Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström toteaa viimeisimmässä pääkirjoituksessa:
“Vihreys on tänä vuonna lyönyt itsensä läpi suomalaisessa yhteiskunnassa ihan uudella tavalla. Ilmastonmuutoksesta puhuvat jo kaikki, Helsingin Sanomia, Kauppalehteä ja konservatiivisimpia poliitikkoja myöten.”
Itselleni mieleenjääneitä juttuja ovat mm. Anu Partasen juttu “Lihan himo” Imagessa, Talouselämän Seija Holtarin “Valitse mistä luovut” ja tietysti Kuukausiliitteen Anu Nousiaisen “Hiilijalankälki kertoo, oletko hyvä ihminen“. Viimeksi mainittu laajeni myös netissä hiilijalanjälkilaskuriksi, joka on saannut jo melkoisen suosion. Sen ilmestyttyä tuntui, että Facebookissa pompahti vähän väliä silmille jonkun tutun laskelma.
Tähän päälle voi tietysti lisätä mm. John Websterin elokuvan “Katastrofin aineksia” ja televisiotarjonna.
Eipä ihme, että ekologisuus näkyy blogeissakin. Viimeisen vuoden aikana erilaisia eettiseen ja ekologiseen kuluttamiseen keskittyviä blogeja on syntynyt varmasti sankka joukko, joista minunkaan haaviini ei varmasti ole päätynyt kuin osa.
Kemikaalicocktail maustaa näkyvästi
Merkittävä ja hyvin suosittu on YLEn Kuningaskuluttajan toimittajana tutuksi tulleen Noora Vanhasen Kemikaalicocktail.
Ihmekös tuo, kun siinä yhdistyvät monet hyvään blogiin kuuluvat elementit: asiastaan innostunut ja kiinnostunut sekä tietoa paljon keräävä kirjoittaja, sujuvaa tekstiä, aktiivista päivitystä, mielipiteitä, tunteita, kommentteihin reagoimista. Toimittajana Nooralla on varmasti hallussa niin tiedonhaku kuin kriittisyyskin, toisaalta myös tietty suhdeverkosto. Noora pitää huolta “Kempparin” yhteisöstä, jaksaa kehitellä uutta ja innostavaa.
Itse olen tyyliltäni ja kirjoituksissani enemmän keskitien kulkija. En jaksa suhtautua kovin intohimoisesti siihen, mitä kosmetiikkaa mahdollisesti minulle itselleni aiheuttaa, vaan olen kiinnostuneempi laajemmista ympäristövaikutuksista: välillä Kempparin linjaukset tuntuvat omaan maailmaani vierailta ja ärhäköiltä. Itse kun näen tärkeimpänä kaikenlaisen kulutuksen minimoimisen, ja se pätee myös kosmetiikkaan.
Naamarasvat, meikit ja tökötit ovat loppujen lopuksi aika harvoin ostoslistallani enkä niin suuresti mieti sitäkään, mitä suuhuni pistän (se lihan ostamattomuus on toki edelleen voimissaan, ja mm. maitotaloustuotteet vähenemään päin). Enkä ole sinällään kiinnostunut muodistakaan, vaan siihen muuten liittyvistä ilmiöistä.
Mutta epäilemättä kemikaalikysymys on se, joka nousee koko ajan enemmän ja enemmän esiin. Kuluttajat tulevat vaatimaan yhä tarkempaa tietoa tuotteista ja ainesosien alkuperästä.
Muutamia muita ekologiseen kuluttamiseen tai ympäristönäkemyksiin liittyviä blogeja:
Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta
Palkallista bloginpitoa WWF:lle
Ensi vuonna otan myös itse askelia tiukempaan ekologiseen blogikirjoittamiseen. Olen sopinut Suomen WWF:n kanssa, että helmi-maaliskuussa tuotan sisältöjä Kulutusviidakko-työnimellä (kenties lopullisestikin) kulkevaan blogiin, jossa pohditaan kuluttamista ja sen vaikutuksia erityisesti sademetsien näkökulmasta.
Odotan innolla projektia: mikäs sen parempi tapa taas lisätä omaa tietoisuuttaan kuin kirjoittaa blogia! Samalla tulee testattua, miltä tuntuu pitää blogia jonkun toisen yhteisön alla.
Jiihaa! tai niinkuin Tarzan sanoo OOoooOO – li – OOO!
Noi on muuten ne jutut Suomen lehdissä jotka minäkin muistan erityisesti. Hyviä.
Minäkin olen joskus lukenut tuota Kemikaalicocktailia kaverin innostamana, ja vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin sinullakin: kirjoittaja bloggaa hyvin ja kaikkea, mutta minua ärsyttää paasaus, kun sitten lopussa sanotaan heipat, lähden tästä New Yorkkiin shoppailemaan. Kannatan myös malttia kulutuksessa. Esimerkiksi carrot mobiin suhtaudun vähintäänkin epäillen: kuluttaminenko pelastaisi maailman? Toisaalta sekä Kemikaalicocktail että carrot mob vastannevat paremmin tämän ajan huutoon kuin maltin puolesta puhuminen. Ihmiset kuluttavat kai joka tapauksessa niin saakelisti, että ehkä on parempi sitten ohjata heitä edes kuluttamaan oikein?
Odotan innolla WWF-blogiasi!
Sampsa, en kuolemaksenikaan muista, vastasiko se Jane jotain noihin kiekaisuihin 😀 Toivottavasti myös ensi vuonna lehdissä on hyviä artikkeleita ympäristönäkökulmista.
Kirsi, kieltämättä aina menee hankalaksi, jos puhutaan, että “näin kuluttamalla pelastat maailman”, kun kuitenkin nimenomaan se meidän kulutuksemme aiheuttaa ne ongelmat. Carrotmob on tietysti ajanhenkeen sopivaa: itse kannatan sitä siksi, että se nostaa asian näkyviin ja kenties innostaa yrityksiä toimimaan ekotehokkaasti ilman mitään varsinaisia tempauksia sillä ajatuksella, että voivat niissä säästää rahaa ja saada positiivista imagoa.
Kemppari taitaa kiehtoa monia myös siksi, että se on niin omakohtainen ja ihmisten omaan terveyteen pureutuva. Oma napa on kuitenkin lähimpänä: maailman suuret ongelmat tuntuvat liian kaukaisilta, ahdistavilta ja vaikeilta käsittää.