Sitaattimerkkejä käytetään ”oudosti” jutuissa

Tänään linkkasin Facebookissani Taloussanomien jutun, jonka otsikko oli Foxconnin tehtailla ”vakavia” työlakien rikkomuksia Tietysti aihe oli tärkeä, mutta ennen kaikkea kiinnitin huomiota otsikon sitaattimerkkeihin. Tuollaisesta yhden sanan lainausmerkeistä tuli tunne, että kyseessä eivät olekaan niin vakavat rikkomukset. Että ironiaa, hei. Vaikka se ei tietenkään ollut jutun tavoite. Kommenttini perusteella Aleksi kiitti huomiosta, ja otsikko on … Continue reading "Sitaattimerkkejä käytetään ”oudosti” jutuissa"

Lehtirunoilu eteni Hesarin kilpailuksi

Joskus blogimaailman ilmiöt etenevät nopeammin tai hitaammin. Sanomalehtirunoiluni kohdalla kävi nopeammin: helmikuussa aloittamani tuotanto sai julkisuutta Hesarissa lauantaina. Samalla HS julkisti lehtirunokisan. Mielenkiinnolla odotan, millaisia tuotoksia kilpailu kerää. Tosin olen jo nyt ollut ilahtunut, kun ihmiset ovat linkanneet omista runoiluistaan. Näyttää siltä, että lehtirunoilusta on helppo innostua. Blogimaailmassa minua on aina kiehtonut vuorovaikutus, ja lehtirunoilu … Continue reading "Lehtirunoilu eteni Hesarin kilpailuksi"

Kotoilua maistelemassa

Huili-lehdessä 5/2011 julkaistu kolumnini. Kiitos Facebook-tovereille, jotka jakoivat ajatuksiaan aiheesta silloin kun kolumnia suunnittelin! Viime kuukausina ei ole voinut välttyä kotoilulta. Siis tuolta termiltä, jonka mukaan puuhastellaan kotona: leivotaan sämpylöitä, askarrellaan nimikyltit wc-pyyhkeisiin, kasvatetaan minitomaatit, askarrellaan sisustustyynyihin koristekukkaset ja säilötään omenasosetta. Jostain syystä kotoilun hehkutus tuntuu minusta hieman häiritsevältä. Kotoiluvastaisuudesani lienee ripaus ärsytystä siitä, miten … Continue reading "Kotoilua maistelemassa"

Kulutamme kuin aateliset ja muita tekstejä

Lisäilin sivuille muutaman tekstin eli Kraft&Kulturin Huili-lehdessä viimeisen puolen vuoden aikana julkaistuja kolumneja. Oma suosikkini on Johanna Ilmakunnaksen väitöskirjaan Kuluttaminen ja ylhäisaatelin elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa perustuva ”Kulutamme kuin aateliset”. Ihan vain siksi, että tuo kyseinen väitöskirja oli herkullista lueskeltavaa ja kiinnostava katsaus aateliston elämään ja kulutustapoihin. Itseäni lainaten: ”Monet kuluttajuuden teemat eivät siis ole kovin … Continue reading "Kulutamme kuin aateliset ja muita tekstejä"

Kulutuskolumnisti huilii jouluun

Tänä vuonna on ollut taas ilo päästä tekemään kivoja hommia. Yksi näistä on ollut energiayhtiö Kraft&Kulturin syksyllä lanseeratun asiakaslehden Huilin kolumnointi. Tykkään Huilin ideasta eli ekologisesta lifestyle-lehdestä. Huili ei ole sellaista tavanomaista ”kierrätä ja syö kasviksia” -ekopaasausta (on sitäkin toki joukossa), vaan menee syvemmälle ja pohtii laajemmin. Myös Ritva tykkäsi Huilista. Siksi tähän lehteen on … Continue reading "Kulutuskolumnisti huilii jouluun"

Urbaani sopeutuja, on/off-maailman kasvatti vai rokan syövä rohkea?

Viime viikolla minulla oli ilo päästä kuuntelemaan futuristi Elina Hiltusen (joka on minulle tullut tutuksi aikoinaan ennen kaikkea Heikot signaalit -blogistaan) kertomana Finpron ajatuksia tulevaisuuden kuluttajista. Nuo kolme mainittua ihmisryhmää kuuluvat Finproon syyskuussa julkaisemiin tulevaisuusnäkymiin, ja moni kohta kuulosti kovin tutulta jo pelkästään oman elämäni perusteella. Urbaani sopeutuja kierrättää, keksii ja kehittää. Uuden urbaaniuden myötä … Continue reading "Urbaani sopeutuja, on/off-maailman kasvatti vai rokan syövä rohkea?"

”Lehtijutussa täytyy olla otsikko vaikka minussa ei ole”

Petri Tamminen kuvaa kirjassaan Muita hyviä ominaisuuksia tilannetta, jossa hän antoi lehtihaastattelua: ”En kylläkään usko, että toimittaja olisi kuunnellut näitäkään puheitani. Toimittajat eivät kuuntele. Mitä kokeneempi ja parempi toimittaja, sitä vähemmän hän kuuntelee. Haastateltaville tällainen hajamielisyys on hämmentävä kokemus, harmittaa että mitä tuo toinen ollenkaan tuli, jos ei kerran puheet kiinnosta. Tekee mieli kostaa, vyöryttää … Continue reading "”Lehtijutussa täytyy olla otsikko vaikka minussa ei ole”"

Freetoimittaja kirjoitti romaanin freetoimittajan ammatillisesta kriisistä

Eräässä luovan kirjoittamisen koulutuksessa opettaja kertoi, että suuri osa koulutuksiin osallistuvista työskentelee viestinnän parissa. Tämä sitten näkyy niin, että harjoitusteksteissä usein seikkailee toimittajia tai tapahtumat vähintää sijoittuvat viestintäalalle. Yleinen tokaisu lienee myös se, että moni toimittaja oikeasti haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Tosin muistini mukaan olen jossain joskus (luotettavaa lähdeviittausta jälleen!) törmännyt väitteeseen, että noin kolmannes suomalaisista … Continue reading "Freetoimittaja kirjoitti romaanin freetoimittajan ammatillisesta kriisistä"

Kyrön Mielensäpahoittaja kuuluu kulutuskriittisiin hauskuttajiin

Kaunokirjallisuudesta, kuten niin monesta muusta kulttuurituotteesta, poimin helposti kuluttamiseen liittyvät näkemykset. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja oli kulutuskriittisissään kommenteissaan ja ajatuksissaan osuva ja hauska. Valitettavasti en ole kuunnelmaa (jonka perusteella kirja on koottu) kuullut, vain lukenut kirjan, mutta toimii tämä tekstinäkin. Enkä voi kuin kadehtia Kyrön tapaa kirjoittaa. Oli siis pakko poimia muutamia kulutuspätkiä blogiin asti. Talouden … Continue reading "Kyrön Mielensäpahoittaja kuuluu kulutuskriittisiin hauskuttajiin"

Jännää: elämä, netti ja runous

Kesä on ollut hieno. Sen myötä tauko tämän blogin kohdalla venähti pidemmäksi kuin kuvittelin. Tauko on hyvä päättää yhdellä lukuisista runoista, jotka luin kesän mittaan. Kai Nieminen on yksi suosikkirunoilijoistani, ja jotain oleellista on tässä kerrottu. Kun aika moni lomien jälkeen esimerkiksi muistelee salasanojaan, minäkin sain kesällä punkin kiinni nahkaani, helteen ohessa on saatu ihailla … Continue reading "Jännää: elämä, netti ja runous"