän vapaa-aikaani niiden parissa muutenkin, niin miksipä en hyödyntäisi aikaa myös muutoin.  

Toki mukana on ripaus kunnianhimoa, samoin kuin ajatusta siitä, että jos jotain haluaa tehdä, niin se on syytä tehdä nyt, koska ei voi tietää päiviensä määrää. Kokeilen tätä nyt, jottei jää varaa jossitteluun "olisiko sittenkin pitänyt…" 

Mari KoistinenYleistä

Alkustartti jatko-opintoihin

Tänään jätin hakemuksen jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon kuluttajaekonomian oppiaineeseen. Minun kohdallani ei pitäisi olla mitään ongelmia siinä, etteikö hakemustani hyväksyttäisi.Virallisesti jatko-opiskelijuuteni käynnistynee syyskuun alussa.

Päivän erittäin positiivisena antina oli myös käymäni keskustelut professorin, assistentin ja tutkija-Minnan kanssa. Huomasin, että olen onnistunut tammikuun 2004 jälkeen (jolloin valmistuin ja menin töihin) unohtamaan varsin paljon siitäkin vähästä, mitä tieteen tekemisestä olin graduani väsätessäni oppinut.

Samalla sain myös hyviä huomioita ja ideoita tutkimukseeni. Keskustelun ilmapiiri oli kannustava, joten into jatko-opintoihin vain kasvoi.

Jatko-opiskelijaksi päätin lähteä saadakseni perehtyä minua kiinnostaviin aihealueisiin eli blogeihin ja kuluttamiseen. En pidä itseäni perinteisenä tutkijatyyppinä, mutta kuitenkin halua kehittää itseään on näköjään voimissaan. Ehkä taustalla on myös jonkinlaista kolmenkympin kriisiä: jotain merkittävämpää haluan tehdä.

Ratkaisuun lähtemistä helpotti myös se, että työnantajani suhtautui ajatukseen positiivisesti. Lyhennän työviikkoani, jotta minulla olisi pari arkipäivää käytettävissä opintoihin. Tämä tietysti pienentää tulojani samassa suhteessa, mutta onneksi palkkakehitys on ollut sen verran suotuisaa, ettei taloudellisia ongelmia pitäisi velattomalle ja perheettömälle syntyä.

Vielä minulla ei ole varsinaista tutkimussuunnitelmaa kehiteltynä, mutta toivon tässä vähitellen aiheen rajautuvan mieleiseksi ja innostavaksi. Epäilen, että tulen vielä monta kertaa katumaankin tätä päätöstäni, mutta uskon, että onnistumisen elämykset ja tiedon karttuminen auttavat jaksamaan.

Olen luonteeltani varsin kärsimätön ja lyhytjänteinen. Tämän puoleni pelkään olevan se heikoin lenkki opinnoissani. Tahtoisin saada nopeasti valmista, mutta tämänkaltainen tutkimustyö vaatii pitkällistä panostusta.

Toisaalta olen sen verran itsepäinen, että jääränä pusken läpi ikävämpien hetkien.