Eilen tuli naputeltua netin kansalaiskeskusteluseurannasta. Aiheesta voisi jatkaa How to measure Social Media Relations -artikkelin (pdf) verran, joka on selkeäsanainen ja nimenomaan yrityksille suunnattu teksti aiheeseen liittyen ja tuo mielestäni hyvin esiin perusperiaatteita yritysnäkökulmasta.
Kirjoittaja, Katie Delahaye Paine, kehottaa ajattelemaan blogosfääriä porukkana, “focus groupina”, joka koostuu asiakkaista (nykyisistä ja tulevista), yhteistyökumppaneista, työntekijöistä jne. Kuten kaikessa muussakin mediaseurannassa, niin blogeissakin pitäisi miettiä myös muuta kuin määrä: miten kirjoitetaan, kuka kirjoittaa. Todennäköisesti vain pieni osa kaikesta tekstistä on relevanttia yrityksen kannalta.
Jokaiseen kommenttiin ei syytä reagoida
Artikkelissa kehotetaan myös pitämään järki mukana ja pää kylmänä, eli esimerkiksi ei kannata heti rynnätä keskusteluun, kun vastaan tulee ensimmäinen negatiivinen kommentti.
Ensin kannattaa tutkailla blogia yleisesti: miten se on kirjoitettu, kuka sitä kirjoittaa, millaisia tekstit ovat, onko siellä kommentteja. Ei välttämättä kannata reagoida mitenkään, jos kyseessä on blogi, johon ei ole linkkejä ja jossa ei ole keskustelua. Mutta jos blogi tai kyseinen teksti on suosittu (siihen tulee paljon linkityksiä tai kommentteja), niin tilanne on toinen.
Peruspressitiedote on blogaajalle usein roskaa
Lisäksi myös se tärkeä muistutus, joka yritysten pitäisi pitää mielessä, jos blogaajia lähestytään:
“Do not spam bloggers! Generic press releases sent to bloggers will probably get you labeled as a “junk sender.” Nothing you ever send will get through, ever again.”
Tekstin mukaan yksi oleellinen syy seurata blogeja on se, että myös toimittajat seuraavat niitä. Juttuideoitahan blogeista kaivelee jo moni suomalainenkin, ja voi olla, että jokin blogiteksti herättää laajemminkin median mielenkiinnon. Henkilökohtaisesti minä itse ainakin saan paljon virikkeitä blogien kulutuskirjoittelusta niin blogi- kuin muuhun kirjoittamiseen.
Mutta toki artikkeli muistuttaa myös siitä, kuinka blogitekstien avulla pääsee perehtymään mm. siihen, miten kuluttajat tekevät valintoja ja mistä he löytävät tietoja.
Blogissa korostuu kirjoittaja
Oman sanasensa Katie Delahaye Paine toteaa myös yritysten omista blogeista (kun vastikään niitä intran blogeja täällä pohdittiin):
“The reason blogs become popular is that they reflect the real personalities and values of the people writing them. No one reads a blog to get more corporate-speak. They read blogs to get the information BEHIND the corporate speak.”
Blogeja siis kirjoittavat ihmiset, eivät yritykset, ja siksi blogien sisällönkin pitäisi rakentua sen mukaisesti.
Yllättävän monet taitavat nähdä verkon ja verkkokirjoittelun edelleen kovin homogeenisena massana. Monet ovat katsoneet minua kuin hölmöä kun olen sanonut, että organisaatioiden kannattaa myös verkossa vastata kriitiikkiin siellä missä sitä esitetään – heille verkossa esitetty kritiikki kun tarkoittaa suomi24:een nimettömänä huudeltuja asiattomia herjoja.
Joo, eikä varmaan verkkokeskustelun tason mielikuvaa paranna sellaiset jutut kuin Kuukausiliitteessä oli Suomi24:sta 🙂
Siis hyvä juttuhan se oli, mutta jos jää mielikuva, että tämä on se ainoa tapa, jolla netissä puhutaan, niin onhan se sääli kaikkien fiksujen kommenttien ja keskusteluketjujen kannalta.
Kiitos Mari tuosta artikkelista. Jeremiah Owyang pitää muuten varsin hyvää blogia, jossa hän pohtii, että miten yritysten kannattaa hyödyntää sosiaalista mediaa. Kannattanee aloittaa vaikka kategoriasta social media measurement: (http://www.web-strategist.com/blog/category/social-media-measurement/)
Antti, eipä kestä. Jeremiahin blogia olen joskus vilkuillut: hyvä kun muistutit, ei ole tainnut viime aikoina olla vakiolukulistallani.