Jotta tiedekunnassamme säilyttäisi jatko-opiskeluoikeuden, on vuoden sisällä opiskelijaksi hyväksymisestä jätettävä opinto- ja tutkimussuunnitelmat. Oma ensivuoteni lähenee loppuaan, ja mitään näkyvää en siis varsinaisesti ole saanut jatko-opintojen suhteen aikaan. Nyt sitten taas kirjoittelin tutkimussuunnitelmaa uusiksi, ja ajattelin ottaa kohteeksi muoti- ja trendiblogit ja niiden kulutuskirjoittelun. Olisi jo sentään hiukkasen rajausta aiheeseen.
Mutta näillä näkymin uhkaan jäädä ikuiseksi “väitöskirjaa aloittelevaksi”. Täytyy myöntää, että pidän jatko-opintoja jonkinlaisena takaovena: jos ei ole muuta, niin voin aina sanoa tekeväni niitä (tosin enpä ole edes yhtään apurahaa anonut, joten mitään rahoitusta tai ulkopuolista porkkanaa tälle harrastukselle ei ole).
Toisaalta nautin kyllä akateemisessa maailmassa pörräilystä. Se tuo ajatteluun erilaista näkökulmaa ja syvyyttä, ja sen kautta toki saa luotua myös kontakteja. Joten ehkä jonakin päivänä otan ja repäisen, alan tosissani pakertaa (kunhan on oma talous kunnossa!) ja se väitöskirjakin voisi syntyä.
Tosin kynnys esimerkiksi tieteellisen tekstin tuottamiseen on kohonnut korkealle, ja englanniksi en koe osaavani kirjoittaa oikeastaan mitään järjellistä. Siis kyllä näitä ylitettäviä kynnyksiä riittää.
Mutta jos nyt ensiksi se opintosuunnitelma johonkin kuntoon ja tutkimussuunnitelma proffalle hyväksyttäväksi. Säilyisi sitten edes tämä jatko-opiskelijan kätevä status, heh.
Facebookista pöhistään nyt
Ongelmansa on siinäkin, että nettimaailmassa tapahtuu niin paljon ja vauhdilla, etten malta keskittyä vain blogeihin ja niihin liittyviin aineistoihin. Tänäänkin huomasin lukevani Facebookia tarkastelevasta tutkimuksesta (Ellison & al. 2007), koska olen itsekin nyt jotenkin ryhtynyt ajattelemaan, että se on näistä monista SNS (Social Network Sites) -palveluista jollain lailla omaan elämään sopivan tuntuinen (profiilini). Suomalaisten käyttäjien määrä Facebookissa kasvaa vauhdilla ja omiakin tuttuja liittyy mukaan yllättävän vauhdikkaasti.
Facebookin lähtöpaikkanahan on Yhdysvallat ja sikäläinen opiskelumaailma, jonka tietysti huomaa Facebookia käyttäessään. Kyseisessä tutkimuksessa ovatkin kohteena juuri opiskelijat ja heidän Facebookin hyödyntäminen. Tutkimus vahvisti sen käsityksen, jonka olin itselleni Facebookista muodostanut: sitä käytetään ns. offline-yhteyksien ylläpitoon eikä juurikaan uusien suhteiden luomiseen. Facebookia kyselyyn vastanneet käyttävät varsin ahkerasti: kyselyyn vastannet seikkailivat sivuilla normaalisti 10-30 minuuttia päivässä ja heillä oli 150-200 toveria listattuna.
“Online social network sites may play a role different from that described in early literature on virtual communities. Online interactions do not necessarily remove people from their offline world but may indeed be used to support relationships and keep people in contact, even when life changes move them away from each other.”
Itse en ole hirveän aktiivinen ollut näillä missään sivustoissa. Minun “offline”-lähipiirissäni on kovin monia sellaisia, jotka eivät ole juurikaan mukana “online”, joten sikäli kaikki SNS-sivustoni kontaktit ovat toistaiseksi pitkälti samojen henkilöiden kanssa verkottumista, ja erityisesti tietysti blogeista tuttujen kanssa. Eli siis kontakteista puuttuu monta oikeasti minulle todella tärkeää ihmistä, ja sitten mukana on myös niitä, joita en ole koskaa edes tavannut ja joihin offline-yhteyskään ei välttämättä ole kovin vahva.
Joten Esinetarinoissa olevalle toteamukselle on helppo nyökytellä:
“Sellaista päivää ei tule, että kaikki hyppäävät Facebookin sivuilla klikkailemassa send me a beer -ikoneita. Sen sijaan ihmiset varmasti keskittyvät niihin mahdollisuuksiin, joilla saa höystettyä päiväänsä hieman vakavammin ajatuksin. Ne pitäisi saada näkyviin, jotta touhun mielekkyys kantaa hypen yli. Sielukkaat palvelut elävät kyllä.”
(Facebookiin liittyviä muiden blogaajien lausahduksia kokosin tuonne TalSan Omaan sanaan ja varmaan teen sitä jatkossakin osuvien kommenttien tullessa kohdalle).
Aloittaminen osaa kyllä olla todella hankalaa. Itselläni on ollut tuntuma, että pitäisi ensin lukea ja perehtyä ja suunnitella ja pohtia ennen kuin voi alkaa mitään oikeaa tekemään, että varmasti osaa tehdä asiat oikein ja on kaiken huomioinut. Ohjaaja on onneksi ollut patistelemassa, että saman tien vain aineiston keruuseen ja tekstit ehtii kyllä lukea myöhemminkin. Missä on kyllä varmasti mieltä, sillä teksteistä saa eri tavalla irti, kun on aineisto, jota vasten lukemaansa tekstiä tulee peilattua. Henkisiä kynnyksiä riittää ja omalla kohdallani huomaan, että olen kehittynyt huomattavasti tekosyiden keksijänä.
Ph, sanos muuta, tekosyitä riittää ja aloittaminen tuntuu vaikealta. Kai sitä pitäisi vain pienin askelin edetä, mutta kun ei saa sitä ensimmäistäkään otettua kunnolla.
Lopettaminen on paljon hankalampaa kuin aloittaminen.
Kun Wickströmin Kim aikoinaan ehdotti kirjan kirjoittamista, kirjoitin seuraavana viikonloppuna 60 liuskaa.
Seuraavan 30 liuskan kirjoittamiseen meni vuosi.