Eilen olin Turussa Dodo ry:n Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa -seminaarissa yhtenä Kaupunkilanen kuluttajuus -paneelin puhujista. Keskustelu rönsyili varsin laajasti kuluttamisen motiiveista ja tavoista kuluttajan identiteettiin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Varsinaisesti siis blogeista puhuminen jäi vähemmälle, vaikka toki niitä itse toin esiin.
Luksusta halpatuotannon sijaan
Erityisesti eettis-ekologisesta kuluttamisesta puhuttaessa on nyt pinnalla luksus: jos kerran jotain on ostettava, niin eikö voisi ostaa kallista, kestävää ja itselle suurta mielihyvää tuottavaa sen sijaan, että hankitaan useita ja halpoja.
Ajatus on sinällään tietysti kannatettava, minkä sanoin keskustelussa. Mutta onhan siinä omat ongelmansa: kuten Sari Kuvaja totesi, ensisijaista olisi tehdä hankintoja oman tarpeen mukaan. Loppujen lopuksi se tavara- ja palvelumäärä, jonka todella tarvitsisimme, on pieni, mutta silti paljon erilaista ja osittain ylimääräistäkin kertyy.
Osta palveluita, älä materiaa
Toinen aihealueen kulutusvaihtoehto on palveluiden suosiminen. Minulta kysyttiin, osaavatko kuluttajat mieltää palvelut tietyllä tavalla kulutushyödykkeiksi kuten tavarankin. Oletan, että kaikki eivät osaa, sillä palvelun ongelmahan on mielihyvän haihtuvuus. Kuluttaja vertailee hankintojaan: jos hierojalla käynti maksaa 30 euroa tai konsertti 15 euroa, niin saisiko samalla hinnalla jotain muuta, josta olisi iloa? Tavarasta varmaan usein koetaan saatavan pidempiaikainen, pysyvämpi mielihyvä.
Toisaalta keskustelun jälkeen ryhdyin miettimään, että yksi syy sille, miksi näitä kaikkia hienoja palveluita ei osteta, vaan kerätään tavaraa, on ajan rajallisuus. Kodista on tullut tutkimusten mukaan yhä tärkeämpi kulutuskohde, jonka sisustukseen ja varusteluun panostetaan. Se aika, joka siellä vietetään, halutaan viettää mukavassa ympäristössä. Kotoa poislähtö johonkin palveluiden pariin on aikaa, joka vietetään muualla kuin omassa, mukavassa, huolella hiotussa ympäristössä. Kiireisyyteen on helppo vedota ja jättää kulttuuririennot väliin, ja sen sijaan sitten panostaa kerran-pari vuodessa lomamatkaan.
Kuitenkin esimerkiksi siivouspalveluiden suuri kysyntä pääkaupunkiseudulla antaa uskoa siihen, että tällaisille aikaa säästäville palveluille on tarve. Mutta siinäkin hinta on ratkaiseva tekijä: ilman kotitalousyön verovähennystä siivousta ei tälläkään hetkellä niin paljon ostettaisi.
Voiko yksin vaikuttaa?
Yhtenä aiheena keskustelussa käytiin myös kuluttajien valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Tässäkin asiassa olin samaa mieltä kuin Kuvaja siitä, ettei kaikkea pitäisi sälyttää kuluttajan niskoille, vaan jos halutaan kehittää eettis-ekologisempia toimintatapoja, on siihen tultava porkkanoita myös muualta. Yritysten toiminta perustuu voiton tavoitteluun, joten ei siellä muuteta toimintamalleja, ellei sitä nähdä taloudellisesti kannattavaksi.
Meiltä kysyttiin, voiko kuluttaja sitten oikeasti vaikuttaa teoillaan ja valinnoillaan? Koenko minä vaikuttavani? Kyllä, ainakin jonkin verran. Kun kirjoitan Kulutusjuhlaan, niin kuvittelen, että saan jonkun edes joskus ajattelemaan kulutuskäyttäytymistään. Kuluttamisesta puhuminen on tärkeää, koska me jokainen olemme kuluttajia, ja talouskasvun mantraa hoettaessa pitäisi mielestäni edes hieman yrittää ymmärtää niitä omia kulutuspäätöksiä ja -tottumuksia.
Toistaiseksi en ole saanut yhdestäkään blogissa mainitussa yrityksestä yhteydenottoa, vaikka teksteissä on lähes poikkeuksetta linkit yritysten sivuille. Ihmisten googlettaessa tiettyjä tuotemerkkejä tai yrityksiä he kulkeutuvat Kulutusjuhlaan ja lukevat kommentit, ja ehkä tätä kautta vaikutamme ostopäätöksiin.
Ja kun tekniikka kehittyy, niin se Kuluttaja 2.0 saa yhä enemmän vaikutusvaltaa.
Hei, tykkään puhua!
Keskustelussa huomasin, että minulle ei sinällään tuota mitään ongelmia puhua blogeista ja kuluttamisesta, joten ilmeisesti olen aihealueen jollain lailla sisäistänyt. Ongelmaksi taitaa muodostua enemmänkin se, että olisi niin paljon sanottavaa, mutta jotenkin omat viestit pitäisi priorisoida.
Paneelikeskustelusta jäi kuitenkin hieman pöllähtänyt olo: höpöteltiin monenlaista, mutta sanoinko mitään oikeasti oleellista ja tärkeää? Mutta onko sillä loppujen lopuksi niin suurta merkitystä, jos viestinnässä sanat kuitenkin muodostavat vain sen pienen osan? Ja tuollaisessa monen ihmisen jutustelussa ei ole syytäkään vain jumiutua kailottamaan omaa sanomaansa.
Toki nautin tilanteesta paljon. Koen esilläolon ja puhumisen itselle kiinnostavista aiheista helpoksi. Siltä se on tuntunut aina, joten enpä taida malttaa odottaa, että pääsen seuraavan kerran kertomaan blogaamisesta laajemmalle kuulijajoukolle.
Muiden herättäviä näkökulmia
Illan muista puhujista kuuntelin mielenkiinnolla parkouraaja Joonas Tähtistä ja vammaisjärjestö Kynnys ry:n Turun puheenjohtajan Jukka Kumpuvuoren kokemuksia kaupungista. He katselevat urbaania elintilaamme hyvin eri tavoin, ja tästä oli mukava kuulla.
Omassa paneelissani ollut viestinnän parissa toimiva, tämän syksyn esikoiskirjailija Sari Kuvaja oli sellainen, kuin odotinkin, eli älykäs ja ajatteleva nainen, joka oli ilo tavata. Myös Turun Kirjakahvilan Hanna Kaikko oli mukava, ajattelevainen ja ilmiselvästi omalta osaltaan paljonkin kulutusvalintoja miettivä uusi tuttavuus.
Illan viimeisenä ja vauhdikkaimpana puhujana toimi Meiju Niskala, joka myös mm. blogaa Image.fi:ssä. Hauska ja energinen Meiju sai hymyilemään ja miettimään, miksei joskus voisi kyseenalaistaa omaa tapaansa toimia kaupungilla: jos vaikka kokeilisi sitä, että hymyilee jokaiselle vastaantulijalle. Tai pitäisi kaupunkia omana huvipuistonaan. Tai harhailisi turistijoukon tai satunnaisen vastaantulijan perässä niin kauan kuin pystyisi.
Lisäys klo 10.25: Isoveljeni otti digikameralle videopätkän, jossa kerron, mitä ovat Marinadi ja Kulutusjuhla. Kyseessä on nyt legendaarisesti ensimmäinen kerta, kun levitän nettiin itsestäni liikkuvaa kuvaa. Samalla testaan nyt suomenkielisenä lanseerattua Bubblarea, joka pyrkii kilpailemaan paikallisesti You Tuben kanssa.
Itse olen saanut useamman kerran kommenttia niiltä yrityksiltä, joihin olen linkannut. Tosin olen kirjoittanut niistä negatiivisesti.
Ehkä minunkin pitää ruveta tosissaan haukkumaan