Emma London lähetti Anna-lehden päätoimittajalle palautetta paljon kohua herättäneestä Audi-jutusta ennen, kuin kohu varsinaisesti käynnistyi. Hän julkaisi oman ja vastaukseksi saamansa viestit blogissaan.
Nyt London on saanut Yhtyneet Kuvalehdet Oy:tä ja Anna-lehden päätoimittajaa edustavalta lakitoimistolta kirjeen, jossa vaaditaan poistamaan blogista sähköpostivaihto.
“Reagointia seuraa myöhemmin, mutta sanottakoon nyt tässä että jos Emma Koivula olisi lähettänyt minulle sähköpostia ja kohteliaasti pyytänyt viestin poistamista, olisin sen poistanut ilman muuta. Mutta kun ensimmäinen yhteydenotto tulee juristilta niin ensimmäinen reaktio on soittaa omalle vastaavalle.”
Saatiin siis taas uusi esimerkki siitä, miten blogiteksteihin ei todellakaan pidä reagoida. Etenkään, jos siihen ei ole oikeita perusteita.
Lakimiesten usuttaminen blogien kimppuun ensimmäisenä tekona on jo ajat sitten havaittu huonoksi keinoksi julkisuudenhallinnan kannalta (case Lehtovaara). Kai sen nyt jokainen osaisi myös terveellä järjellä päätellä.
Aiheesta keskustellaan myös Qaikussa. Linkit ja kommentit näyttävät myös jo leviävän sosiaalisessa mediassa (esim. Ihmiskunta).
Mielenkiinnolla jään seuraamaan tapauksen kehittymistä.
Lisäys klo 12.05:
Emma London jätti kommentin tänne blogitekstiin (kiitos siitä, järkevä selitys koko touhulle):
“Itse uskon, että joku siellä uskoo minun vinkanneen asiasta medioille ja siten aiheuttaneen koko kohun. Mikä on toki imartelevaa, mutta ei sinne päinkään totta. Jos Anna lähettää 2000 lehteä media-alan ammattilaisille, niin lulisi että enemmän kuin yksi ihminen saa saman idean viedä asia julkisuuteen. Ja nyt sitten yritetään ampua kärpästä norsukiväärillä.”
Esa Mäkinen on tehnyt nyt aiheesta jutun Hesariin.
“London työskentelee kriisiviestinnän konsulttina ja media-analyytikkona. Hän sanoo, että ei aio poistaa kirjoitusta blogistaan.
“En aio poistaa viestiä. Minulla on oma kotijuristi, jonka kanssa neuvottelin asiasta”, London sanoo.
“Tietenkin normaali-ihmisenä ensin pelästyin, ja sitten vihastuin. Kyllä siinä yöunet lähti pieneltä ihmiseltä, kun saa lakitoimiston kirjepaperilla olevan ystävällisen kirjeen, jossa sanotaan että suuremman vahingon välttämiseksi tee näin”, London sanoo.
“Totta kai tulee mieleen, että en tee näin, keitä te oikein luulette olevanne.”
Onneksi tässä ei sentään olla laitettu juristeja rähinämoodille, vaan sekin kirje sisälsi aika asiallisen (joskin perusteettoan) kehotuksen – olkoonkin, että kirjeet juristeilta ovat aina tulkittavissa uhkaaviksi.
Jäin miettimään, että onkohan Koivula päättänyt olla ottamatta yhteyttä henkilökohtaisesti, koska hänen aiemmat viestinsä ovat päättyneet automaattisesti julkaisuun ja Londonin viimeinen vastaus (“Haastattelusta on muuten jo otettu pdf-kuvat ja niitä on lähetelty sähköisesti kavereille. Kuka ties, minne vielä päätyvät”) vihjaa, että hän aikoo aktiivisesti levittää omaa kielteistä näkemystään eteenpäin.
Voin ymmärtää, että tuon jälkeen omaan yhteydenottoon muodostuu kynnys. Mutta ei se juristi silti hyvä veto ole.
Erkka, niin, en vain ymmärrä Koivulan tarvetta viestin poistamiseen. Eihän se nyt tämän kohun keskellä ollut mitenkään erityinen vastaus.
Facebookissani on jo keskusteltu mm. siitä, että jos lehden suuntaan ryhtyisi esittämään vastaavia vaatimuksia, niin sitten kovaäänisesti vedottaisiin sananvapauteen.
Ja toisaalta on pohdittu sitäkin, miten usein nämä juristien lähettämät kirjeet toimivat: säikähtänyt kirjeen saanut henkilö toimii niin kuin toinen osapuoli haluaa. Lakimiehen yhteydenotto on merkittävää ja kirjeet osataan muotoilla vakuuttavasti, vaikkei niille olisi oikeaa pohjaa. Ja näistä tapauksista me emme sitten koskaan kuule.
MariKoo: Jep, en minäkään näe mitään erityistä syytä viestin poistamiseen – tuo ei kuitenkaan poikkea paljoa muista lausunnoista. Toki on vähän vaikea arvioida minkälaisessa paineessa Koivula kohun vuoksi kokee olevansa tai millaista kontrollia hän pyrkiii saavuttamaan. Ehkä häneltä on oikeasti mennyt yöunet tai sitten vain hän katsoo itsenäistä verkkokirjoittelua sen verran alaspäin, ettei vain siedä sitä.
Ja ainahan voi olla, että hän on mennyt lipsauttelemaan jotain räväkämpää johonkin toiseen palautteeseen antamaansa vastaukseen ja haluaa karsia pois sen julkaisemiseen kannustavat esimerkit… ok, tuokin oli kaukaa haettua, mutta pointti voi olla, että logiikka ja motiivit voivat olla moninaiset.
Luulen, että juristikirjeet toimivat aika usein, useimmista ei tosiaan vain kuulla. Ehkä olisi hyvä jos kuultaisiin. Kaikki kunnia juristeille, mutta heillä ei pitäisi olla tuollaista välinearvoa.
Itse uskon, että joku siellä uskoo minun vinkanneen asiasta medioille ja siten aiheuttaneen koko kohun. Mikä on toki imartelevaa, mutta ei sinne päinkään totta. Jos Anna lähettää 2000 lehteä media-alan ammattilaisille, niin lulisi että enemmän kuin yksi ihminen saa saman idean viedä asia julkisuuteen. Ja nyt sitten yritetään ampua kärpästä norsukiväärillä.
Neuvoni numero yksi annettavaksi asiakkaalle tällaisissa tilanteissa on yleensä se, että jos asiakkaan karsastama nettisivu ei näy Googlen ensimmäisellä sivulla niin älä tee mitään. Nähtävästi tämä ei ollutkaan niin itsestään selvä neuvo kuin mitä luulin.
Erkalle: Meni muuten yöunet minultakin eilen.
Emma, kiitos kommentista, tuo selitys koko touhulle tuntuu järkevältä.
Hienoa sinulta, että nostit asian esiin.
Ja vinkkisi asiakkaillekin aivan järkeenkäypä.
Emma: En epäile yöunien menetystäsi yhtään. Vaikka olen nyt tässä ja Qaikussa kiinnostunut pohtimaan sitä, miten Koivula on voinut tulkita kirjeenvaihtoanne uhkaavana, en millään muotoa pyri vihjaamaan, että tämä olisi sinun kannaltasi mitenkään itseaiheutettua – tapasi käsitellä asiaa on mielestäni täysin nykynormien mukaista. Minua lähinnä kiinnostaa mikä ajaa korporaatiopuolen edustajia tällaisiin virhearviointeihin. On äärimmäisen ikävää, ettei Yhtyneet Kuvalehdet tai heidän juristinsa tajua B2B-otteensa olevan täysin sopimaton ihmisille puhuttaessa.
Google-neuvosi on hyvä. Tarkistin näkyvyyden Koivulan nimellä ja alkuperäinen postauksesi ei vielä näkynyt, mutta heidän ärhentelynsä sen sijaan näkyy tuloksissa.
Emma: Tuo selitys on tosiaan hyvin looginen ja järkevä! Uskon, että sinä vain satuit olemaan ensimmäinen henkilö, joka sai päätoimittajan ymmärtämään, ettei Kiesi-juttua luetakaan vain hassuna huumoripläjäyksenä. Se lienee pelästytti hänet?
Itsekin ehdin blogaamaan aiheesta ennen kuin huomasin Marinkin aiheeseen tarttuneen. Lähetin myös suhteellisen seikkaperäisen (ja pääosin ihan asiallisen) palauteviestin Emma Koivulalle aiheesta viitaten mm. Marinkin mainitsemaan tapaus Lehtovaaraan, sekä nyt jo suljettun Nuevo Latinon tapaukseen, mutta valitettavasti automaattivastaus väittää Koivulan olevan työmatkalla loppuviikon.
Viesti ei selvästikään ollut luottamuksellinen tai ylittänyt teoskynnystä.
Varatuomari toimii täysin vastoin Asianajajaliiton tapaohjeita. (kohta 7.4)
http://www.asianajajaliitto.fi/saantely/asianajajan_tapaohjeet/asianajaja_ja_vastapuoli
Toivottavasti erotetaan.
Laitetaan vielä sitaatti tapaohjeen kohdasta:
“Asianajaja ei saa johtaa vastapuolta harhaan antamalla tälle tosiseikoista tai oikeussäännöksistä tietoja, jotka hän tietää vääriksi.”
Lisäksi:
“5§ Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.”
http://www.asianajajaliitto.fi/saantely/laki_asianajajista
Eikö sähköpostiakin koske jonkin tason kirjesalaisuus? Blogeista on tullut media median joukkoon, siksi niistä käräjöidäänkin.
Kirjesalaisuus suojee kolmansien osapuolien viestinnän. Eli minä en saa edes lukea viestiä joka on vaikka Esalle tarkoitettu. Mutta minulle tulleen kirjeen/meilin saan julkaista.
Emma Londonin toiminta ei riko kirjesalaisuuta, se on muuten vain tökeröä käytöstä.
Tökerö on melko vahva ilmaus ottaen huomioon että kyseinen maili kuitenkin on tietyn position omaavan henkilön (päätoimittaja) työtehtävän mukainen vastaus lukijapalautteeseen. Jos kyse olisi puhtaasti yksityisestä kirjeenvaihdosta, tuota voisi kuvailla tietyissä tilanteissa jopa tökeröksi – nyt tuo on ainakin omasta mielestäni ja ko. viestin julkaisua edeltäneet tapahtumat huomioonottaen aivan sopivaa, korkeintaan hieman ajattelematonta.