Helmikuussa Yle oli tehnyt kyselyn, jossa yksi kysymys oli ”Pitäisikö julkisin varoin tuetussa ruokailussa (esimerkiksi koulut ja sairaalat) painottaa kasvisruokaa nykyistä enemmän?”
Suunnilleen yhtä moni oli ajatusta vastaan ja sen puolella. Nuorimmasta vastaajajoukosta, 18–24-vuotiaista, kuitenkin suuri osa eli 67 prosenttia koki, että näin pitäisi tehdä.
Mutta entä jos kysymys olisi:
”Pitäisikö julkisin varoin tuetun ruokailun olla nykyistä terveellisempää ja ympäristöystävällisempää?”
Kuinka monen mielestä tämä olisi huono ajatus?
Kun kunnallisvaalit lähestyvät, tämä on hyvä kysymys esitettäväksi myös puolueille ja ehdokkaille. Kasvipainotteisuutta kasvattamalla voitaisiin parantaa ravitsemuksen laatua ja samalla pienentää ruokavalion vaikutuksia ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Liha ei myöskään ole tae maukkaalle tai edulliselle ruualle.
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm kommentoi Hesarin jutussa 2. helmikuuta, ettei lasten ja nuorten kehitykselle olisi millään tavalla huono asia, vaikka koulun ateriat olisivat joka päivä nykyisen kaltaista kasvisruokaa. Päinvastoin.
“Se parantaisi lasten ravitsemusta ottaen huomioon, että kouluruoan päälle tulevat kotona syötävät ateriat. Syömällä koulussa kasvisruokaa lapset saisivat nykyistä enemmän esimerkiksi kuitua, jota moni suomalainen saa liian vähän”, hän sanoo.
Yksittäisten kasvis- ja liharuokien välinen energiamäärän ero ei ole Fogelholmin mielestä olennaista kokonaisuuden kannalta. Tärkeämpää on pitkän aikavälin keskiarvon ero.
Silti kasvipainotteisuuden lisäämistä vastustetaan tiettyjen tahojen ja henkilöiden puolelta. Lihansyönnin vähentämistarve nähdään Ylen jutun mukaan ”ideologisena tuputuksena”. Twitterissä SYKEn Seppo Knuuttila totesikin (siis ironisesti), että “Lihansyönnistä kiinnipitäminen sen sijaan on täysin ideologiavapaata”.
Kieltämättä on kiinnostavaa, että kasvipainotteisuuden edistäminen on monien mielestä “ideologista”. Vaatimus lihasta osana jokapäiväistä syömistä sen sijaan ei ole. Tieteellisiä, sekä ravitsemukseen että ympäristöön, liittyviä perusteita lihansyönnin vähentämiseen ei jostain syystä haluta kaikkialla uskoa.
