Mari Koistinen

Tämän aamun radiouutisista tarttui korvaani tieto, että väitöskirjojen arvosteluasteikkoa on ainakin joissakin yliopistoissa laajennettu. Syynä on väitöskirjojen kasvava määrä ja kirjavampi taso: tohtoreita tulee nyt vuosittain tuplasti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Esimerkiksi Lapin yliopistossa on siirrytty seitsenportaiseen asteikkoon: alimmilla arvosanoilla hyväksytyt väitökset täyttävät vaatimukset, mutta eivät sitten ilmeisesti niin loistokkaita ole. Uutispätkän mukaan yliopistot tietysti haluavat korostaa tutkimustyönsä laadukkuutta.

Oman tiedekuntani väitöksen arvosteluksi voi saada (ainakin toistaiseksi) hylätyn, hyväksytyn tai kiittäen hyväksytyn.

"Hyväksytty arvosana edellyttää, että väitöskirjan teoreettisissa lähtökohdissa, menetelmissä ja empiirisessä osassa ei esiinny merkittäviä puutteita. Tutkimus kohdistuu tieteellisesti tärkeään ja hyvin perusteltuun ongelmakokonaisuuteen ja siinä on tuotettu uutta ja merkittävää tietoa tutkimusalan teorianmuodostuksen tai käytännön sovellusten kannalta. Vakavia puutteita kysymyksenasettelussa, teoreettisen taustan esittelyssä, aineiston ja menetelmien valinnassa ja tulosten esittelyssä sekä johtopäätöksissä ei sallita. 

Kiittäen hyväksytty -arvosana annetaan vain korkeatasoisesta työstä. Se edellyttää, että tutkimusaihe on tieteellisesti erittäin merkittävä ja että työn teoreettiset lähtökohdat, käytetyt menetelmät ja empiirinen osa ovat tieteellisesti korkeatasoisia. Lisäksi edellytetään, että väitöskirjan tuloksilla on huomattava tieteellinen merkitys, tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia ja edistävät merkittävästi alan teorianmuodostusta tai käytännön sovelluksia. Tällä arvosanalla hyväksytty opinnäyte osoittaa tekijän kiitettävää opillista kypsyyttä ja itsenäisyyttä sekä omaperäisyyttä ja poikkeuksellista kekseliäisyyttä tieteellisen tiedon tuottajana." 

Tänään varmistelin töissä, että voin jatkossa omistautua perjantaisin opinnoille. Toinen arjen opintopäivä vaihtelee sitten tilanteen mukaan. Aion tietysti vakaasti pitää kiinni siitä, että työn ja opintojen yhdistäminen onnistuu mutkattomasti, mutta käytännössä sen näkee vasta syksyn myötä.

Onneksi työni on sellaista, että tiettyjä palasia on helppo siirtää kesätyöntekijälle, joka siis nyt jatkaa osa-aikaisena. Itsellekin töitä tietysti riittää, mutta ilman tätä osa-aikaista työvoimaa töiden uudelleenjärjestely olisi ollut todella hankalaa. Siinä olisi sitten todennäköisesti käynyt niin, että olisin yrittänyt tehdä suunnilleen samat hommat kuin aiemmin, mutta lyhyemmässä ajassa.

Olen viime päivinä hieman lueskellut Aution Minnan väitöskirjaa, jonka hän minulle ystävällisesti lahjoitti. Se onkin sopivaa virittäytymistä akateemiseen kieleen ja tyyliin sen ohella, että tietysti myös itse aihe (Kuluttajuuden rakentuminen nuorten kertomuksissa) on kiinnostava. 

Olen päättänyt tehdä tutkimustani suomalaisista blogeista ja niissä käytävästä kulutuskirjoittelusta. Mahdollisuuksia ja ideoita riittää. Rajaa, rajaa, rajaa -kehotus on iskostunut mieleen jo gradua tehdessä, joten mitään maailmojasyleilevää, kaiken kattavaa tutkimusta on mahdotonta tehdä.

Parhaillaan koetan siis kypsytellä päässäni, mihin oikeastaan tarttuisin ja millä tavalla. 

Keräänkö tekstejä erilaisista blogeista tietyllä ajanjaksolla ja tutkin, miten niissä kirjoitetaan kuluttamisesta? Vai keskitynkö etsimään esimerkiksi kulutuskriittisiä näkökulmia tai shoppailuintoisten ajatuksia? Kenties perehtyä vain ravintolapalveluista esitettyihin mielipiteisiin tai rahankäyttöpohdintoihin? Ehkä pitäisi suunnata huomio kommentteihin tai blogien välisiin linkityksiin kulutusaiheisista teksteistä? Otanko aiheeksi blogaajien motivaatiot kirjoittaa kuluttamisesta? Pitäisikö tehdäkin haastatteluja aiheesta "miksi kirjoitat tästä ja tuosta"? Tai olisivatko kohteena nimenomaan jollain lailla kulutusyhteiskuntaan selvästi liittyvät blogit, esimerkiksi mainonnasta kirjoittavat?

Kai se aihe tästä vähitellen kirkastuu. Sen jälkeen pitäisi miettiä tavat, joilla aihetta tutkin.

Olen tässä joutunut tietysti perustelemaan jatko-opintopäätöstäni niin itselleni kuin tuttaville: miksi vakituisessa, hyvässä työpaikassa oleva nuori nainen haluaa vähentää työntekoa ja käyttää aikaansa väitöskirjan valmisteluun?

Suurin syy on halu kehittää itseään ja oppia lisää. Pidin paljon opinnoistani yliopistolla, vaikka aloittaessani vuonna 2001 olin päättänyt, että tavoitteena on valmistua mahdollisimman nopeasti. Toki maisterin paperin sain ulos varsin vauhdikkaasti (tammikuussa 2004), mutta en ollut osannut aavistaa, millaista mielihyvää akateemisessa maailmassa opiskelu minulle voi tuottaa. Gradua tehdessä koin onnistumista ja nautin siitä, kun huomasin pystyväni hyödyntämään sitä teoriapohjaa, jonka olin kuluttajaekonomian perus- ja aineopinnoissa saavuttanut.

Toki päätökseeni ovat vaikuttaneet myös käytännöllisemmät seikat. Työni ei varsinaisesti liity kuluttajaekonomiaan, joten en ole tätä osaamista päässyt hyödyntämään. Lisäksi elämäntilanteeni sallii nyt hyvin joustamisen opintoihin. Koen, että minulle sopii pitkäjänteisempikin opiskelu sen sijaan, että vain kävisin lyhyempiä kursseja.

Pidän itsenäisestä työskentelystä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Tuleva tutkimusaiheeni eli blogit ovat tulleet minulle tutuksi viime vuosina, ja koska käytän vapaa-aikaani niiden parissa muutenkin, niin miksipä en hyödyntäisi aikaa myös muutoin.  

Toki mukana on ripaus kunnianhimoa, samoin kuin ajatusta siitä, että jos jotain haluaa tehdä, niin se on syytä tehdä nyt, koska ei voi tietää päiviensä määrää. Kokeilen tätä nyt, jottei jää varaa jossitteluun "olisiko sittenkin pitänyt…"