Viikonloppuna Saara kirjoitti Kulutusjuhlaan tietoja puhelinluetteloiden jakamisen alkamisesta pääkaupunkiseudulla. Perään Oopa laittoi tietoa tekemistään “Ei puhelinluetteloa, kiitos” -lapuista. Eilen Viima kirjoitti mm. siitä, miten Facebookissa puhelinluetteloita vastustava ryhmä saa jäseniä.
Omalta osaltani printtasin noita Oopan lappuja enemmänkin. Vein niitä eilen talomme ilmoitustaululle kera tiedonannon, jossa kerroin, että puhelinluettelojen jakaminen on taas alkamassa ja mikäli niitä ei halua, niin tästä voi ottaa lapun oveensa. Useampi lappu on jo päätynyt naapureiden oviin.
Kuluttaja-aktivismina puhelinluettelot ovat helppo ja hyvä kohde. Luetteloiden “pakkojako” on jo jokusen vuoden ärsyttänyt monia. Kyseessä on yksittäinen tuote, jota kohtaan osoitettava vastustus ei vaadi suuria tekoja. Netissä on helppo levittää ja jakaa tietoa aiheesta, ja omakohtaisesti voi ruohonjuuritasolla toimia ilman suurta vaivaa. Ja kuten oma toimintani osoittaa, niin “aktivismin” konkretisoiminen omaa ovea pidemmälle onnistuu myös helposti.
Puhelinluetteleloiden vastustaminen ei myöskään leimaa ihmistä “ekohörhöksi”, “viherpiipertäjäksi” tai “turhaksi nillittäjäksi”, vaan syitä haluttomuudelle vastaanottaa luetteloita on useita, omasta laiskuudesta lähtien.
Puhelinluetteloissa nähdään hyvänä puolena kartat. Ehkä siis kannattaisi jättää luetteloista ihmiset ja numerot pois ja myydä mainoksia pelkkiin karttoihin ja jakaa ne ihmisille.
Vuodenvaihteessa eräälle toiminimellä työskentelevälle tutulleni postinkantaja oli jättänyt lapun, joka kertoi suurikokoisen kirjeen olevan noudettavissa postissa. Tuttuni tietysti suuntasi postiin odottaen saavansa jotain kiintoisaa. Innostus oli turha, sillä tuotteeksi paljastui Inoan puhelinluettelo. Tuttuni kieltäytyi vastaanottamasta sitä, ja postista olivat sanoneet, ettei hän todellakaan ole ainoa, joka on suhtautunut samalla tavoin. Jokseenkin älytöntä toimintaa tämäkin luettelojako.
Kunhan luetteloiden tuputus pääsee tänä vuonna vauhtiin, niin varmasti taas kuuluu yhä enemmän äläköintiä aiheesta. Myös netissä.
Puhelinnumeroita ja osoitteita voi netin kautta selvittää esimerkiksi Eniron sivuilla, jossa tunnuksen palvelun käyttöön saa 0,25 eurolla.
Ihan vain puhelinaiheesta jatkaakseni: lankapuhelimia on ennustettu parin vuoden kuluttua olevan Suomessa joka viidennessä taloudessa, kun viime vuonna lankapuhelin löytyi 40 prosentista kotitalouksista.
Luku on mielestäni jopa hämmästyttävän korkea, kun en itse näin äkkiseltään muista ketään, jolle soittaisin kotiin lankapuhelimeen enkä kännykkään. Vanhempieni kotona maaseudulla lankapuhelin (ja faksi!) kyllä on, mutta hekin soittelevat kännykällä. Tietysti oma näkökulmani johtuu siitä, että tuttuni ovat suurelta osin alle 35-vuotiaita kaupunkilaisia, joista lähes kaikki ovat kotoa poismuutettuaan siirtyneet suoraan kännyköihin.
Itse löysin vinkin Kulutusjuhlan puolelta, askartelin lappusen itse neonvihreästä post-it -lapusta ja eilen kuuntelin, kuinka luetteloiden jakaja rymisteli rappukäytävässä, mutta ohitti meidän ovemme. Kiitoksia siis vinkistä!
Anu, kiitokset toki kuuluvat noille muille aktiiveille Kulutusjuhlassa! Pitänee varmaan luettelojakomeininkien päätyttyä selvittää, mitä mieltä puhelinluetteloita jakavat tahot olivat tästä vuodesta. Jos nyt edes suostuvat kertomaan, kuinka paljon luetteloita jäi jakamatta ja millaista palautetta ylipäätään tuli.
Hei kiva, että tämä ärsyttää muitakin. Itse avauduin blogissani tästä jokunen aika sitten ja mietin, että eikö sille luetteloiden pakkosyötölle todellakaan voida tehdä mitään, paitsi kieltää se erikseen lapulla ovessa.
Olisi kyllä tosi hauska saada tietää niiden puhelinluetteloja jakavien tahojen oma näkemys tähän asiaan. Kilpailu mainoseuroista on kai kovaa, mutta ehkä olisi aika uudistua.
Tiina: Tämä aihe kyllä yhdistää erinomaisen hyvin ja laajalti melkoista määrää ihmisiä. En tiedä, mikä on tilanne yrityksissä: ei kai niitä luetteloja niihinkään enää haluta? Muistelisin vain, että jokunen vuosi sitten silloiselle työpaikalleni tuli kymmenittäin luetteloita, joita kukaan ei halunnut.
Mutta jos muistan ja innostun, niin kaivelen asiaa enemmän joskus myös luetteloita tekevien firmojen puolelta, ellei joku muu sitä tee.
Hmm, ulkosuomalaisena minua raivostuttaa ettei kenelläkään kohta ole kiinteitä, vaikka minä saan soiteltua koko Euroopan kiinteisiin omastani ilmaiseksi : nettiliittymään kuuluu telkan lisäksi puhelut moniin maihin (paitsi kännyköihin !) ja nyt myös musiikkitarjonta, jota aion seuraavaksi tutkiskella.
Juu on meillä skype ja mese ja webcam, mutta aina pitää kaivaa kamat esiin ja vastapuolen myös olla valmiudessa – hohhoijaa. (Kaikki tämä teknologia taitaa tehdä laiskaksi ja vaativaksi…)
Sähköiset nimi- ja numerohakemistot ovat yleensäottaen mukavampia käyttää.