Tänään ehdin lopultakin perehtyä Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen Yksilön ääni -raporttiin, joka siis tällä viikolla julkaistiin. Tässä muutamia poimintoja ja ajatuksia raportista.
Heti raportin alussa käytetään esimerkkinä ihmisten omasta aktiivisuudesta ja vapaaehtoisuuden pohjalta toimivasta uuden ajan yhteisöstä Kuukuppikuntaa. Olen itsekin todennut, että Kuukuppikunta on mainio malli siitä, miten yksi tuote voi saada netin kautta aktiivisten kuluttajien avulla runsasta näkyvyyttä ja muuttua "ekohörhötuotteesta" joka naisen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Mokka ja Neuvonen toteavat, että kulutuksesta on tullut monille tapa yksilöllisen äänen löytämiseen ja ilmaisemiseen ja identiteetin etsimiseen. Verkko on antanut tähän hyvän ja helpon välineen: voimme jakaa kokemuksia ja omia totuuksiamme.
"Tarpeesta itsenäiseen ääneen on tullut hyvinvoinnin perustarve."
Kustomointia ja omaa suunnittelua
Raportissa tuodaan esiin se, kuinka kuluttajat eivät enää halua massatuotantoa. Tämä näkyy jo yritystenkin toiminnassa, eli kuluttaja otetaan jollain tavalla osaksi suunnittelu- ja valmistusprosessia. Crowdsourcingissa kuluttaja suunnittelee ja toteuttaa.
"Ilmiöt kuten luova kuluttaja (creative consumer), suunnittelun demokratisoituminen (democratisation of design) ja avoin innovaatio (open innovation) ovat uudenlaisia tapoja ottaa kuluttaja osaksi tuotantoprosessia. Yritykset ovat huomanneet, että ainakin osa aktiivisista kuluttajista kokee tuotteet, palvelut ja brändit niin paljon omikseen, että heille on luonnollista ottaa osaa niiden kehitykseen."
Itselleni tämäntyyppisestä toiminnasta tuli mieleen netissä toimiva t-paitakauppa Threadless, jonne kuka tahansa voi ehdottaa t-paidan kuvitusta ja yhteisö myös palkitsee rahallisesti parhaat tuotokset.
"Kuluttajan on otettava osaa tuotantoon, jotta hän voi saada juuri haluamansa yksilöllisen tuotteet tai palvelun. – – – Tulevaisuuden kansalaisella on vähemmän valtaa kuin tulevaisuuden kuluttajalla. Riskinä on, että tulevaisuudessa voimme olla yksilöitä (ja valisemamme elämäntaparyhmän jäseniä) vain kuluttamisen kautta. Ei siis ole suuri ihme, jos toimimme mieluiten kuluttajina. Kansalaisesta on tullut ressukka, mutta kuluttajuus lupailee kuninkuutta."
Kuluttaminen yksilön itseilmaisua
Kuluttamisen todetaan hallitsevan ajankäyttöä ja shoppailun syrjäyttäneen muita tapoja viettää aikaa. Vapaa-ajasta ollaan valmiita uhraamaan melkoinen osa "oman äänen harjoittamiseen" – itseilmaisuun kuluttamisessa ja vapaa-ajan valinnoissa. Kuluttamisen kautta jokainen saa kokea olevansa yksilö.
"Nykyajan yksilö haluaa olla hyödyksi juuri valitsemallaan tavalla: kampanjoimalla tärkeäksi kokemansa asian eteen, työskentelemällä osana open source -yhteisöä tai wikipedia-kirjoittajatiimiä. – – – Vertaisuuss motivoi. Nykyään vertaiset tulee löytää ja valita itse, muuten motivaatiota ei synny."
Verkottumisesta saa voimaa
Kuluttajat ovat valmiita verkottumaan keskenään, sillä he ovat hyvin kiinnostuneita siitä, millaisia tuotteita he hankkivat ja mitä rahalla saa. Blogit ovat tähän yksi keino, sillä mielipiteitä ja ajantasaista tietoa on saatavilla nopeasti. Toisaalta myös pettymyksille ja onnistumisille on tarjolla helpot ja tehokkaat purkautumisväylät.
Mokka ja Neuvonen näkevät yhteisöllisen median nousun tämän vuoden huomattavimpina kulttuurisina ilmiöinä. You Tuben ja vastaavien suoraan yhteisöllisten medioiden ohella myös monet ns. tavalliset verkkosivustot ovat suosittuja yhteisöllisyyden vuoksi: Amazonissa jokainen voi jättää kirja-arvion ja Ebay:lla arvioidaan myyjien luotettavuus.
Netin yhteisöt kaikki oman näköisiään ja itse tehtyjä. Muodosta päättää yhteisö, sen johtohahmot ja satunnaisemmat jäsenet. Vapaaehtoisuus on usein tärkeää.
"Ylhäältä alaspäin annettu formaatti ei toimi, ohjailu huomataan. Sitä paitsi ohjailun luoma huono ilmapiiri saattaa karkoittaa "lukijat", yhteisöllisten medioiden jäsenet."
Kaikenkaikkiaan hyvä raportti, joka antoi mukavasti ajateltavaa ja pureksittavaa. Kulutusjuhla on yksi esimerkki tavasta muodostaa yhteisöllisyyttä: sen kautta voin minäkin rakentaa omaa identiteettiä, mutta samalla kokea kuuluvani tiettyyn porukkaan ja pääsen vaikuttamaan juuri haluamallani tavalla. Tietysti myös omat blogit ovat näitä identiteetin rakennuspalikoita.
Kiitoksia hyvästä tiivisitelmästä. Voisinkohan tämän pohjalta laistaa lukemasta varsinaista raporttia, joka on kahdesti jäänyt minulta muutaman sivun jälkeen kesken jonkin olennaisemman asian uhatessa olan takaa?
Kiitos vaan, mutta kehotan toki perehtymään itse raporttiin: nämä nyt olivat nimenomaan minua kiinnostavia kohtia, joten esimerkiksi Yhteiskunta 2.0 -ajattelu jäi tästä käytännössä pois. Ja sehän voi jollekin toiselle olla se tärkein juttu!