Tänään aloitin Kaupan liiton vieraskynäblogistina: aiheena ruuan verotus- ja hinta keskustelu ja loppukevennyksenä vegaanisen hapankaalipiirakan ohje.
Hauskaa päästä kirjoittelemaan vähän toisenlaiseen foorumiin ja toivottavasti myös edes ajatuksia herää, jos kommentointi ei vilkkaaksi yltyisikään. Tekstejäni tulee Kaupan liiton sivuille julki silloin tällöin.
Merihaan toimistolta päivää!
Yksi muutos työelämässäni on myös se, että olen vaihtanut kotona työskentelystä merihakalaiseen työhuoneeseen. Täällä kirjoitan nytkin. Jaan työtilan Sulopuiston Ollin kanssa, ja ratkaisu tuntuu näin parin päivän kokemuksella vallan hyvältä.
Pyrin siihen, että työt tulisivat tehdyksi täällä. Kotona helposti töiden aloittaminen venyy, kun puuhastelee kaikenlaista kissanrapsutuksesta pyykinpesuun. Työhuoneellakin tietysti voi roikkua netissä kaiken muunkin kuin työn parissa, mutta keskittyminen tekemiseen on kuitenkin helpompaa.
Ja tietysti täällä saa höpötellä Ollin kanssa, mutta sehän on pelkästään positiivista: Olli on paitsi taitava toimittaja, niin muutenkin hirmuisen mukava tyyppi. Ollikin on tietysti alunperin tullut tutuksi blogien kautta, eli jälleen netistä on ollut minulle hyötyä.
Toivottavasti koti rauhoittuisi ennen kaikkea kodiksi. Tosin minullahan työt ja harrasteet sekoittuvat, joten rajanveto ei ole niin selkeää, ja inspiraatio jonkun työtekstin kirjoittamiseen voi yllättää myöhään illalla.
Ollin blogista löytyy myös kuva näkymästä, joka täältä avautuu.
Ja tutuille tiedoksi, että toimiston tuparit ovat tulossa aikanaan. Tietysti muutenkin saa käydä moikkaamassa.
Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Sinullahan on tuossa toimistoelämässä se hyvä etu, että voit oleilla siellä kun siltä tuntuu. Ja mikä view!
Itsekin olen miettinyt jaetun työhuoneen ja kotitoimiston etuja ja haittoja. Tietyssä määrin on tietysti hyvä että asioita pystyy tekemään kotoakin käsin, mutta ongelmaksi tulee juuri mainitsemasi työn ja vapaa-ajan sekoittuminen. Toisaalta, monella ihmisellä ne eivät välttämättä olekaan niin kaukana toisistaan jos työstä on tullut elämäntapa (se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi hyvä olla tuottava).
Jaetusta työhuoneesta on ainakin se etu, että on helpompi kysyä jostakin asiasta palautetta kun on samassa tilassa ja vaikka senkin pystyisi sinänsä sähköisesti tekemään, on isompana merkityksenä juuri toisen ihmisen läsnäolo. Joillakin muiden paikallaolo saattaa häiritä keskittymistä, mutta monet ihmiset kaipaavat luonnostaan muiden ihmisten paikallaoloa ja ovat tehokkaimmillaan silloin kun pystyvät tekemään asioita yhdessä muiden kanssa.
Kaipaisi enemmänkin coworking-tyylistä freelancerien/yksinyrittäjien vuorovaikutusta Suomeen, sillä moni kipuilee sen kanssa että kun on alkanut tekemään asioita yksin, ei välttämättä saa samaa yhteisön tukea tekemiselleen. Paras on tietysti se, että ihminen löytää itselleen sopivimmat työtavat, joillekin se on kotona, toisille jaetulla työhuoneella, asiakkaiden luona tai miksei vaikkapa matkustaessa paikasta toiseen.
http://coworkinghelsinki.fi on yksi projekti jossa pyritään luomaan yhteisöllisiä työtiloja.
Sampsa, toimistolle meno ja lähtö on todellakin ihan itseni päätettävissä, eli sikäli hyvä homma 🙂 Ja oma tavoitteeni on, että työviikot olisivat nelipäiväisiä eli esim. perjantait vapaiksi. Just nyt tosin on kiireisempi muutaman viikon kausi, mutta yleisesti lyhyempi työaika on riittänyt hyvin.
Daniel, hienoa, että tuollaista kehitystyötä tapahtuu! Coworking kuulostaa sellaiselta, että voisin olla kiinnostunut, ellen olisi nyt Ollin kanssa samassa huoneessa 🙂
Pari vuotta kotosalla töitä tehden on mennyt ihan mukavasti, mutta vaihtelu virkistänee. Työhuoneen jakamisessa tietysti myös henkilökemioilla on merkitystä: Ollin kanssa jo sen verran tunnetaan, että osaa arvata, millaista on olla useampi tunti päivässä samassa pienessä huoneessa. Ja kun tänään olin toimistolla yksin, niin jo aloin kaivata hyräilevää Ollia 🙂
Sitten kun alat kaivata kiroilevaa Ollia, on päästy tavoitetilaan.