Muotiblogien rynnistys myös kaupallisemmissa yhteyksissä näkyy nyt selvästi. Kuten Tuija Vierityspalkissa kirjoitti, niin suosituimpiin blogeihin kuuluva Paras aika vuodesta -blogi siirtyy Olivia-lehden alle.
Mutta myös muunlaista toimintaa on näkyvissä: MouMou kertoo tekevänsä nyt yhteistyötä Panic in Paradise-nettikaupan kanssa.
“Vaikka saan siis veloituksetta tavaraa, esittelen niitä niin kuin olisin sovituskopissa miettimässä, kannattaako niitä ostaa vai ei. Luottakaa siihen, pyydän.
Ja niille skeptisille tapauksille tiedoksi, joihin itsekin tällaisessa tapauksessa lukijana varmastikin kuuluisin, että vaikka innostuisittekin tilaamaan jotakin PiP:n nettikaupasta, voitte tehdä sen hyvin mielin. En siis saa mitään provikkaa teidän tilauksistanne. Lupaan ja vannon, että en salaa teiltä mitään sopimuksia.”
Saman blogin kommenttiosastolla keskusteltiin myös yleisemmin blogimarkkinoinnista. Siellä sai taas törmätä siihen, miten blogimarkkinointia ei aina osata tehdä. Kuten Ssu- kommentoi:
“Mullekin tuli tässä viimeviikolla sellainen viesti joltain mainostajalta, että hei sulla olis nyt ilo ja kunnia päästä mainostamaan tätä ja tätä nettisivua blogissasi… Minun hyötymisestäni ei sitten sanaakaan mainittu 😀 Enkä taida vielä muutenkaan olla valmis ottamaan mainoksia omaan blogiini, ja jos ottaisin, niiden pitäisi olla juuri oikeasti kategoriasta ja sellaiselta firmalta, johon itsekin luotan.”
Myös suositun Focus on Fashion -blogin Salla kirjoittaa aiheesta:
“Itselleni ei ole mitään hulppeita tarjouksia sadellut ja ainoa blogin ostoyritys olikin melkoisen kehno, enkä siihen syöttiin tarttunut. Muutenkin näiden asioiden kanssa kannattaa olla aika tarkka, sillä olisihan se nyt vähän kummallista, jos vaikka bloggailisin erä- tai talousaiheisen verkkomedian leivissä. 😀 Olen myös oppinut, että ei kannataa myydä blogiaan (tai edes mainostilaa) ihan halvalla, sillä näinkin paljon lukioita keräävä sivusto toisi oikeasti aika paljon käyntiä uuteen osoitteeseen.”
Näistäkin kommenteista näkyvät ne avoimuuden ja luottamuksen vaatimukset, jotka blogeihin kohdistuvat ja joista olen tainnut paasata kerran jos toisenkin. Eivätkä blogejaan harrastuksenaan kirjoittavat sentään ihan noin vain hihku riemuissaan kaikkien mahdollisten yhteistyöehdotusten vuoksi.
Vierityspalkki-blogin kommenttiosastolle kirjoitin myös siitä, että nämä siirtymiset kirjoittamaan isomman sivuston alle eivät välttämättä suju kivuttomasti. Viiniä ja villasukkia -blogi käväisi viime vuoden lopulla MTV3:n sivujen alla, mutta Elina lopetti yhteistyön, kun blogin sivulle ilmestyivät yllättäen mainosbannerit.
“Suuressa maailmassa” erilaiset yhteistyöt ja blogien ostot ovat paljon arkisempaa. Kuluttajabloginäkökulmasta minua tietysti kiinnosti The Consumerist -blogin ilmoitus vuodenvaihteesta: tällöin voittoatavoittelematon Consumers Union (Consumer’s Reportin julkaisija) osti Consumeristin mediayhtiö Gawker Medialta. Viime päivinähän Consumerist on saanut julkisuutta paljastettuaan, että Facebook kiristi käyttäjäehtoja epäilyttävällä tavalla.
Aikoinaan (pari vuotta sitten?) Kulutusjuhlaa kysyttiin siirtymään toisen sivuston alle. Ei siirrytty, kun vastineeksi ei luvattu muuta kuin mahdollista kävijämäärän lisäystä. Jälkikäteen arvioituna ratkaisu ei kaduta lainkaan.
Vastaavasti Oma.fi -sivuille houkutteltiin noin kolmeakymmentä blogia vuoden 2007 loppupuolella, mm. minun Mieto marinadia. En tiedä, siirtyikö lopulta kukaan kysytyistä.
Tämä on aika mielenkiintoinen maailma tämä blogistania ja näin tavallisena keski-ikäisenä, kun tätä seurailen olen välillä silmät ymmyrkäisinä. Ensin itse paheksuin omien nuorteni viihtymistä netissä ja chattailyä sun muuta puuhaa, mutta sitten päätin tutustua tähän vähän lähemmin. Olen pitänyt jonkin aikaa blogia ja nyt aloittanut toisen… nämä ovat ihan pieniä, muutaman kävijän blogeja – kuitenkin täällä seuraamalla alkaa vähän aueta mistä on kysymys. Itse olen toiminut joitakin vuosia sitten tuote-esittelykonsulenttina isoissa marketeissa ja kyllähän tämä bloggailu tavoittaa ihan varmasti pikkuisen enemmän väkeä kuin mitä konsulentti-esittelyllä saadaan ikinään aikaan. Se miten syntyy mielenkiintoinen ja massoja vetävä blogi onkin sitten asia erikseen – vaikuttaa suorastaan henkimaailman touhulta. Kirjoittajan pitää olla vilpitön tarinoissaan ja osata juuri sopivasti päästää lukijoita “tirkistelemään” – pelisilmästä ei taida olla haittaa näissä bloggailuhommissa – silloin, jos harrastuksellaan on tavoite saavuttaa jonkinlaista taloudellista hyötyäkin.
Oma lukunsa ovat tietenkin tällaiset asiantuntijablogit kuten sinulla – näissä asiasisältö takaa menestyksen.
Minä olen rajannut muodin pois niistä mainoksista, joita omalla blogillani ilmestyy.
Millään suomalaisella vaatetusalan yrityksellä ei ole sellaista laatua, että ottaisin niitten mainokset pilaamaan brändiäni, mutta ei minulla sinänsä ole mitään mainontaa vastaan, jos yrityksen laatu riittäisi.
Saada palkkaa bloggauksesta. Vaikka se olisikin vain harrastus. Siinäpä olisikin.
Muotiblogit ovat kyllä ihan oma universuminsa, joista mä en ymmärrä yhtään mitään. Mikä valtava potentiaali alan yrityksille ja mainonnalle!
Marke, niin, suosituissa blogeissa pitää yhdistyä monta elementtiä, ja yksi tärkeä tekijä on se tietty aitous. Tietysti paljon lukijoita saa myös ns. sosiaalipornolla… Tätä nykyä suositut muotiblogit vetävät Suomessakin tuhansia kävijöitä päivässä, ja onhan se paljon.
Minähän en ole koskaan uskonut, että suoraan blogeillani tekisin rahaa. Sen sijaan epäsuorasti ne tietysti tukevat omaa yksinyrittäjyyttäni: ajatusten pohtimista, ideoiden saamista ja jakamista, asiantuntemuksen esiintuomista jne.
Petja, mainonnan rajaaminenhan on yksi osa, joka näkyy noissa muotiblogienkin kommenteissa.
Johanna, sitten, kun harrastuksesta alkaa saada palkkaa, niin tulee myös tiettyjä paineita kirjoittamiseen. Silloinhan kirjoittaminen on myös enemmän “pakko”, ei enää vain oma hupi. Mutta jos sen onnistuisi pitämään harrastuksena.
Onhan näitä blogeja Suomessa ostettu jo pitkään (mm. Veloena (taisi olla jopa pari vuotta Suomen Kuvalehden alla; Teppo M:n Sata naista ja joukko muita), palkkiot ovat käsittääkseni satasia kuukaudessa. Eli ihan vain sillä oman blogin jatkamisella jossain muualla ei itseään kokonaan elätä, ainakaan, jos maksaa Helsingin asumiskustannuksia.
Muotiblogit ovat mielestäni kiinnostava ilmiö. Jos oikeasti terästäytyisin jatko-opintojen suhteen, niin alkaisin kyllä tutkia aihetta myös tieteellisemmin.
Ja toiset sitten tietysti ovat tehneet blogiensa tai nettikirjoittelunsa pohjalta myös kirjoja (kuten Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjat). Mutta eipä silläkään toistaiseksi ole tainnut kukaan Suomessa mittavasti rikastua.
En tiedä onko sitten tuotteiden mainostaminen ilmaiseksi yhtään sen parempaa kuin tuotteiden mainostaminen rahaa vastaan. Toisaalta, jos tytöt haluavat ilmaiseksi mainostaa Hennes&Mauritzia, niin sallittakoon se heille. Ei se H&M:n osakkeenomistajia ainakaan häiritse…
Vai muutamalla satasella myyty blogeja? Kyllä 7000 päivittäisen kävijän blogin pitäisi tuottaa jo pelkillä Google-mainoksilla suoraan muutamia kymmeniä euroja päivässä. Halvalla menee, jos blogin myy esimerkiksi 500 e/kk hintaan kaupalliselle kustantajalle.
Minulle kelpaavat ihan kaikki mainokset blogeihini. Kunhan vaan lukijat klikkaisivat niitä useammin 🙂