Jaikussa on virinnyt keskustelua blogi-, keskustelupalsta- ja muusta nettikirjoitteluseurannasta. Aiheen käsittely alkoi viime viikolla, kun Jahapaula totesi Esmerkin lisänneen seurantaansa blogit ja keskustelupalstat. Eli tekevät sitä, mitä moni muukin mediaseurantapalvelu nykyisin.
Jaikussa kuienkin nousi esiin kiinnostavia pohdintoja. Näin kirjoitteli ubiq eli Kari A. Hintikka:
“- – -esimerkiksi siitä, että kun pollataan kommentit, niin selvitetään samalla esm se, mihin kommentit johtavat ja muodostettaisiin graafi asiasanojen verkostosta eli millaiseen kontekstuaaliseen kokonaisuuteen ao. aiheen / tilaajan käsittely liittyy.”
Tsekatkaa vaikka www.touchgraph.com. Se avaa hieman paremmin mitä ajan takaa.”
Pitihän tuo käydä testaamassa, ja lisäsin jo Facebookiini kuva otoksen Touchgraphin avulla muodostuneesta, tuttujeni välisestä verkottoitumisesta. Kiehtovaa, ja kenties tuosta edetään esimerkiksi Heiskasen Teron Jaikussa visioimaan suuntaan:
“Esim. firmalla on toimenanto, että selvitä mitä netissä on käynnissä on tietyn tuotteen suhteen. Otetaan vaikka lenkkimakkara. Firma luotaa nettiä ja tekee tietokannan sisällöistä, joissa mainitaan lenkkimakkara, makkara, nuotio, takka, syöminen, sinappi, mökkiharrastukset jne. Sitten firma antaa värvätylle joukkovoimalla tietokannan käyttöön ja he alkavat käymään läpi ainestoa, muodostaen vaikka tuollaista touchgraph-verkostoa. Eli jos löytyy sisältöä joka liittyy lenkkiin mutta ei makkaraan niin se raakataan ulos. Tästä sitten aukeaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Joukkovoimaan löytyy halukkaita lenkkimakkaran syöjät r.y:stä ja sama homma otetaanpa mikä tahansa muu asia.”
Jaikussa arvuuteltiin sitä, millaisilla tekniikoilla ja valinnoilla esim. nettiseurantaa harjoittavat jo mainittu Esmerk, M-Brain ja Whitevector (josta M-Brain osti juuri osan) tällä hetkellä todellisuudessa skannailevat. Joten jos näistä firmoista halutaan avata systeemiä blogaajille nettisivuilla kerrottuja tietoja syvällisemmin, niin kiinnostuneita kuulijoita ilmeisesti riittäisi. (Vinkvink: asialliselle blogimiitille on tilausta, joten minuun saa ottaa yhteyttä ja voin kyllä organisoida).
Olen aiemmin pohtinut blogiseurantaa ja sen järkevyyttä, vaikka en missään nimessä väitä olevani tämän osa-alueen asiantuntija. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos ns. kansalaismediakeskustelua seuraavilta yrityksiltä palvelua ostaa, niin todellakin kannattaisi selvittää, mitä oikeasti seurataan ja miten. Netissä puhistaan ja pöhistään niin paljon, että seuranta voi painottua omituisesti.
– – –
Ja sitten vielä jotain muuta:
Medis kehittelee blogi-TV:tä, joten kaikki tällaisesta toiminnasta kiinnostuneet, menkääpäs sinne!
“Netissä puhistaan ja pöhistään niin paljon, että seuranta voi painottua omituisesti…”
MariKoo, näyttää siistiltä tämä blogisi. Sosiaalisen median ja blogien seurannan automatisointi kiehtoo ehkä tietokanta- ja tilastoporukoita. Mielestäni ymmärtäminen edellyttää osallistumista. Yksittäiset sanat saattavat käynnistää ajatusprosesseja, mutta tärkeänä pidän kasvojen (vrt. Facebook) seurantaa. Ahkerasti verkkoa käyttävät ja kommentoivat henkilöt antavat kannanotoillaan tärkeitä vihjeitä.
– missä mennään?
– mikä on pinnalla?
– mistä tänään puhutaan?
– miten laajaksi puhe leviää?
Vertaan Jaikun ja Twitterin sosiaalista liikehdintää. Facebook ja muutamat muut täydentävät näkökulmaa. Suomalainen keskustelu peilaa kansallista menoa. Henkilövalintani Twitteristä antaa melkein yhtä nurkkakuntaisen kuvan Silikonilaakson arjesta ja mitä siellä pidetään tärkeänä.
Nurkkakuntaisuus tarkoittaa tässä myönteistä asiaa. Ventovieraat tuskin lähtevät Jaikumaan tai Twitteroimaan höpinävaihteella. Tästä nousee mielestäni kasvojen merkitys pintaan. Ajattelen ex-microsoftilaista Scobleizeria, jonka kerrotaan antaneen pahalle Microsoftille (the evil, monopolistic, etc.) kasvot.
Suomalaiset makkara- ja elintarviketehtailijat voisivat keksiä omat scoblizerinsä, jotka tulisivat mukaan keskusteluun. Nythän jaikujat ilmeisesti tulevat media-, yliopisto-, softa- ja hight-tech maailmoista. Nakkikioski näkökulmat saattaisivat monipuolistaa keskustelua ja tulkintojen tekeminen vaikeutuisi entisestään.
KASVOT auttaisivat kuitenkin sosiaalisen aseman määrityksessä. Milloin tulet messiin makkaratehtailija?
Moi
Helge
Jep, niitä kuuluisia hiljaisia signaalejahan täällä voi bongata.
Mielestäni ymmärtäminen edellyttää osallistumista. Tätä ainakin itse olen yrittänyt painottaa. Esimerkiksi tuo edellisessä postauksessani käsittelemä intrablogit-aihe on yksi esimerkki siitä, että jos ei ole ollut oikeasti mukana blogosfräärissä ja sitten lähtee kirjoittamaan blogitekstiä, niin helposti se ajautuu vanhojen mallien mukaiseen, sisäiseen yritysviestintään.
Nurkkakuntaisuuttahan tämä on toki. Ja mielestäni ihan ymmärrettävää sellaista, ja kuten sinäkin, pidän sitä myös myönteisenä asiana.
Suomalaiset yrityksillä on vielä matkaa siihen, että kuluttajat aidosti kohdattaisiin netissä ja lähdettäisiin mukaan keskusteluun. Toki tämä vaatii siltä makkaratehtailijalta resursseja ja oikeaa asennetta, mutta toisaalta hyödyt voisivat olla melkoiset. Firmat laittavat kaikenlaisiin kuluttajatutkimuksiin melkoisia summia, haluavat ottaa kuluttajia huomioon, kehitellään crowdsourcingia jne, mutta sitten perustasolla ei välttämättä uskalleta kohdata kuluttajia.
Toisaalta monella on tekemistä niissä yritystoiminnan perusasioissa, ihan siinä arkisessa asiakaspalvelussakin, josta kuitenkin ponnistetaan.
NURKKAKUNTAISUUS ON ARVOKASTA
Olen toistakymmentä vuotta kehittänyt ns. Digital Villages konseptia, jonka lähtökohtana on “Wirby the Global Village”. Syntymäkyläni Viirilä, Wirby, Virby, Virböle on pieni idylli Ruotsinpyhtäällä, jossa koulut on lakkautettu ja kauppoja suljettu. Kyläläiset ja paikalliset yrittäjät ovat etsineet mm. Internetin avulla Second Lifea tälle urbanisoitumisen uhriksi joutuneelle kyläpahaselle, joka on minulle rakas. Aiheesta tehtiin Web 1.0 YLE TV-dokumentti vuonna 1998.
– Wirby the Global Village (tarkasteli pienen kylän elämänkamppailua ja toivon utopioita 30 min.)
Ratkaisua emme ole vielä löytäneet, mutta ennenaikaista kyläkuolema on ilmeisesti siirtynyt muutamalla vuodella eteenpäin. Alotin bloggaamisen (html) “Wiirilä Werkossa Wiikottain” vuonna 1996, mutta vedin pikkukylän elämästä kertovan viikkojulkaisuni 2000-luvulla pois verkosta, kun kirjoittamisen aiheet ja motivaatio välillä tyrehtyivät. Olen aloittamassa asiasta uudelleen uusilla aiheilla. Keskitymällä entistä pienempiin asioihin kirjoittamista riittää.
– Heikot signaalit!
Teen parhaillaan verkossa paluuta tähän maailman piskuiseen nurkkaan (Wirby the Global Village) uusilla kirjoituksilla ja ideoilla. Mukana on tällä kertaa arkkitehteja ja aluesuunnittelijoita. Ehkä 2020 mennessä löydämme uuden elämän alkuja, jotka tulevat stadista kakkosasuntoja ostavien entisten maalaisten kautta. Minullakin on siellä omistuksessani 1903 rakennettu mummon mökki, punainen tupa ja perunamaa ulkorakennuksineen, jonka entisöinti käynnistyy ensi kesänä.
– Yhdistämme virtuaalisia ja reaalitodellisuutta kylätasolla
Pidän nurkkakuntaisuutta ja pienuuden ekonomiaa suuressa arvossa, vaikka se on räikeässä ristiriidassa suurteollisuuskeskeisen työni kanssa (metsä, energia, bioteknologia, prosessiteollisuus, palvelutuotanto).
– Samaa nostalgista pienuuden ihannointia löytyy myös muilta prosessiin ja projektiin osallistuvilta, joita innostaa uuden yhteisön kehittäminen. Haasteena on nimenomaan idyllin todeksi tekeminen.
McLuhanin the global village on innoittanut minua puuhastelemaan, twitteröimään, jaikumaan ja bloggaamaan. Aktiivinen verkkokeskustelu on aidosti yhdistänyt mm. pienen alkukyläni maailmankylään. Pystyn verkon avulla seilaamaan maailmankylän ja mummola-idyllin välimaastossa kirjoittamalla aiheesta ja keksimällä uusia ratkaisutapoja, joita sitten siirrän leipätyöhön (siirtymärituaali).
Joskus tavoitan nostalgian kirjoituksillani ja viikon kuluttua konkreettisesti, kun palaamme Sotkamosta Loviisaan (jossa toinen toimisto) ja jatkamme piskuisen maailmankylä-idean kehittämistä. Kyseessä on ikuisuusprojekti, joka tuottaa ajatusvirtaa. Kerron hankkeesta tarkemmin jossain muussa yhteydessä.
– Verkko mahdollistaa myös hyvin pitkäkestoisten ideoiden eteenpäin viemistä ja tässä olisi miljardien eurojen arvoista asiaa suomalaiselle teollisuudelle.
Tehokkuusajatteluun taipuvaiset yritykset saattavat suhtautua “turhanpäiväiseen verkkokeskustelua” hyödyttömänä. Yritän omalla todistuksellani osoittaa, että verkottuminen on pitkäjänteistä puuhaa ja jokaisen nakkikioskin kannattaisi miettiä oma sosiaaliseen mediaan hyppäämisen strategiaansa seuraavassa hallituksen kokouksessa.
Kyllä minä ainakin uskon siihen, että kaikenlainen “nurkkakuntaisuus” ja “pienuuden ylistäminen” nousee vielä vahvasti esiin. Kulutustrendeissä jo nyt näkyy mm. kaienlaisen kotikutoisuuden arvostamisessa (kuten ruoka, käsityöt), ja kunhan tässä nämä eettis-ekologiset aattet vielä vahvistuvat, niin tämä “pieni on kaunista” -ajattelu näkyy kaikessa. Varmasti myös tavoilla, joita en osaa vielä ajatella.
Mutta yhtenä esimerkkinä vaikka se, ettei ole trendikästä reissata ympäri maailmaa (lentämisen hiilidioksipäästöt jne), vaan lomalla ollaan lähimaastossa.
Verkottuminen vaatii aikaa, ja moni yritys taitaa odottaakin niitä näkyviä tuloksia kovin nopeasti. Kuten moni blogaajakin taitaa toivoa, että hänen bloginsa suorastaan singahtaisi luetuimpien blogien kärkeen, vaikka todellisuudessa lukijamäärät korreloivat blogin iän mukaan.