Otetaanpa alkuun lukijoita aktivoiva ajatusleikki (voitte ihan vapaasti huokailla siellä, että voi ei, onko Marikin nyt mennyt tekemään tällaisia ns. puhuttelevia tyylejä). Eli siis:
Olet valokuvaaja ja tehtäväsi on ottaa kuva minusta johonkin lehteen. Juttuun tehty haastattelu käsittelee joko blogeja tai kuluttamista, mahdollisesti yhdistää sekä blogini että kuluttamisen.
Millaisia elementtejä kuvaan haluaisit, minun lisäkseni tietysti?
Lähes poikkeuksetta kuviin halutaan mukaan läppäri eli tässä tapauksessa MacBookini. Usein vielä niin, että istun kirjoittamassa koneella.
Jos kyse on kuluttamisesta, niin kuva mieluusti otettaisiin kaupassa. Kuluttamisesta useimmiten ihmisille tulee mieleen ensimmäisenä ostoskärryt, setelit, luottokortit ja kauppakeskukset, ja näitä käytetään visualisoimaan kulutusta hyvin usein.
Mielestäni on tietysti vähän tylsää pönöttää koneen äärellä. Joo, kirjoitan blogeja ja teen sitä koneella, mutta pitääkö sitä alleviivata kuvassakin? Kun niihin blogeihin kirjoitan elämästä, arjesta ja siitä kuluttamisesta.
Ja se kuluttaminen taas on minun näkökulmastani laaja käsite. Esimerkiksi kirjasto on mielestäni loistava kulutuspaikka ja mielelläni tulisin siellä kuvatuksi.
Aihe tuli mieleeni jälleen, kun olin tänään poseeraamassa. Tällä kertaa paikaksi sovittiin vakiopaikkoihini kuuluva Rytmi. Kuvaaja laittoi vielä viestin, että onko mahdollista ottaa kannettava mukaan ja vastasin, että onhan se. Kuvaus meni mukavissa merkeissä ja otos sekä juttu Kulutusjuhlasta on tulossa kauppakorkeakoulun Kylteriin.
Arvostan suuresti hyviä kuvaajia. Kyse ei ole todellakaan vain tekniikasta, vaan myös ideoinnista, näkemyksistä ja kuvattavien ohjaamisesta. Joskus olen itsekin joutunut kuvia räpsimään työnkin puolesta, ja olen todennut, että mieluusti jätän sen touhun niille, jotka oikeasti osaavat.
Minulla on ollut todella hauskoja hetkiä kuvattavana: esimerkiksi Laukkasen Jani nappasi hienot kuvat Keskisuomalaisessa ja Karjalaisessa julkaistuun juttuun (MacBook on sielläkin), ja Karoliina Paatos pisti fillaroimaan HS:n kuvaa varten. Marie Kajavan kanssa vietettiin aurinkoista kesäpäivää takapihalla.
Tietysti olen myös vierestä saanut ihailla ammattikuvaajien työskentelyä.
Mainitsemisen arvoisia ovat myös kuvaavat kaverit. Tätä sivua koristavan naamakuvan on ottanut Ilkka, ja Oopan pari vuotta sitten ottamia kuvia jaksoin taas ihailla, kun niihin törmäsin arkistojani selatessa. Lienee selvää, että en koe poseeraamista kameran edessä mitenkään ikäväksi puuhaksi, ja kavereiden kommenttien mukaan vedän naamallani tiettyä hymyä ihan arkisissakin otoksissa.
Ja kiitokset toverille, joka on ottanut alla olevan kuvan viime vuoden loppupuolella.