Tänään jätin hakemuksen jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon kuluttajaekonomian oppiaineeseen. Minun kohdallani ei pitäisi olla mitään ongelmia siinä, etteikö hakemustani hyväksyttäisi.Virallisesti jatko-opiskelijuuteni käynnistynee syyskuun alussa.
Päivän erittäin positiivisena antina oli myös käymäni keskustelut professorin, assistentin ja tutkija-Minnan kanssa. Huomasin, että olen onnistunut tammikuun 2004 jälkeen (jolloin valmistuin ja menin töihin) unohtamaan varsin paljon siitäkin vähästä, mitä tieteen tekemisestä olin graduani väsätessäni oppinut.
Samalla sain myös hyviä huomioita ja ideoita tutkimukseeni. Keskustelun ilmapiiri oli kannustava, joten into jatko-opintoihin vain kasvoi.
Jatko-opiskelijaksi päätin lähteä saadakseni perehtyä minua kiinnostaviin aihealueisiin eli blogeihin ja kuluttamiseen. En pidä itseäni perinteisenä tutkijatyyppinä, mutta kuitenkin halua kehittää itseään on näköjään voimissaan. Ehkä taustalla on myös jonkinlaista kolmenkympin kriisiä: jotain merkittävämpää haluan tehdä.
Ratkaisuun lähtemistä helpotti myös se, että työnantajani suhtautui ajatukseen positiivisesti. Lyhennän työviikkoani, jotta minulla olisi pari arkipäivää käytettävissä opintoihin. Tämä tietysti pienentää tulojani samassa suhteessa, mutta onneksi palkkakehitys on ollut sen verran suotuisaa, ettei taloudellisia ongelmia pitäisi velattomalle ja perheettömälle syntyä.
Vielä minulla ei ole varsinaista tutkimussuunnitelmaa kehiteltynä, mutta toivon tässä vähitellen aiheen rajautuvan mieleiseksi ja innostavaksi. Epäilen, että tulen vielä monta kertaa katumaankin tätä päätöstäni, mutta uskon, että onnistumisen elämykset ja tiedon karttuminen auttavat jaksamaan.
Olen luonteeltani varsin kärsimätön ja lyhytjänteinen. Tämän puoleni pelkään olevan se heikoin lenkki opinnoissani. Tahtoisin saada nopeasti valmista, mutta tämänkaltainen tutkimustyö vaatii pitkällistä panostusta.
Toisaalta olen sen verran itsepäinen, että jääränä pusken läpi ikävämpien hetkien.