Muutaman kerran olen tuttujen kanssa pohtinut sitä, miksi treffailu onnistuu esimerkiksi Tinderin kautta varsin helposti, mutta jos haluaisi uusia kavereita, ei niitä noin vain etsitä sovellusten avulla.
Aihe palasi mieleeni, kun kuuntelin Auta Antti! -podcastin Ystävyydestä-jaksoa (Auta Antti! on tietysti paras podcast: jos et ole vielä kuunnellut, niin kuuntele nyt!). Siinä henkilö kysyi, miten päästä eroon ihmisistä, jotka haluavat kaveerata hänen kanssaan ja tilittää elämästään, mutta kun itseä ei kiinnostaisi yhtään. Kysyjä totesi, että tuttavuutta ei voi päättää noin vain selkeästi, samaan tapaan kuin romanttishenkistä tapailua.
Jos tavataan “vain kavereina”, on vaikea kieltäytyä uusista tapaamisista, vaikka oikeastaan kaveruus juuri kyseisen ihmisen kanssa ei kiinnostaisi. Jos vielä tuntuu siltä, että on sille toiselle suunnilleen ainoa kaveri, niin säälistä saattaa pysyä kaverina, vaikka kokee, että itse ei saa kaveruudesta mitään.
Heilastelulle on koodisto, kaveruudelle ei
Treffailutyypille sen sijaan voi sanoa, että sori, ei tästä mitään tule, kivaa elämää ja heippa. Treffailuun on tietty säännöstönsä, jonka olemme omaksuneet, mutta kaveruussuhteiden kehittelystä tällainen malli puuttuu.
Kun taustalla on tällaisia ajatuksia, ei edes tunnu kovin luentavalta lähteä etsimään sovelluksista “vain kavereita”.
Lisäksi ystävyydelle on usein aika erilaisia kriteereitä kuin parisuhteelle. Itse voin aika helposti heilastella jonkun kanssa, mutta uusien kavereiden juurruttaminen elämään ei olekaan niin yksinkertaista.
Kaveripiiri karttuu netistä
Toki netin kautta voi ystävystyä. Minun kaveripiiristäni suuri osa on tullut tavalla tai toisella netin kautta. Esimerkiksi muinaisesta blogien maailmasta on jäänyt runsaasti kavereita ja jokunen hyvä ystävä. Sosiaalinen ulottuvuus oli aikoinaan minulle tärkeä syy kirjoittaa blogia, ja blogimiittien avulla oli helppo tutustua ihmisiin ja viritellä tapaamisista myös kaveruuksia.
Sovellusten sijaan kaveruudet siis syntyvät netissä usein toisella tavalla. Seurataan toisen päivityksiä Twitterissä tai ollaan samassa fb-ryhmässä tai keskustelupalstalla. Tavataan isomman porukan tapaamisessa tai viestinvaihdon jälkeen ehdotetaan kahdenkeskistä kahvittelua. Taustalla ei siis ole ajatusta siitä, että aktiivisesti etsisi uusia kavereita, vaan halu tutustua uusiin ihmisiin. Saattaa se siitä sitten muuttua ystävyydeksi, mutta voi myös jäädä kevyeksi tuttavuudeksi.
Joskus voi tietysti olla myös niin, että toinen on mielestään treffeillä ja toinen ajattelee kahvittelevansa kaverimielessä. Fiksut aikuiset ihmiset onneksi selviytyvät näistäkin tilanteista, vaikka onhan se helposti kiusallista puolin ja toisin.
Kavereita on tietysti tullut deittailunkin kautta. Mutta lähtökohtana treffeilleni on ollut se mahdollisuus heilastelusta. Joskus on havaittu heti, että tosi kiva tyyppi, mutta ei synny sutinaa ja jäädään jonkinlaisiksi kavereiksi. Jonkun kanssa sutinaa on voinut olla, mutta kipinä hiipunut ja sen jälkeen on jatkettu kavereina.