Jos todellinen ruokakriisi iskisi, voisimme syödä myös rehuviljaa

Vuosien aikana olen usein päätynyt keskustelemaan viljasta, sen viljelystä, käytöstä ja laadusta. Nyt, Venäjän hyökättyä Ukrainaan, aihe on taas vahvasti esillä. 

Viljan tuotantoon ja laatuun liittyy usein muutamia usein esitettyjä kommentteja, jotka eivät aina pidä paikkaansa. Käyn nyt läpi niitä. Viljelyyn ja viljaan liittyy silti paljon muutakin, joten tämä on tietysti vain kapea osa kaikesta viljakeskustelusta, koko maatalouden muutoksista puhumattakaan. Siksi suosittelen lukemaan Ville Lähteen BIOS-blogin tekstin Ruokakriisi ja omavaraisuuden illuusio.  

Vain pieni osa viljasta kelpuutetaan elintarvikekäyttöön. 

Totta, sillä elintarviketeollisuus määrittää ostamalleen viljalle kriteerit. Teollisuus esimerkiksi leipoo leipää tietynlaisesta viljasta jauhetusta jauhosta tai mallastukseen vaaditaan tietyt kriteerit täyttävää ohraa. 

Jos vilja ei täytä elintarvikekäyttöön soveltuvan viljan kriteerejä, ei sitä ihminen voi syödä. 

Ei pidä paikkaansa. Jos kunnon ruokakriisi iskisi, söisimme rehuviljaakin. Suomalainen rehuvilja ei siis yleensä sisällä mitään sellaista, jonka vuoksi se ei soveltuisi ihmiselle. Elintarviketeollisuus on asettanut viljoille tietyt kriteerit, kuten myös rehuviljoille on omat kriteerinsä. Esimerkiksi leipävehnältä ja rukiilta vaaditaan tietty sakoluku, jotta viljasta saadaan leivottua halutunlaista leipää.

Kriteerejä myös muutetaan satovuosien mukaan, jotta elintarvikekäyttöön saadaan riittävästi viljaa. Leipää ei voida leipoa kuin tietyt kriteerit täyttävästä viljasta, mutta se ei tarkoita, etteikö rehuvilja voisi sopia johonkin muuhun elintarvikekäyttöön. Nyt kriteerit on voitu pitää korkealla, ja sehän on tavallaan hienoa. Mutta samalla syötämme eläimille paljon viljaa, jonka voisivat syödä ihmiset.

Yksi elintarvikekäytön kriteereistä on riittävän suuri jyväkoko. Käytännössä myllyjen on hankala käsitellä pienijyväistä kauraa ja ohraa, eikä myöskään mallastukseen haluta pienijyväistä viljaa. Jos siis pienijyväisiä viljoja ryhdyttäisiin käyttämään, tulisi myllyprosessien ja sen myötä tuotteiden hinta entistä kalliimmaksi. Suomalaisen kauran ja ohran jyväkokoa on jalostettu suuremmaksi, mikä on merkittävä etu myös esimerkiksi kauran viennissä.

Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettemme voisi hyödyntää suurempaa osaa suomalaisesta rehukaurasta tai -ohrasta suoraan elintarvikkeiksi jollain muulla tavalla, jos olisi tarve (ja tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö osaa viljasta kannata käyttää rehuksi).

Viljassa voi kuitenkin joskus olla sellaisia tekijöitä, joiden vuoksi se ei sovellu ravinnnoksi eikä välttämättä rehuksikaan. Märkinä vuosina esimerkiksi kauralla ongelmana voivat olla hometoksiinit. Toksiinien raja-arvot elintarvikekäyttöön ovat tiukemmat kuin rehuksi ja kriteerit ovat erityisen tiukat lastenruokiin.


Kuva: Pikwizard

Suomessa rehuviljaksi käytetään vain viljaa, joka oli viljelty mallas- tai leipäviljaksi, mutta koska se ei täyttänyt kriteerejä, siitä tuli rehua. 


Ei pidä paikkaansa. Iso osa suomalaisesta rehuviljasta viljellään tarkoituksella rehuksi, koska se on viljelijälle kannattavaa.
Toki esimerkiksi osa ohrasta pyritään viljelemään mallastusta varten. Kaikki mallasohraksi aiottu vilja ei täytä kriteerejä ja päätyy näin rehuksi. Samaa tietysti voi tapahtua myös kauran tai vehnän kohdalla eli elintarvikkeeksi suunniteltu päätyy laadun vuoksi rehuksi. Viljan viljelyn onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä, eikä viljelijä tietysti voi vaikuttaa esimerkiksi kesän säihin.
Toisaalta rehuksi voi joskus päätyä viljaa, joka täyttää elintarvikeviljan kriteerit (kts. seuraava kohta).

Kuivatun viljan, jota tämä teksti käsittelee, lisäksi viljasta voidaan tehdä tuoresäilönnän avulla rehua eläimille. En tiedä, miten yleistä tämä nykyisin on ja mikä sen merkitys on kokonaisuuden kannalta, mutta toisaalta ylipäätään eläinrehupuoleen liittyy paljon asioita, joista en tiedä ja joista on maallikkona vaikea löytää selkeää tietoa (mitä eri tuotantoeläimet todella kaiken kaikkiaan syövät, mitkä ovat rehujen tarkat alkuperät, miten paljon käytetään erilaisia rasvoja ja tuontivitamiineja jne.) Viimeisin laajempi taustoitus, jonka olen löytänyt, on rehustrategiaryhmän raportti vuodelta 2010.  

Täytyyhän viljelijälle olla kannattavampaa viljellä leipäviljaa kuin rehuviljaa

Ei välttämättä ole. Jos viljelijä esimerkiksi tarvitsee rehun omalla tilallaan, hän saa sen myytyä helposti naapuriin (viljan rahdin maksaa viljelijä, joten jos elintarvikeviljan joutuu kuljettamaan kauemmas, kannattavuus putoaa, kts. Ylen juttu, eli kuljetus on oleellinen osa kannattavuuden arviointia) tai rehuvilja on muuten fiksumpi valinta, niin viljelijän voi olla järkevää viljellä viljaa rehuksi, ei elintarvikkeeksi. Viljelijä miettii tätä jo esimerkiksi silloin, kun hän päättää, mitä lajia ja lajiketta kylvää ja millaiselle pellolle ja miten hän panostaa viljan viljelyyn. Esimerkiksi jotkut lajikkeet on jalostettu erityisesti rehukäyttöä ajatellen, toiset taas elintarvikkeeksi.

Asiat eivät tosin ole kovin yksinkertaisia. Nyt, kun rehujen hinnat ovat nousevat ja uhkaavat nousta edelleen, ostorehu nostaa merkittävästi eläintiloilla tuotannon kustannuksia. Lisäksi viimeisen puolen vuoden aikana on nähty, että rehukaurasta voidaan maksaa enemmän kuin suurimokaurasta. Näin ollen rehuksi voi päätyä myös viljaa, jota täyttää elintarvikelaadun kriteerit, koska viljelijän kannattaa myydä vilja ennemmin rehuksi. Poikkeuksellista on myös se, että nyt luomukaura ja -vehnä ovat jopa halvempia kuin tavanomaisesti tuotettu.
On hyvä muistaa, että lähes 80 prosenttia peltojemme pinta-alasta käytetään eläinrehun tuottamiseen. Kasvintuotanto on siis kiinteä osa eläintuotantoa ja rehulle on usein hyvä kysyntä.

Mutta nyt puhutaan kaurabuumista, pitäähän sen näkyä viljelyn kannattavuudessa. 

Vaikka kauran elintarvikekäyttö on kasvanut, ei se välttämättä näy tuottajien taloudessa. Jopa kauran polttaminen puuhakkeen tilalla on voinut olla kannattava ratkaisu viljelijälle.
Kauran ohella myös Suomen eniten viljellyintä viljaa, ohraa, kannattaisi ja voisi hyödyntää enemmän elintarvikkeisiin. Nyt ohrasta melkein 70 prosenttia käytetään rehuksi, kaurasta ja vehnästä lähes puolet. Ohrasta ei voi leipoa sellaista leipää, kuin olemme tottuneet, mutta paljon muuta siitä voi tehdä. Kuten kaura, myös ohra sisältää esimerkiksi hyvää kuitua, beetaglukaania ja monia suoja- ja hivenaineita.

Lisäksi peltoviljelyyn olisi hyvä saada lisää esimerkiksi palkokasveja, joilla olisi merkitystä monella tasolla koko ketjussa. Tämä vaatii lisää viljelyn ja jalostuksen tukea ja tutkimusta.
 

Onhan se hyvä, että meillä on nämä tuotantoeläimet, jotka syövät elintarvikkeeksi kelpaamattoman viljan.

On tietysti hyvä, että viljalle, joka ei kelpaa elintarvikekäyttöön, on käyttökohde rehuna. Mutta se ei voi olla perustelu sille, että meidän olisi syytä ylläpitää nykyistä eläintuotantomäärää ja että rehuksi käytetään melkein neljä kertaa enemmän viljaa kuin ruokaan. Suurin osa rehuviljasadosta käytetään nautojen ruokintaan (Syken Itämerilaskurin taustatiedot), selvästi pienemmän osan syövät siat ja siipikarja.

Uskon, että elintarviketeollisuus kykenee tarvittaessa prosessoimaan monin tavoin viljaa, joka ei täytä tämänhetkisiä elintarvikekriteerejä. Tulevaisuudessa mahdollisuuksia on varmasti vielä enemmän. 

Painotan nyt vielä loppuun, että en ole vaatimassa viljelyn muuttamista yhdessä yössä tai vuodessa tai syyllistämässä viljelijöitä nykymaatalouden rakenteista. Tavoitteeni oli antaa vastauksia näihin tiettyihin viljaan liittyviin kysymyksiin ja pohdintoihin. 

Minä ja viljasäkki vuonna 2014 eli kun isä käski, niin tytär tussaili.


Viljojen laatuun liittyviä faktoja varten olen haastatellut eläkkeellä olevaa viljateknologian tohtoria Tuula Sontag-Strohmia, iso kiitos hänelle! 

Erilaisia viljaan ja viljelyyn liittyviä tilastoja ja hintatietoja on esimerkiksi Vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla.

Kiitos myös viljanviljelijävanhemmilleni vuosien varrella käydyistä keskusteluista.

Mielipiteet ovat täysin omiani. Kannan vastuun myös mahdollisista virheistä. Jos sellaisia tekstistä löydät, niin laita kommentti tai sähköposti etunimi.sukunimi@gmail.com. Myös viljelijöiden näkemykset ovat erittäin tervetulleita.

Tagged: Tags