Miksi taidejutuissa harvoin kerrotaan teosten hintoja?

Sveitsissä vietetään parhaillaan Art Basel -taidemessuja. Olin itse kiertämässä messuilla eilen, ja reilu kaksi tuntia oli aivan liian lyhyt aika kaiken näkemiseen. Näin tavikselle taidetta oli liikaa: on mahdotonta sulattaa parissa tunnissa valtava taidemäärä. Minulle sopivat paremmin pienet kerta-annokset ja kuratoidut näyttelyt.

Tänään kiinnitin paikallisessa lehdessä huomion juttuun, joka kirjoitti avoimesti messuilla olleen taiteen hinnoista. Suomalaisgalleria Anhava oli nostettu jutussa esiin messuosastona, josta sai taidetta alle 5 000 Sveitsin frangilla. Lisäksi jutussa kerrottiin muutamasta kalliimmasta hintaryhmästä.

Aamukahvipöydässämme mietimme, miksei suomalaisissa taidekritiikeissä juuri koskaan puhuta taiteen hinnoista. Galleriahinnat ovat usein esillä näyttelyluettelossa, joten olisi helppo mainita, mihin hintaluokkaan taiteilijan teokset asettuvat.

Useimmat meistä haluavat tietää hinnan, kun jutussa kirjoitetaan uudestä älypuhelimesta, elintarvikkeesta, kengistä tai sängystä. Miksi taideteoksissa tilanne on toinen?

Taideteosten hinnoista puhutaan toki esimerkiksi huutokauppojen yhteydessä. Tai jos jonkin taiteilijan teosten arvo on merkittävästi noussut viimeisinä vuosina. Tai jos tilataan esimerkiksi presidentin muotokuva. Mutta minusta olisi kiva tietää hintoja lisää.

Mainitsen nyt vielä sen, että mielestäni taidemyynnin raikas tuulahdus on ollut Hesarin Kuukausiliitteen Taidesalonki, jossa tuotteet kaupataan Huuto.netin avulla.

– – –

Taiteeseen liittyen kannattaa vilkaista myös pni:n päivän pohdinta taiteen tukemisesta.

Disclaimer: Sulhaseni on kuvataiteilija, jonka pikselimaalausten hinnat olivat viime vuoden yksityisnäyttelyssä 1 600 – 9 000 euroa.

PS. Kiitos muuten myös lukijapalautteesta, jossa haluttiin Facebookin tykkäysnappi tähän blogiin. Olen unohtanut hoitaa sen kohdilleen, mutta toivottavasti jo pian saa täällä tykätä kirjoituksista.

Tagged: Tags

2 Thoughts to “Miksi taidejutuissa harvoin kerrotaan teosten hintoja?

  1. Tämä hinnan poissaolo on sikälikin ihmeellistä, että harva taiteilija tekee rahaan kohdistuvaa taidetta. Kulutuskriittistä taidetta löytyy tietenkin sieltä täältä.

    Jos tavoitat jostakin rahasta tai vaikkapa talousuutisoinnista tehtyä taidetta, niin kerro. Lähden oitis katsastamaan.

  2. Baselin Kunsthallen tämänhetkisessä näyttelyssä (http://www.kunsthallebasel.ch/ausstellungen/aktuell/107) on mm. teos, joka on tehty jonkun afrikkalaisen maan (Mosambik? olen niin huono muistamaan yksityiskohtia…) seteleistä. Valuutan arvo on romahtanut, ja teoksen setelit ovat siis käytännössä arvottomia, vaikka niissä on suuria lukuja (tyyliin 100 000).

    Kulutuskriittisen ja yleistaloudellisen taiteen rajaa on mielestäni vaikea hahmottaa. Esim. pörssikurssit tai -meklarit ovat yleistä taidekuvastoa. Suomalaistaitelijoista esim. Riiko Sakkinen kuuluu talouskriittisiin, esim. I Love Money -teos: http://www.riikosakkinen.com/works/i_popup.php?i=949

Comments are closed.