Välillä nousee esiin keskustelu siitä, että nappasiko joku jonkun toisen juttuidean (esim. freelancerin idea olisi heitetty toisen toimittajan tehtäväksi). Ja muissakin tilanteissa joku mutisee, että minä keksin kyllä idean, ja nyt sen joku toinen vei.
Tässä vuosien varrella olen oppinut, että yleensä omat ideani eivät ole mielettömän ainutlaatuisina. Taatusti sama idea on voinut muhia myös jonkun toisen päässä.
Sen kertoo myös ruotsalainen taiteilija Ernst Billgren vastaus kysymykseen “Miten on mahdollista että toiset ehtivät vohkia minun ideani niin vikkelästi?”
“Japanin liepeillä olevilla saarilla elää apinoita, jotka syövät perunoita. Alun perin ne söivät vain ne kohdat, joissa ei ollut multaa, siten yksi apina pudotti perunan veteen, luultavasti vahingossa, ja saattoi sen jälkeen syödä perunan kokonaan. Kaikki sen saaren apinat oppivat vikkelästi pesemään perunansa, se ei ole mikään kumma, mutta jonin ajan kulutta rupesivat myös ympäröivien saaren apinat pesemään perunoitaan, vaika apinat eivät osaa uida. [- – -]
Eivät ne vohki sinun ideoitasi, te vain pesette pottunne samassa vedessä.“
(teoksesta Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä)
Kuvaava ja hyvin samantyyppinen on myös Juha Jokelan yksi alaviitteistä hänen Esitystalous-teoksessaan.
“On äärimmäisen imartelevaa huomata, että luomani fiktiiviset henkilöt poimivat ideoita samasta kollektiivisen alitajunnan lohkosta kuin Suomen hallituksen virallinen visionääri filosofi Pekka Himanen.
OT, Rami ja Tanja suunnitteleat Tapiolasta selvästi jotain samanlaista, mitä Himanen Kukoistuksen käsikirja -raportissaan nimittää “henkiseksi pääkaupungiksi”. [- – -] Ideat eivät ole omiamme. Ne ovat ammennettavissa yhteisestä lähteestä.”
Koska “sama pottujenpesuvesi”, “kollektiivinen alitajunta” ja “yhteinen lähde” ovat siis olemassa, niin kannattaahan ne hyödyntää.
Siksi olen ilahtuneena havainnoinut toimittaja- ja muiden tovereiden aktiivisuutta Uutisraivaaja-kimppaideoinnissa. Uutisraivaaja: Hacks&Hackers -tilaisuus kuulostaa jo nyt mainiolta. Viisaita päitä ja hyviä tyyppejä – ja oletettavasi ideoita jalostettavaksi.
Itse en pääse tuonne lokakuun tilaisuuteen, sillä olen silloin matkoilla. Mutta onneksi työhuonetoveri Olli on aktiivinen niin verkossa kuin ihmisten yhdistämisessä.
Hmm.
Saakohan noita Uutisraivaajan ideoita sitten pölliä 🙂
Mun osalta “yleinen lähde” on ajastettu päin persettä http://kantapoyta.wordpress.com/2010/08/30/liian-heikkoa-signaalia/
Zepa, mulla toi ajallinen ero ei ole noin paha, mutta kieltämättä näin ammatillisessa mielessä välillä harmittaa, kun johonkin ilmiöön tms. on kiinnittänyt itse huomiota esim. vuosi sitten, mutta ei ole tehnyt juttua, ja sitten mediassa aletaan vohkaamaan aiheesta, kun se omasta mielestä on jo “vanha”.
Arttu, ainahan voit yrittää 😛