Verkkohesarissa on tänään juttua suomalaisten blogien mainostienaamisesta. Minäkin pääsin aihetta lyhyesti kommentoimaan, ja huomisessa paperilehdessä lienen esillä kuvan kera. Jos nyt tämän blogin puolelle vähän laajemmin suhtautumistani omien blogien mainoksiin käsittelisin.
En ole koskaan vakavasti harkinnut edes Google-mainosten ottamista blogeihin. Mahdolliset muutaman kympin tienestit eivät mielestäni ole niin houkuttelevia. Sen sijaan mieluusti kehun ihan ilmaiseksi hyviä tuotteita ja palveluita niin Marinadissa kuin Kulutusjuhlassa.
Koen kuitenkin, että “ansaitsen” blogaamisella paljon muuta. Tämän harrastuksen ansiosta olen saanut asioita, joita ei rahassa mitata. Sen rinnalla eivät mahdolliset pienet mainostienestit paljon miltään tunnu.
Voisin kuitenkin kuvitella ottavani jonkun mainosbannerin blogiin, jos se olisi tuote/palvelu, josta itse pidän. En halua, että blogeissani voitaisiin mainostaa mitä tahansa, jopa sellaisia, joihin suhtaudun kielteisesti.
Kulutusjuhlassa mainoksiin suhtautuminen on vielä hieman kriittisempää. Kuinka uskottava olisi kulutusblogi, joka saisi joltain taholta rahaa?
Mutta jos mainostaisin jotain, niin haluaisin tehdä sen selväksi myös lukijoilleni. Olen tainnut useasti kirjoittaa avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta, joten sikäli mahdolliset blogitienestit tahdon tehdä selväksi kävijöille.
Hesarin jutussa esitellään mm. Hilavitkutin.com. Mielestäni kyseinen sivusto eroaa ratkaisevasti esimerkiksi Kulutusjuhlasta: jos Kulutusjuhlaa tehtäisiin samalla aatoksella, niin varmaankin esittelisimme tuoteuutuuksia ja pistäisimme esiin kuluttajakauppaa tekevien yritysten tiedotteita. Silloin “blogilla tienaaminen” olisi kai varsin selvää, koska sellaista puffausta ei ilman rahaa viitsisi tehdä.
Lisäksi mainostamiseen vaikuttaa mielestäni sekin, että itse ainakin luen blogeja nykyisin pääsääntöisesti RSS-lukijan kautta. Silloin näkyy vain teksti, joten mainoksista ei ole lukijalla haittaa, mutta ei niistä mainostajakaan hyödy.
Blogeilla ansaitsemiseen tulee varmasti jotain muita keinoja, jotka pelkkiä mainoksia paremmin hyödyntävät niin kirjoittajia, lukijoita kuin yrityksiä. Jos aiheen pohdinta kiinnostaa, niin voi lukaista vaikka Viral Garden -blogissa eilen julkaistun kirjoituksen “Blog monetization – How do we ALL win?”
– – –
Sitten hiukkasen taas nurinaa Verkkohesarista. Kainalojuttuna oleva “Suosittuja suomalaisia blogeja” esittelee mm. Marinadin, mutta suoria linkkejä ei tietenkään blogeihin ole, vain pelkät osoitteet. Kyllä tällaisten linkitysten pitäisi jo arkipäivää.
Minusta on hieman erikoista tämä blogien mainoksiin suhtautuminen. Jos vaikka verrataan blogia sanoma- tai aikakauslehteen, joissa kerrotaan uutisia ja esitetään mielipiteitä mm. pääkirjoituksen muodossa. Näissä tapauksissa ihmiset maksavat lehdestä, jossa on mainoksia. Tai jos kävelee ulkona ja haluaa seurata maailman tapahtumia, kohtaa mainoksia ympärillään.
Se, että blogilla on mainoksia ei ole mielestäni keneltäkään pois. Ymmärrän, että jos blogi on henkilökohtainen tai kenties päiväkirjanomainen, mainokset eivät sovi kuvaan. Mutta jos blogissa lähinnä uutisoidaan vaikkapa uusista keksinnöistä ja ilmiöistä, ovat pienet mainostulot varmastikin mukava motivaatio pitää blogi ajantasalla. Ja toisin kuin lehteä, kuka tahansa pääsee senttiäkään ylläpitäjälle maksamatta tutkimaan blogin arkistoja ja uusimpia uutisia.
Lisäksi, jos pohditaan vaikkapa sanomalehteä webissä, niin esimerkiksi hesarin uusimmat uutiset -sivulla on listattu bloginomaisesti mitä maailmalla tapahtuu. Tässä asetelmassa on mielestäni jopa hieman ironista, että blogin kaupallisuutta kummastellaan uutena ilmiönä hesarin jutussa “Blogikirjoittelu ei elätä Suomessa”. Onhan hesarin sivullakin mainoksia ollut alusta pitäen, tällä hetkellä näköjään talonrakentajalta, hotellivarausjärjestelmältä ja puhelinvalmistajalta.
Internetille on sen olemassaolon aikana hiottu sopivaa tiedon esitysmuotoa. Minusta tällainen blogityylinen selausmahdollisuus toimii juuri parhaiten ja hyödyntää vapaata tiedonvälitystä. Mainoksia on ympärillämme jatkuvasti, joten ei se ole mielestäni kummastelun asia Internetissäkään. Jos itse kohtaan mielenkiintoisen blogin, rahoitan toimintaa mielelläni klikkaamalla mainosta. Se ei ole paljon.
Juu, ei minulla ole mitään blogimainoksia vastaan noin yleisesti. Eivät ne minun mielessäni tee yhdestäkään blogista sen parempaa tai huonompaa, joten kukin toimikoon niin kuin parhaaksi näkee.
Ja kuten kuvailit, niin “uutismaisessa” blogiin mainokset toki sopivat ja voivat toimia kirjoittajalle motivaationakin.
Tässä tekstissä nyt lähinnä selvitin omaa suhtautumistani, eli en ole siis kokenut tarpeelliseksi tai mielekkääksi lisätä mainoksia blogiini.
Eikä blogimainoksissa sinällään pitäisi olla mitään ihmeellistä, siinäkin olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Itse odottelen sitä jonkinlaista toimivaa “virtuaalirahaa”, jolla voisin hyvästä blogitekstistäkin suoraan antaa jonkinlaista korvausta itse kirjoittajalle.
Mutta nettimainontahan nyt on kehittymässä muutenkin varmasti yllättäviin suuntiin.
Blogeilla ansaintaankin on tuolla muualla maailmassa tehty erinäisiä yhteistyökuvioita ja sponsorointeja, joten eiköhän sen tyyppinen toiminta lisäänny Suomessakin. Ja ainakin itselleni jokin tällainen tuntuisi mielekkäämmältä kuin sivuilla leijuvat mainokset.
Ensin ajattelin kommentoida HS:n juttua, johon minuakin siis haastateltiin. On kuitenkin mielekkäämpää keskustella blogeista täällä blogien kommenteissa. Huomioni kiinnittyi Hesarin jutussa tähän kohtaan:
“Hän haluaa pitää bloginsa paikkana, johon “voi rajoituksetta kirjoitella mitä haluaa, niin positiivista kuin negatiivista.” Mainokset voivat Koistisen mielestä myös vaarantaa blogin uskottavuutta lukijoiden silmissä.”
En aivan ymmärrä tätä ajatuta, koska en ole itse koskaan kokenut mainosten rajoittavan vapauttani haukkua, kehua, valittaa tai muuten kirjoittaa mistä haluan. Google tunkee mainoksia automaattisesti, enkä edes itse aina tiedä mitkä tuotteet tai yritykset ovat esillä.
Tilanne olisi hankalampi, jos henkilökohtaisesti myös soittelisin yrityksiin ja yrittäisin kinuta ostamaan mainoksia. Silloin voisi olla houkutus tehdä myönteisiä juttuja mainostajia saadakseen.
Suhtautumiseeni vaikuttaa tietysti se, että työskentlen kaupallisessa lehdistössä, jossa on iät ja ajat ollut mainontaa ja journalismia rinnakkain. Väitän, että eron pystyy pitämään, kun sen tiedostaa.
Lisäksi kommentoisin lehtijuussa esitettyä väitettä, että tulot ovat niin pieniä, ettei niitä kannata ottaa. Minusta mainokset kannattavat jo silloin, kun niiden ansiosta blogin pitämisestä ei jää ainakaan “tappiolle” web-sivutilan ym. jälkeen.
No, lehdessä olleet kommentit olivat tietysti niin lyhyitä, ettei ajatukseni todellakaan ihan päässyt siitä välittymään. Eli tarkennan nyt näitä:
Google tunkee mainoksia automaattisesti, enkä edes itse aina tiedä mitkä tuotteet tai yritykset ovat esillä.
Jep, Google toimii näin, enkä minäkään usko, että ne mainokset mitenkään mitään rajoittaisivat. Ajattelin mainontaa laajemminkin, siis nimenomaan tuossa tapauksessa, jonka kuvailit, eli itse hankkisi aktiivisesti mainoksia.
Tosin on Googlenkin mainoksissa sitten oma korniutensa: minulla ei esimerkiksi ole mitään halua saada arvottuna vaikka automainoksia blogini sivupalkkiin.
Hesarin toimittajahan kyseli minulta mainontaan suhtautumisesta ylipäätään. Näin ollen en vastauksissani tajunnut tarkentaa tätä Google- ja muu mainonta -eroa.
Mainostulojen suuruus ja kannattavuus on tietysti suhteellinen käsite. Minun blogieni kävijämäärillä tulot eivät varmaan kovin suuriksi nousisi, ja tienaan sitten ne eurot mieluummin jotenkin muuten.
Lisäksi mielestäni tässä unohtuu sekin, että me kaikki blogaajat emme ole teknisestikään niin hirvittävän näppäriä. Eli ainakin minulla on kohtuullinen kynnys lähteä väkertämään Googlen mainoksia näkymään. Etenkin niin, että ne näkyisivät jotenkin suhteellisen järkevästi. Toki tiedän, ettei se nyt niin ihmeellinen homma olisi (onhan minulla Googlen Analytics ja muita härpäkkeitä käytössä), mutta sekin vähäinen säätäminen aiheuttaa jo etukäteisahdistusta. En vaan osaa
Ja ylipäätään pitäisi olla kai ahneempi rahalle blogaamisenkin suhteen
Hyvää päivää, arvoisa julkkis ja onnittelut jutusta.
Onkohan Sanomatalo ottanut lusikan kauniiseen käteen ja kekannut, ettei nettiä Suomessa rajoiteta Kiinan tavoin. Muistissani nimittäin on tasan tarkkaan ne paritkin madonluvut, joita Sanomatalosta kaikui vielä vuodenvaihteessa. Moni blogisti niitä kommentoi, minä muitten mukana http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/01/06/hesarin-paatoimittaja-erehtyy/
Mielestäni Google-mainokset kannattaa yleensä jättää blogista pois, jos sillä yritetään luoda asiantuntevuuden vaikutelmaa. Nykyään kun on niin paljon ns. Made for AdSense -blogeja, että AdSense-yksiköt tekevät blogista helposti halvan oloisen.
Esim. poliitikon blogissa ei näytä hyvältä jos siinä on kilpailevan puolueen mainos. (Tuossa linkin jutun kommentissa Haavisto on väärässä epäillessään kyseessä olleen Google-mainoksen: oikeasti kyseessä oli blogitilan tarjoajan ujuttama Tradedoubler-affliate-linkki Keskustan kampanjaan.)
Yksi tapa valita itse mainostamansa tuotteet on affliate-markkinointi, jossa blogin julkaisija saa korvauksen jos mainoslinkkiä seuraava esim. ostaa jotain. Jos pitää jostakin kirjasta, niin voi käyttää vaikkapa Amazonin kumppanuusohjelmaa sen suosittelussa.
Ongelma affliate-linkeissä on tosin se luotettavuuden vaarantuminen: lukija voi epäillä että bloggaaja on syöttänyt linkin enemmän rahaa tehdäkseen kuin aidosta arvostuksesta.
Suomessa taitaa olla laitonta yksityishenkilön/yrityksen kerätä lahjoituksia. Eli ulkomaisista blogeista tutut donate-nappulat tuskin virtuaalirahan myötä yleistyisivät, jollei lakia muuteta.
Vanhis, päivää vaan! Eiköhän siellä sanomatalossa riitä sellaistakin porukkaa, joka suhtautuu nettiin toisin, kuin mitä näkyvimmät kertovat.
Arttu: Kiitos taas hyvistä kommenteista! Nämä Google-mainokset yms. eivät todellakaan ole minun ykköstietämykseni kohde, tietysti osittain siksi, etten niitä ole omiin blogeihini laittanut, joten hyvä, että paremmin tietävät sanovat sanansa.
Ja tuosta lahjoitussysteemistä: ehkä siihen löytyisi joku sellainen tapa, jolla lakia voitaisiin kiertää? Mutta joo, tuskinpa se Suomessa tulee mitenkään merkittäväksi kuitenkaan.
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asiointi_ja_lomakkeet/lomakkeet/lh_lhoik002/index.html
“Rahankeräys yhden kihlakunnan alueella saadaan toimeenpanna vain toimeenpanopaikan poliisilaitoksen antamalla luvalla. Yhden kihlakunnan aluetta laajemmalla alueella toimeenpantavaan rahankeräykseen antaa luvan Etelä-Suomen lääninhallitus.”
Tässä liikuttaneet tulkinnanvaraisella alueella sen suhteen, mikä on juridisesti rahankeräyksen määritelmä. Ilmeisestikin on niin, että kun lapset pyytävät vanhemmiltaan rahaa, kyseessä ei ole rahankeräys tässä säädellyssä merkityksessä. Myöskään rahankeräys ei mutuperiaatteella ole se, että blogissa on tilinumero tai virtuaalisempi tippikuppi tarjolla, joskin tämä seikka on tulkinnanvaraisempi. Toisaalta blogia voidaan tulkita myös palveluna, eli vaihtohan on sallittua (elämme markkinataloudessa), eli blogin kirjoittaja kerää blogin lukijoilta palvelumaksuja, joiden suuruuden blogin lukijat saavat päättää itse sen perusteella, minkä eruomääräisen maksun arvoiseksi blogitekstin kokevat, missä nolla euroa kuuluu myös toleranssin sisään. Vaihtoehtoisesti rahanpyyntö blogissa voisi rinnastua myös kadulla kerjäämiseen, josta en ainakaan muista koskaan lukeneeni mitään sanktiotapausta (sakkoa tms).
Soopeli: Kiitos tarkennuksesta! Jotenkin tuntuisi, että jos joku haluaa vapaaehtoisesti maksaa blogisisällöstä, niin ei kai sitä oikein voi laittomana pitää. Tai siis ainakin itse tulkitsisin blogin palvelukseksi, kuten ehdotat.
Rahankeräyslaki sanoo näin:
Lupaa eivät tarvitse koululuokat ja harrastus- ja opintopiirit yms.
Minusta donate-nappula vaikuttaa rahankeräykseltä, samoin vapaasti määritettävä maksu (jos sisältö on kuitenkin kaikkien luettavissa). Laki eksplisiittisesti kieltää toiminnan jossa keräys voi sekoittua kaupankäyntiin.
Laki on tehty ihmisten suojelemiseksi huijauksilta. Kuitenkin sitä olisi mielestäni syytä muuttaa, koska se tekee esimerkiksi avoimen koodin kehittäjien elämän hankalammaksi.
Juristi en ole, talonpoikaisjärjen pohjalta siis kommentoin.
Minusta puhtaasti eettiseltä kannalta rahan lahjoittamisessa blogin kirjoittajalle ei ole ongelmaa. On suoranaisesti enemmän oikein, että lahjoitukseen on mahdollisuus. Lain suhteen on sitten se, että lähdetäänkö lakia tulkitsemaan sen pohjalta, mitä kirjaimellisesti lakitekstissä on, vai sen pohjalta, mikä on lakitekstin tarkoitus. Niinkuin Arttu kirjoitit, minusta lakitekstin tarkoitus kyseisessä kohdassa on se, että yleishyödyllisenä markkinoitua rahankeräystä ei käytetä henkilökohtaisen taloudellisen edun tavoitteluun. Minusta blogin tippikupissa ei ole mistään tällaisesta kysymys. Toinen ongelma liittyy tulkinnan osalta siihen, että Internet ja blogimaailmaa ei ole kattavasti huomioitu lakitekstejä laadittaessa.
Tippikuppi blogissa ei ole perinteisellä tavalla kaupankäyntiä, mutta ei se ole oikein rahankeräyskään siinä merkityksessä, kuin mitä ovat järjestöjen harjoittamat rahankeräyskampanjat. Blogin tippikuppi ei rinnastu täysin vastikkeettoman lahjoitukseen, koska ilman blogin sisältöä kukaan ei viitsisi mitään maksaa. Se on kyllä totta, että maksu on vapaaehtoinen, mutta eri kysymys on se, pitäisikö tätä käyttää määräävänä kriteerinä sen suhteen, että kyseessä olisi lain tarkoittama luvanvarainen rahankeräys. Yhtenä esimerkkinä vapaaehtoisesta maksusta on tipit palveluammateissa toimiville, erityisesti tarjoilijoille, tätäkään ei tulkita rahankeräykseksi.
Ehdotukseni on siis se, että kyseisestä lainkohtaa tulisi tulkita siten, että blogin tippikupit ovat sallittuja. Vielä parempi olisi suora maininta laissa, että blogin tippikupit eivät ole lain tarkoittamaa luvanvaraista rahankeräystä, yleisemmin ja tyylikkäämmin muotoiltuna.
soopeli, olen maalaisjärjen tasolla pitkälti samaa mieltä. Kuitenkin osaan kuvitella poikkeavia tapauksia:
Joku voisi perustaa “Kiusattujen lasten auttajat” -nimisen blogin/sivuston, jossa olisi fiktiivisiä juttuja lasten auttamisesta. Siellä olisi sitten lahjoitusnappula, jonka avulla ihmiset rikastuttaisivat huijaria, vaikka missään ei suoraan sanottaisikaan rahojen käyttökohdetta.
Blogissa lahjoituisten pyytämisen erottaa tarjoilijoiden tippikupeista se, että salasanalla suojaamaton blogi on julkaisu, joten siinä esitetyt lahjoitustoiveet ovat “vetoomuksia yleisölle”.
Toivoisin että lakitekstiä korjattaisiin vaikkapa niin, että velvoitettaisiin selvästi kertomaan, mihin raha menee ja kuinka suuri osa siitä (mahdollisesti) menee yleishyödylliseen tarkoitukseen. Lisäksi lahjoitusten kerääminen voitaisiin tosiaan sallia nettijulkaisuissa näiden tekijöille ilman erillistä lupaa.
Nykyään laissa on myös se ongelma, että se ei pysty kunnolla estämään yleishyödyllisenä markkinoidun rahankeräyksen käyttämistä ennen kaikkea henkilökohtaisen taloudellisen edun tavoitteluun. Kaikenmaailman hillomiehet voivat perustaa muka-yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja elää leveästi kusettamillaan lahjoituksilla – käyttäen vain hitusen rahoista yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Kirjoitin tämän jo kerran, mutta taisin unohtaa lähettää.
Minä olen tähän asti epäröinyt mainosten kanssa ja aivan hiljan kirjoitin aiheesta Ihmiskunnassa, jossa kiellän laittavani mainoksia, vaikka toisaalta, ne voisivat tuoda minulle varsin merkittävän lisätulon.
Olen kuitenkin miettinyt, että voisin tukea muutamaa järjestöä mainostuloilla ja nyt harkitsen tätä asiaa.
Mielenterveysseuran kriisipuhelin ja rikosuhripäivystys ovat kummatkin tänä vuonna joutuneet karsimaan toimintaansa rahapulan vuoksi ja mainostulojeni kierrättäminen heille ei välttämättä asiaa miksikään muuttaisi, mutta olisi rikka rokassa.