Olen taas mukana uudessa blogissa. Ensimmäistä kertaa minulle jopa maksetaan jonkinlaista korvausta siitä, että kirjoitan blogiin. Kyseessä on viestinnän ammattilaisten, ProComin (aiemmin tunnettu Tiedottajien liittona) blogi.
Olen sopinut olevani mukana ainakin alkuvaiheessa pohtimassa yhteisöviestinnän kenttään liittyviä kysymyksiä. Toki toivon, että blogi saa muitakin keskustelemaan aihealueesta.
Eli omilla blogeilla ei jatkossakaan liene tarvetta eikä etenkään halua tienata suoraan, mutta toki voin naputella sovitusti muihin blogeihin korvauksesta. En tietysti ihan mistä vaan, sillä en nyt sentään kaikesta lehtijuttujakaan tee.
Työn puolelta olen nettiin kirjoittanut esimerkiksi S-ryhmän toimeksiannosta (kuten tämä pakkaamista ja ekologisuutta käsittelevä pätkä).
– – –
Paperisessa ITViikossa syksyn mittaan julkaistut neljä BlogIT-kolumniani löytyvät nyt omalta sivultaan.
– – –
Lisäsin edellisen postauksen loppuun linkkejä blogiteksteihin, joissa käsitellään viime viikon Hesarin blogi-iltaa.
Hieno homma, että ProComkin on lähtenyt blogaamisessa vetämään hieman avoimempaa linjaa. Mielenkiintoista nähdä millaista jälkeä syntyy tuolla kirjoittajaporukalla 😛
Olen itsekin ProComin jäsen ja oma fiilikseni on se, että jäsenten leipätyössä ja järjestönkin toiminnassa verkkoviestinnän kehitys on aina ollut lapsipuolen asemassa. Toivottavasti blogissakin käsitellään verkko itsessään, esim. miten dialogit verkossa vaikuttavat tulevaisuudessa pörssitiedottamiseen, eikä pitäydytä perinteisissä aiheissa, kuten vuosikertomuksen printtiversion visuaalisuudessa.
Niin ja hieno homma, että siellä on alussa mukana auttamassa joku joka ymmärtää tätä touhua 😉
Jussi-Pekka: Minäkin odotan mielenkiinnolla, millaista jälkeä syntyy 🙂
Ja joo, verkkoviestintä ei ole ehkä ollut järjestön ja perustiedottajien vahvin kenttä. Minä en taas noista printtivuosikertomuksista sun muista juurikaan osaa näkemyksiä antaa, joten varmaan väistämättä valuu tänne netin puolelle omat aiheet. Tai sitten toimittajien ja tiedottajien yhteistoimintaan, koska sitä puolta kuitenkin konkreettisesti kohtaan vähintään viikottain.
Kiitos vaan kannustuksesta, katsotaan nyt sitten vuoden päästä, mihin suuntaan blogi on kehittynyt.
MariKoo, tutustuin tänään bloggaajien pikkujouluun ja löysin tämän postauksen, joka kertoi ProComin blogista. Kävin katsomassa. Pidän persoonallisesta kirjoitustyylistäsi ja pikkujouluporukoista löysin uusia jänniä persoonia.
Kirjoitan itse useita omia blogeja suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Olen jakanut blogini “kanaviin”, jotka erikoistuvat eri asioihin. Osaa niistä rasittaa “asiakeskeisyys”, josta yritän päästä kirjoittamalla eroon, mutta arjen keskellä ei ole aina aikaa persoonalliseen ilmaisuun. Ehkä pitäisi kirjoittaa vähemmän ja paremmin.
Jotkut “kanavistani” ovat päiväkirjoja, joihin kerään havaintoja blogiavaruudesta ja kirjoitan, mitä sylki suuhun tuo. Kuulen tätä kirjoittaessani, että “UPM suunnittelee jätti-investointia Venäjälle”. Olen odottanut tätä tietoa ja tulihan se sieltä. “UPM:n investointi on yli miljardi euroa ja on yhtä suuri kuin kiistelty Metsä-Botnian invenstointi Uruguayssa.”
Houkuttelen asiakkaitamme avoimempaan viestintään, Wikien ja blogien käyttöön. Suomalainen peruyrityskenttä on kuitenkin konservatiivista ja blogit edustavat vielä valtaviralle vaikeakulkuista ja -selkoista miinakenttää, josta on parasta pitää näppinsä ja näppäimistönstä erossa. On aloja, joilla FAX on vielä rautaa.
Aistin kuitenkin muutosta ilmassa. Uudet tuulet tulevat yrityksiin nuorten osaajien kautta. Isällinen / Äidillinen ohjeistaminen ja paapominen vie tietenkin useilta yritysblogeilta terää ja luettavuutta ja kiinnostavuutta. Jospa yrityksillämme olisi malttia ja kanttia lisätä avoimuuttaan ja vuoropuhelua asiakkaittensa ja ympäristönsä kanssa.
OHJEEKSI riittänee hyvä ja arvostava asenne. Vaikeitakin asioita on voitava käsitellä. Kauhuesimerkkinä mieleeni tulee Nokian vesilaitoksen “vaikenemisen ja väärien tietojen strategia”, jolla vaarannettiin tuhansien nokialaisten terveys. Tutkimme tätä tapausta mikrobiologian, limnologian ja virustutkimuksen näkökulmasta (osaajien verkosto) ja teemme aiheesta BASECAMP seurantaa. Oletamme, että kriisi jatkuu pinnan alla ja pimennossa vähintään vuoden. Aihe poistuu ajoittain julkisuudesta, mutta ongelmat eivät suinkaan ole ohi. Tässä olisi rankan ja palvelevan bloggaamisen paikka. Kerron tästä tarkemmin myöhemmin, kun saamme tietoja Suuronnettomuuslautakunnan työskentelystä. Rakennamme kerääntyvien tietojen pohjalta kriisitiedottamisen mallia, johon liittyy mikrobiologinen “sääkartta” ja “virusvaroitusjärjestelmä”.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kymijoki Virtaa blogi on valjastettu Nokian veden seuraamiseen. Oletettavasti seurattavaa riittää vähintään vuoden. http://kymijoki.livejournal.com/
Toivotaan parasta.
Helge, mukava, jos olet tykännyt ja löytänyt uutta luettavaa! Sinulla on noita blogeja niin paljon ja muuta tuotantoa netissä, että heikompia hirvittää 🙂
Ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että aito avoimuus olisi paikallaan monessa tapauksessa. Jotenkin minusta tuntuu, että Suomessa yritykset ovat vielä kovin varuillaan siinä vuoropuheluun lähtemisessä. Ja kyllä se vaatii myös resurssointia, joten jos kukaan ei ole nettimaailmassa kuin kala vedessä, niin ihan heti sinne ei ehkä olekaan hyvä hypätä.
Nokia-case kuulostaa mielenkiintoiselta ja todellakin, toivotaan parasta. Kriisitiedottamisen kannalta tapahtuma oli kyllä valitettavan huono esimerkki.
MariKoo, verkkoon on vuosien mittaan kertynyt paljon kamaa. Alussa kirjoittaminen ja tuottaminen oli kokeilevaa ja hyötyjen etsintää. Nykyään verkko toimii sekä tuotekehitys- ja kaupallistamisympäristönä. Blogien, wikien ja sivujen avulla säästään itseni kymmenien tuhansien kilometrien vuotuisilta autolla-ajomatkoilta ja turhalta lentämiseltä. Säästään myös paljon aikaa. Viime vuosina tämä on ollut tietoinen valinta, joka on mahdollistanut laajan virtuaalisen toiminnan. Yritän vetää mukaan pk- ja suuryrityksiä avoimeen innovatiiviseen toimintaympäristöön. Joskus tuntuu, kuin vetäisi kivirekeä, mutta onneksi sinne tänne syntyy toimivia pesäkkeitä ja tiimejä.
Seuraan intensiivisesti alan kehitystä USA:ssa. Olemme kulttuurisesti muutaman vuoden jäljessä, mutta onneksi meillä on Jaiku -yhteisö, jonka porukat kilpailevat tasapäisesti amerikanserkkujen kanssa. Facbookiakin olemme muutaman verkostoveijarin kanssa yrittäneet ymmärtää, mutta gadgetointi vie persoonallisuudelta terää. En ole jaksanut ylläpitää LinkedIn, en Xingiä ja Facebookille saattaa käydä samoin, koska se tuottaa niin paljon turhaa sälää. Ehkä verkko tekee paluuta pienempiin yhteisöihin, joissa sosiaalisuus on syvempää kuin “moikka, moikka, olen kahvilla”.
Loic Le Meurin Seesmic on mielenkiintoinenn (video-twitter), mutta kirjoittaminen on silti hirveän paljon tehokkaampaa. Liiallinen kuvien käyttö tylsistää viestintää. Ilmeisesti emme vielä ole kovin taitavia kuvallisen tarinankerron osaajia (yleistys). Aikojen alussa Rocketboom tuntui mielenkiintoiselta. Videoviestintä vaatii paljon persoonalta. Audio haluaisin tuottaa enemmän. Olen kokeillut podcasteja, mutta kirjoittaminen on arjen vilinässä nopeampaa.
Suhtaudun epäilevästi sosiaalisen median liialliseen automatisointiin (gadgets). Vuorovaikutuksen välineistä IRC on esimerkki taloudellisuudesta. Ei mitään turhaa. Sama pätee blogeihin. Saas nähdä mihin tämä johtaa. Massojen mukaan tulo on vielä nurkan takana, mutta varhaiset xperimentalistit mallintavat virtuaalisoituvaa yritystoimintaa. Olet yksi suunnan näyttäjistä.