Muistaessani mainostan oman oppiaineeni eli kuluttajaekonomian järjestämää avointa yleisöluentoa eli brittiprofessori Frank Trentmannin vierailua keskiviikkona 17. syyskuuta. Luento on Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4. krs) alkaen klo 10.
Aiheena on Free Trade Nation: Globalization and Consumer Power in Historical Perspective. Kuulemani mukaan Trentmann on mainio luennoitsija, ja itse aion tietysti mennä paikalle.
– – –
Joutilaisuuspohdintoihini liittyen: taannoin ITViikon uutispäällikkö Perttu Pitkänen kirjoitti omasta vuorotteluvapaakokemuksestaan.
“Ihmettelen luterilaista ”otsasi hiessä” –työmoraalia ja pitkien työpäivien ihannointia, jota vieläkin kansalle tuputetaan. Raamatunkin mukaan työ on rangaistus syntiinlankeemuksesta, ei siis mikään hyve itsessään. Elämässä pitää olla muutakin.
Loman lopussa jäi vielä paljon tekemättä. Ei vaan ollut aikaa harjoitella taas piirtämistä, kerrata ruotsin kielioppia tai opetella soittamaan huuliharppua. Sovelluin erinomaisesti joutilaan vapaaherran elämään, ilman varsinaista työaikaa. Minulta ei heru sympatiaa niille, joille joutilaisuus on haaste.”
Ja tällä viikolla luin Talouselämän päätoimittajan, fanittamani Pekka Seppäsen kolumnista, että hän jää puolen vuoden sapattivapaalle. Samaisessa kolumnissa hän jakaa saamiaan neuvoja, joista yksi on seuraava:
“Merkitse kalenteriin hyvissä ajoin joka viikolle lokero, jossa lukee Ajattele, ja noudata kalenteriasi. Ajattele sohvalla, kävelylenkillä tai saunassa – missä tahansa muualla kuin työpaikalla, sillä työpaikalla on mahdotonta ajatella.”
Qimki laittoi Marinadi-blogin kommenttia:
“Sun yrittäjyys-joutilaisuus pohdinta on ollut aivan mullistavaa ajateltavaa. Että onkin yrittäjä ensisijaisesti siksi että on oman aikansa valtias, ei siksi että haluaa tienata rahaa raatamalla kynnet verillä ympäripyöreitä päiviä. Yrittäjyys ei näemmä sittenkään ole ihan poissuljettu vaihtoehto kun miettii miten järjestäisi elämänsä kivalle tolalle.”
Jokohan kohta joku yrittäjäjärjestö alkaa toppuutella minua näistä lausunnoista, joissa yllytän ihmisiä yrittäjyyteen, jonka tavoitteena ei ole tuottaa suuria voittoja, vaan yrittäjälle itselleen kivaa elämää?
Itsekin kirjoittelin viime viikolla peräti 3 postausta pienyrittäjyydestä ja lopputuloksena oli *idealistin* määritelmä: pienyrittäjyys on valinnan vapautta.
-2k-
Kuten Tom Hodginson kirjoittaa kirjassaan Vapauden ylistys, niin käytännöllisesti katsoen vapaus ja joutilaisuus ovat synonyymeja. “Olla joutilas on olla vapaa. Olla joutilas on elää omien sääntöjen mukaan. Olla joutilas merkitsee sen kaiken yhdistämistä, mikä on ollut jakautuneena.”
“Ajattele sohvalla, kävelylenkillä tai saunassa – missä tahansa muualla kuin työpaikalla, sillä työpaikalla on mahdotonta ajatella.”
Akateeminen etätyöläinen allekirjoittaa ja lisää, että jos työpaikka on myös koti, parhaiten ajatustoimintaa tuntuu potkivan käyntiin sieltä poistuminen! Juoksu- tai kävelylenkki – ja jopa meditatiivinen vesijuoksu – ovat allekirjoittaneelle parasta “ajatusaikaa”; työpöydän ääressä lähinnä luetaan tai kirjoitetaan, eli syötetään aivoihin materiaalia työstettäväksi.
Intensiivinen kirjoitusprosessi on tietysti asia erikseen, silloinhan ajattelu tapahtuu pitkälti kirjoittamisen kautta – tai parhaimmillaan niin, että sanat ja johtopäätökset tuntuvat tulevan kuin itsestään hauduttuaan alitajunnassa “valmiiksi”.
Mietimme viime talvena juuri uutta bisnesideaa, jonka pohjana ei olisikaan voittojen maksimointi, vaan sopiva tulo kaikille osapuolille ja tekijöille. Totesimme, että onhan sekin sallittua, kapitalismin perusteena vain sattuu olemaan yrityksen määritelmä, jossa sen tehtävänä on voittojen maksimointi. Ajatella, jos teorian kehittelijä olisikin kirjannut prinsiipiksi tuon sijaan, että yrityksen tehtävä on sopivan, muttei maksimaalisen voiton tavoittelu?
Kati, minullakin ajatukset liikkuvat parhaiten silloin, kun myös kroppa liikkuu. Olen jo alkanut suunnitella, että ryhtyisin nauhottamaan oivalluksiani tuolla liikkeessä: kynää ja paperia ei ole, mutta voisihan sitä ajatuksensa puhua talteen 🙂
Arttu, voiton maksimointi taitaa olla loppujen lopuksi aika harvan yksityisyrittäjän tavoite. Useimmille riittänee ihan vain “voiton tekeminen”, eikä sen voitonkaan kovin suuri tarvitse olla, kunhan pysyy firma pystyssä. Kvartaalitalouttahan moititaan vielä lyhytnäköisestä voiton maksimoinnista: pitkällä tähtäimellä toimiva yritys voisi tehdä erilaisia ratkaisuja kuin se, joka katsoo vain kvartaalin tai vuoden päähän. Eli esim. kantaa laajempaa vastuuta myös työntekijöistä.
Kesällä kävin Fiskarsissa oppimassa mm. sen, että siellä perustetiin jo 1800-luvun puolella kirjasto, jotta tehtaan väellä olisi henkistäkin pääomaa, ja jossain välissä pistettiin koulukin pystyyn. Sellaista vastuullisuutta yrityksillä pitäisi tietysti nyt olla tuolla jossain kauempana.
Itse päätin tukea globaalia pienyrittäjyyttä Kiva.org -järjestön kautta eli antaa mikrolainoja jonnekin kauemmas. Pieni summa minulta, mutta voi vaikuttaa positiivisesti monen ihmisen elämään jossain toisaalla.