Tiistaina vietettiin ensimmäistä Tietoyhteiskuntapäivää. Jostakin syystä minulle tuli kutsu päivän päätapahtumaan Korjaamolle, ja piti tietysti mennä katsomaan, miltä näyttää virallisen Suomen tietoyhteiskunta-ajattelu.
Ehdin olla paikalla valitettavasti vain ensimmäisen puoliskon. Raportoin Jaikuun meiningeistä (mutta just nyt Jaiku on jälleen kerran alhaalla ja mitään raportoinnistani ei näy).
Näin jälkikäteen mieleeni jäi muutama kommentti ja fiilis:
– Verkkolaskujen merkitys: miksi tämä tuntuu nyt nousevan niin vahvasti esiin? Kuinka merkittävää oikeasti on se, että kuluttajille tipahtaa lasku sähköisenä verrattuna vaikka suoraveloitukseen? Tuleeko kansalaisesta tietoyhteiskunnan hyvä jäsen, jos hän käyttää e-laskuja? (Siis hlökohtaisesti käytän niitä ja toimitan myös firmani nimissä e-laskuja, mutta mietinpähän vaan…)
– Virallinen tietoyhteiskunta näyttää olevan varsin byrokraattista, hidasliikkeistä ja vakavaa, ja pukeutuu pääsääntöisesti tummiin pikkutakkeihin.
– Maija-Riitta Ollila heitti, että netti sopii sekä intro- että ekstroverteille. Olen niin samaa mieltä: nautin suuresti monista nettipalveluista, joiden vuoksi minun ei tarvitse soittaa kenellekään, saati asioida missään. Ollila puhui paljon myös laumaälystä ja sen merkityksestä.
– Kalliolan kansalaisopiston vanhusten nettihankkeista vastannut henkilö totesi, että pienten projektien sijaan tarvittaisiin hyviä, valtakunnallisia hankkeita. Monenlaista puuhataan ympäri Suomen, usein päällekkäin tai “oivalletaan” jotain sellaista, joka jo jossain toisaalla on ajat sitten havaittu. Mutta kun tieto ei liiku, niin tätä tapahtuu.
Tänään sain Liikenne- ja viestintäministeriöstä eräältä henkilöltä sähköpostin, jossa kysyttiin, olinko henkilö, joka raportoi tapahtuman Jaikuun/Twitteriin ja kiitettiin teostani. Tunnustin olleeni, ja esitin, että jos ensi vuonna virallinen taho hoitaisi tapahtuman paremmin nettiin. Näin kuulemma aiotaaan tehdä.
Arjen tietoyhteiskunta -sivut tarjoavat virallisen tarinoinnin ja kuvia tapahtumasta.
Ilmastotalkoot ja kuluttajien asenteet
Keskiviikkona suuntasin llmastotalkoot-hankkeen tämän vuoden avaustilaisuuteen, jossa myös julkistettiin tutkimustietoa ihmisten ilmastoasenteista. Tänä vuonna aiotaan nostaa esiin esimerkiksi ruuan merkitystä ilmastonmuutoksessa.
Mieleen jäi esimerkiksi pohdinta siitä, miten eri tavalla ihmiset voivat mieltää oman toimintansa ympäristöystävällisyyden. Siis voi olla, että henkilö voi sanoa, että “en toimi kovinkaan ilmastoystävällisesti“. Käytännössä hän voi silti olla melkoisen ekologinen tyyppi, mutta koska tietoa on paljon, niin hän kokee tekevänsä liian vähän (kuten minusta usein tuntuu). Tietysti tämä toimii myös toisinpäin: joku voi mieltää itsensä ekoksi, vaikka todellisuudessa toiminta olisi jotain ihan muuta.
Eli jälleen kerran: kuluttajalta kysyttäessä pitää miettiä vastauksia vähän pintaa syvemmälle, kuten tässä tutkimuksessa oli tehty.
Luovaa naisyrittäjyyttä
Sain kivan kutsun tulla puhumaan vapaamuotoiseen naisporukkaan, Iltavuoroon, naisyrittäjyydestä. Luovan talouden yrittäjyyteen johdatti tänä iltana työ- ja elinkeinoministeriön Petra Tarjanne, ja tunnistin itseni tietyistä näkökulmista, joita hän esitti. Eli esimerkiksi intohimon asiaan, verkostojen merkityksen, tarpeen murtaa yrittäjyyteen kohdistuvia ennakkoluuloja ja (valitettavan?) vähäisen tarpeen tavoitella voittoa.
Tarjanne nosti esiin myös sen, kuinka virallisella taholla pitäisi paremmin osata tunnistaa vähän erilaisia yritysideoita. Tämä kuulosti tutulta sen perusteella, mitä start up -puolelta olen kuulostellut, eli rahoitusta esimerkiksi nettimaailman ideoihin ei välttämättä saa, koska niitä ideoita ei ymmärretä.
Pöydän ääressä kerroin myös sen, että itselleni on välillä vaikeaa ollut tajuta se, mitä oikeasti osaan ja mistä voisi tehdä myös bisnestä. Pidän tiettyä osaamistani sellaisena “Kaikkihan tämän tietää”, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Eli kuten joku tähän totesi, niin tarvittaisiin tietynlaista konseptointia oman osaamisen kartoittamisen kautta.
Kulutusjuhlan kuulumisia
Kulutusjuhla ry järjestää ensimmäisen keskustelutilaisuuden ensi torstaina klo 19 Punavuoren Ahvenessa. Aiheena on Kuluttajat, yritykset ja verkkokeskustelut (tapahtumakutsu Facebookissa). Mukana ovat Jussi-Pekka Erkkola Nokialta, aihetta käsittelevän käsittelevän gradun (pdf) tehnyt Salla Laaksonen ja Whitevectorin Tommi Lehtonen. Kaikki henkilöt ovat myös tuttujani, joten uskallan luvata, että saadaan mielenkiintoinen keskustelu aikaan.
Ystävälliset sielut ovat myös luvanneet raportoida tilaisuutta verkkoon (kiitos Suviko ja Kitti), eli jos tekniikka toimii, niin sekä tekstiä että videota toimitetaan paikan päältä kaikkien seurattavaksi.
Kylteri-lehdessä julkaistiin juttu Kulutusjuhlasta (pdf, s. 12-13).
Mediapäivät, blogit ja vaihdanta
Sain Journalistilisen kulttuurin edistämissäätiön avustuksen Mediapäiville, joten suuntaan siis 3.-4. huhtikuuta sinne. Lauantain yleisöpäivässä ovat esillä myös blogit ja muuta sosiaalista mediaa.
Oma osallistumiseni päiviin sai uusia tuulia, kun lupasin käydä vahtimassa myös lainaus- ja vuokrauspalvelu Kuinoman ständiä. Kukaan Kuinoman aktiiveista ei pääse paikalle, joten ilmoitin, että toki minä sen verran voin sitäkin hoitaa, sillä onhan minusta moneksi ja hyvää toimintaa kannattaa tukea.
Kylteristä: useimmat Kulutusjuhlan lukijoista ovat nuoria, koulutettuja ja kaupunkilaisia. Jee, oonko miekin? Nimimerkillä maalta, ikuinen maalainen, kohta 45 ja vain alemman korkeakouluastetutkinnon omaava. Taidan olla itseäni paremmassa seurassa… Nuoremmassa ainakin.
Satujatar, sanoin toimittajalle, ettei me olla mitään käyttäjäkyselyä tehty ja etten voi sinällään sanoa mitään varmaa siitä, ketä lukijat ovat 🙂 Ja olenhan itsekin maalta (ja sitä kautta ikuinen maalainen) ja muutenkin nuo kaikki määreet ovat epämääräisiä (onko nuori, jos ei ole vanha? Ja koulututtekin on aika suhteellinen käsite:))
Lähinnä ajattelin sitä, että blogeja kirjoittaa ja seuraa enemmän esim. opiskelijoita kuin yli viisikymppisiä, joten se varmaan näkyy myös Kulutusjuhlassa. Ja toimittaja sitten tulkitsi kommenttini noin ja annoin sen olla toivoen, että siinä olisi jonkinlainen totuudensiemen: luulisin, että ainakin joku noista määreistä kolahtaa isoon osaan Kulutusjuhlaa seuraavista. Tai ainakin sen oloiset ihmiset esim. jättävät kommentteja.
Tuo Kylterin juttu ei myöskään oikein tee selväksi rajanvetoa blogiin ja yhdistykseen, mutta toivottavasti nyt lukijat eivät kovin paljon siitä hämmenny!
Mielenkiintoista nähdä millaiset teema nousevat keskustelussa esiin. Suosittelen tsekkaamaan VTT:n uuden reportin lävitse liittyen sosiaaliseen mediaan ja siitä varsinkin osio liittyen yritysten ja kuluttajien väliseen viestintään.
http://owela.vtt.fi/owela/2009/01/28/sosiaalisen-median-tietokarttoja-tarjolla/
Jussi-Pekka, pitää yrittää ehtiä kahlata teksti läpi ennen torstaita. Taloussanomissa on juttua tuosta VTT:n raportista, jos joku haluaa tiivistetysti (likkivinkkikiitos tästä Suvikolle).
E-laskusta sen verran, että Suomessa ollaan tosiaan oltu edityksellisiä “paperittoman” laskun kanssa ja kehitetty suoraveloitus jo aikoja sitten. Verkkolasku tai E-lasku liittyy siihen, että ollaan siirtymävaiheessa SEPAan (mikä ihana termi! – tarkoittaa siis Euroopan yhteistä euromaksualuetta), jolloin kaikilla Euroopan mailla on oltava samanlaiset maksusysteemit. Niinpä suomalaiset joutuvat luopumaan (oletettavasti) pikkuhiljaa suoraveloituksesta, koska sen ehdot Euroopan alueella ovat niin hurjat, että yritykset eivät halua ottaa sitä käyttöön, ja siirtymään E-laskuihin, jotka toimivat (toivottavasti) koko Euroopan alueella piakkoin.
E-lasku on huomattavasti kätsympi tapa maksaa laskut, kun siinä voi muuttaa summaa ja päivämäärää ym., mutta onhan se harmi, että se teettää ylimääräistä työtä sekä kuluttajille että yrityksille.
Lisää tietoa löytyy esim. http://www.suomenpankki.fi/fi/rahoitusmarkkinat/kehityshankkeet/sepa.htm.
Laura, kiitos selvennyksestä: en ollut tiennyt, että tuosta suoraveloituksesta on luovuttava. Lähinnä tässä touhussa on ehkä hämännyt se, että ajatusta on myyty lähinnä tavalla “sinun elämäsi helpottuu!”. Kun kyse on siis siitä, että “On vähän niin kuin pakko”.
Kuten tuli mainituksia, niin itse olen tyytyväinen e-laskujen käyttäjä, mutta ymmärrän kyllä niitä kuluttajia, joilla on muutosvastarintaa. Eikä e-laskuhomman käyttöönotto yms. vielä ihan niin yksinkertaista ole, joten se vaivannäkö on aina rasittavaa.
Varsinasesti tietoyhteiskunnan kannalta esimerkiksi sähköinen veroilmoitus ja muu vastaava asiointi pitäisi olla vähintään yhtä tärkeää. Siksi e-laskujen voimakas nostaminen esiin tuntuu liialliselta.
Vielä selvennykseksi, että suoraveloituksesta ei ole mikään pakko luopua. Mutta Euroopassa suoraveloituksen ehdot ovat tosiaan niin hankalat yrityksen kannalta, että suomalaiset yritykset eivät varmaan tule niitä hyväksymään, vaan siirtyvät e-laskuihin. Mutta tämä siis jää nähtäväksi.
Ja samaa mieltä e-laskun hankaluudesta, mutta ehkä tämä hypetys on myös pientä painostusta pankkien ja yritysten suuntaan… Samaa mieltä myös muiden sähköisten asiointimahdollisuuksien tärkeydestä, ehkä hypetystä (=painostusta) voisi siirtää siihen suuntaan?!