Olen viime aikoina ajautunut pohtimaan yhä enemmän eettis-ekologista kulutusta, sekä omakohtaisesti että laajemmin. Heinäkuussa Tanskassa luomutuotteet olivat tavallisissa kaupoissa näyttävästi esillä, Briteissä puuhataan pakkauksiin “hiilijalanjälki”-merkintöjä, Ruotsissa matkatoimisto järjestää junamatkoja halki Euroopan, maailmalla isot yritykset puhuvat uudella äänensävyllä yhteiskuntavastuusta, ja Viisi Tähteä -ravintola-alan julkaisu palkitsi Suomen Parhaana kulttuuritekona vuonna 2007 kyyttöjen suojelun.
Omassa elämässäni olen muuttopuuhissa tuskaillut tavaran määrää. Lisäksi muutenkin olen kokenut omat kulutustottumukseni monin tavoin huonoiksi ja todennut, että voisin edes mm. vähentää lihan syömistä ja jättää kengät ostamatta vain siksi, että ne ovat kivat.
Tahdonhan olla esimerkillinen edelläkävijä, kuluttaja, joka nauttii muuten kuin tavaraa keräämällä.
Kyllä se niin on, että ympäristökysymykset eivät enää todellakaan ole vain viherpiipertäjien hörhöilyä. Siitä on tullut myös kannattavaa bisnestä.
Trendejä toki tulee ja menee. Siirrymme kenties tästä pirstaleisesti, itsekeskeisestä ajattelusta kohti pysyvämpää. Onkin muodikasta käyttää kaksi viikkoa aikaa hitaaseen matkustamiseen: ei siis kauas, mutta hartaasti. Kotoisista, turvallisiksi mielletyistä raaka-aineista valmistetaan luonnonkierron mukaan aterioita ja juurekset, ohra, marjat, sienet ja vastaavat ainekset arvoonsa. Kylpyläloman sijaan suunnataan telttailemaan.
Lauantaina on ympäristöjärjestö Dodon organisoima Megapolis 2022 -tapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla. Puhmassa on kiintoisia henkilöitä presidentistä lähtien. Tapahtumaan liittyen on City-lehdessä dodolaisten sankarikuluttaja-manifesti.
Dodo on myös ryhtynyt kehittelemään Tuotewikiä. Iso projekti, jossa riittää varmasti hommaa ja jonka laajuus on mieletön. Mutta jostain on aloitettava. Minä olen myös hiukkasen sotkeutunut tähän projektiin, kun pyydettiin antamaan kommentteja, joten sikälikin seuraan mielenkiinnolla.