“Ei se tee onnelliseksi, mitä omistat, vaan millaisia verkostoja sinulla on, kuinka toimit muiden kanssa ja mitä teet intohimolla ” tuntuu olevan tiivistys siitä, mitä viime aikoina olen pohtinut ja mihin olen törmännyt.
Näitä käsitteli esimerkiksi Jody Turner SubTV:n aamiaistilaisuudessa perjantaina (M&M:ssa Jani Niipolan juttu). Turner paitsi esiintyi hyvin, niin onnistui innostamaan ainakin minua. Yrittäjyys, ekologisuus, yhteisöllisyys, jakaminen, intohimo, netin merkitys eri tavoin ja muut teemat vilahtelivat puheissa, ja esimerkit valaisivat asennetta, jossa toimitaan yhdessä ja jakamisen kautta saadaan aikaan enemmän kuin yksin.
Raakaravintotietoutta yrittäjän ottein
Suomessakin on näitä samoja ilmiöitä havaittavissa. Turner mainitsi mm. raakaravinnon nousun. Yhdistyttynä yrittäjyyteen, nettimaineeseen ja intohimoon mieleeni tuli Quinoaa! -blogi ja sen kirjoittaja Heidi (jota en siis millään lailla henkilökohtaisesti tunne). Hän on ihailtavalla tehokkuudella tuottanut blogisisältöjä, joissa kertoo mm. omasta muutoksestaan, ayurverdasta ja raakaravinnosta sekä myös yrittäjäksi ryhtymisestään: Heidillä on nyt Navadina-firma.
Minä itse en ole juurikaan kiinnostunut noista aiheista muuten kuin kuluttajailmiöinä ja mahdollisina ekologisia vaihtoehtoja tarjoavina elämäntapamalleina (siis en henkilökohtaisesti suunnittele raakaravintoon siirtymistä tms.), mutta mielestäni Heidi näyttää yhdeltä esimerkiltä juuri tällaisesta “muutetaan oma elämä onnellisemmaksi, jaetaan tietoa muillekin netin avulla ja saadaan itsekin takaisin myös itsensä työllistämisen kautta”.
Tuttujen ja verkostojen merkitys näkyy lainatessa ja vuokratessa
Lisäksi näitä samoja teemoja pohdin torstaina olleen Kulutusjuhlan lainaamiseen ja vuokraamiseen liittyeen tilaisuuden jälkeen, mm. ihmisiä ja verkostoja ja niiden merkitystä sen intohimon ohella.
Kuinoman Markulla sysäys sivuston perustamiseen oli se, että hän lainaili paljon harrastustavaroitaan kavereille ja halusi helpomman tavan siihen. Kassi-palvelua tekevän Juhon kanssa taas juttelin siitä, mikä merkitys lainaamisessa sillä, että tuntee sen toisen osapuolen: siis kynnyshän madaltuu huomattavasti, eli esim. jos huomaa jonkun oman ystävän olevan jonkun kolmannen kaveri vaikka Facebookissa, niin luottamus tähän kolmanteen kasvaa.
Tärkeimpiä asioita ei voi mitata – siksi ne jäävät helposti huomioimatta
Lisäksi eilen luin väitöksestä, jonka mukaan menestys riippuu verkostoista, ei älykkyydestä: kovin suuri yllätyshän tuo ei ole. Samoin luin Marko Teräksen blogitekstin Be Passionate About It!
Mutta tietysti kaiken tämän hehkutuksen keskellä pohdin myös menestyksen mittareita. Pekka Seppänen kirjoitti eilisessä kolumnissaan siitä, miten tärkeimpiä asioita ei edes pystytä mittaamaan.
“Se, mitä ei voi mitata, jää liian vähälle huomiolle. Onnea, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ei oteta tavoitteeksi, koska tavoitteen toteutumista ei voi ilmaista numeroin.
Media julkaisee pitkiä listoja ihmisten verotettavista ansiotuloista. Jos tulojen sijaan listattaisiin ihmisten kertynyttä onnellisuutta, moni varmaan keskittyisi rahan sijasta haalimaan onnea.”
Hienoja, intohimoisten ihmisten menestystarinoita on kiva kuulla. Mutta katsotaanko edelleen menestystä nimenomaan sen mukaan, kuinka ihminen täyttää osansa yhteiskunnan taloudellisesti tuottavana yksikkönä?
Miten ilmaista oman elämänsä menestys, jos se on nimenomaan onnellisuuden, ei materian tai rahan, lisäämistä?
“Ei saisi pelätä, että ideoita varastetaan”
Onneksi minun ei tarvitse kuitenkaan aina innostumisen löytämiseksi kuunnella jenkkiosaajia. Onhan omassa kalliolaisnaapurustossa mm. ihastuttava Meiju Niskala, josta tehty juttu Ylioppilaslehdessä kannattaa ehdottomasti lukea:
“Ennen kaikkea Niskala haluaa koko yhteiskunnasta jakamisen paikan. Hän ei ole mikään kansantaloutta kasvattava, keksintöjä patentoiva innovaattori, joista pöhistään luovuusseminaareissa.
”Ei saisi pelätä, että ideoita varastetaan. Sen sijaan pitäisi ymmärtää, että me innostumme toisistamme ja se on suuri lahja.”
[- – -]
”Uskon, että tehtäväni on olla narri kuninkaan hovissa. Sellainen narri, joka pystyy kaivamaan mahdollisuuksia ja kysymään kysymyksiä.”
Upeaa, kun tuntee mahtavia tyyppejä!
Netti on myös sikäli hieno paikka, että jos sitä kautta syntyy jonkinlainen kontakti, niin sitten on helpompi tutustua ja tavata ns. IRL. En kai voi liiaksi kehua, miten tärkeää se on minulle itselleni ollut? Saan paljon siitä, kun tapaan mahtavia, älykkäitä ihmisiä, ja monet heistä ovat tulleet jollain lailla tutuksi verkon avustuksella.
Onneksi näitä fiksuja tyyppejä on myös tälle viikolle mahtunut monta: kiitos teille! Toivon, että osaltani pystyn ainakin toisinaan innostamaan myös toisia, jakamaan ideoita, kasvattamaan jotain enemmän. Siitä saa paljon itselleenkin.
Lisäys myöhemmin:
Pitää vielä linkata Demos Helsingin mainioon “2050 – Luotatko rahaan vai ystäviin?” -julkaisuun (pdf) ja skenaariosta B: Laajentuvat vertaistuotanto eli uudet ystävyydet:
“Ihmiset tuottavat suuren osan hyvinvoinnistaan harrasteluna. Vaikka harrastusten tarkoituksena ei ole muuta kuin harrastaminen, syntyy niiden oheistuotteena hyvinvoinnin keskeisiä elementtejä. [- – -]. Hyveitä ystävyyden maailmassa ovat luottamus, sitoutuminen, jakaminen, vapaus ja sitkeys.
Kiitos Mari maininnasta ja erittäin mielenkiintoisten aiheiden käsittelystä!
Tässä kirjoituksessa olisi parikin asiaa johon voisi tarttua oikein olan takaa, mutta taitaisi tulla aika pitkä kommentti. 🙂 Kuitenkin pari asiaa ohessa.
Ensimmäinen lause, ihan timanttia! Olen itse parin viime vuoden aikana, enemmän ja tavoitteellisemmin kuin koskaan ennen, pohtinut sitä mitä ovat ne asiat joita haluan oikeasti tehdä, ja omaa elämäntapaa noin ylipäätäänkin.
Huomasin, että tietyt adjektiivit, arvot ja fiilikset tulevasta olivat aina yhä useammin pinnalla. Tämä kulminoitui lopulta siihen, että lähdin entisestä työpaikastani ja perustin oman yrityksen – olisin oikeastaan toiminut kaikkia itsestä löytämiäni asioita vastaan jos en olisi näin toiminut. Tästä on viimein seurannut sellainen tunne, että tekee asioita oikeiden periaatteiden pohjalta, intohimosta kaiken uuden ja kiinnostavan löytämiseen ja on oikealla tiellä. Mitä kaikkea sieltä löytyykään, se on se mielenkiintoinen osio! 😀
Tällä tavalla kun tätä kirjoittaa blogin kommenttiin, se kuulostaa jopa kornilta, mutta kokemus on juuri niin lapsellisen mahtava kuin se tällaisella kirjoitustaidolla kuulostaa. Ja tuo oma postaus johon tässä viittaat liittyy erottamattomana osana tähän kokemukseen.
Kerran eräs henkilö sanoi minulle eräässä tilanteessa, että en sopinut tietyn projektin tekijäksi, koska minusta ei kuulemma huokunut luovaa intohimoa. Kuten arvata saattaa, tulistuin tästä aiheesta jonkin verran, eihän kukaan siedä kuulla itsestään kritiikkiä, ei varsinkaan vääränlaista ja todellista.
Olen jälkeenpäin huomannut, että oli tämän ihmisen motivaatiot sanoa näin mitkä tahansa, hän taisi olla kuitenkin oikeassa. En ollut luovan intohimoinen, koska en silloin aidosti pyrkinyt kohti asioita jotka olisivat sen saaneet aikaiseksi. Uskonkin, että sen oikean kohteen löytäminen on tärkeintä ja onkin ikävää kuunnella kun niin moni valittaa surkeaa elämäänsä vaikka kaikki on jo periaatteessa meissä, se pitäisi vain aktiivisesti kaivaa ulos ja ottaa vastuu siitä.
Viitaten tuohon jakamiseen, olen 100 % varma siitä, että se on avain onneen. Maailma ei tule koskaan valmiiksi ja uudet ajat synnyttävät aina uusia ajatuksia. Siksi sosiaalinen media on mielestäni yksi parhaista asioista joita ihmiskunnalle on lähiaikoina tapahtunut. Mitä se tuottaa, muuttaa ja millaiseksi maailma muotoutuu tämän alkuvaiheen jälkeen, se jää mielenkiinnolla nähtäväksi.
Myös onnellisuus ja luovuus ovat asioita joita kovasti nykypäivänä yritetään laittaa johonkin kivaan muottiin. Uskon niidenkin kohdalla, että ne pitää itse avata, niitä pitää haluta ja aktiivisesti kehittää ja sen jälkeen pitää yllä.
Ihmisen on helpompi olla kyyninen ja passiivinen, nehän eivät periaatteessa vaadi paljoakaan, mutta luovuus ja onnellisuus vaativat aktiivista työtä ja niistä on työstettävä pysyvä asenne, jos ne haluaa pitää. Niitä kun eivät mitkään instanssien tahoilta kehitetyt ohjelmat ala ihmisille automaattisesti tuottaa.
Ensimmäinen lausehan sen kertoo, mitä tässä tavoitellaan.
Ihan puskasta tuli alunperin tätä lukiessani mieleen laulunpätkä “onni suosii vain onnenetsijää”. Yhtään en muistanut, kenen kappale, enkä juuri mitä muuta siinä lauletaan. (Jari Sillanpään kappalehan se oli, mutta liekö sen niin väliä.) Kliseinen toteamus, mutta (niin kuin useimmissa kliseissä) tietty totuuden jyväkin siinä on, mihin ikinä sitä onnenetsintäänsä sitten suuntaakin. Ainakin itse sitä yhä opettelen.
Onnestutaan ja innostutaan. 🙂